Kirsti Narinen
Kirsti Narinen (o.s. Päällysaho[1]; s. 13. marraskuuta 1960[2][3] Lappajärvi[4]) on suomalainen diplomaatti, joka toimii ulkoministeriöstä käsin kiertävänä suurlähettiläänä Etelä-Kaukasiassa toimialueenaan Armenia, Azerbaidžan ja Georgia.[5]
Hän toimi aiemmin Virossa Suomen Tallinnan-suurlähettiläänä 2014–2018, jonka jälkeen hän toimi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen kansainvälisten suhteiden päällikönä 2018–2020.[4][6] Narinen työskenteli myös aiemmin Tallinnan-suurlähetystössä kakkosvirkamiehenä[7] vuosina 1993–1998 ja toiminut Suomen ulkomaanedustustoissa Leningradissa ja myöhemmin Pietarin-pääkonsulinvirastossa ja Ljubljanan-suurlähetystössä. Tallinnaan Narinen siirtyi ulkoministeriön hallintopalveluista työhyvinvointipäällikön tehtävistä.[4] Narinen on työskennellyt ulkoministeriössä myös poliittisella osastolla ja Eurooppa-osastolla. Hän on aloittanut ulkoministeriössä vuonna 1984.[8]
Narinen suoritti kansainvälisen IB-ylioppilastutkinnon Pearson College UWC:ssä Kanadassa vuonna 1979, jonne hän sai Suomen Kulttuurirahaston stipendin.[9] Tämän jälkeen hän valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1985.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ I.-Mediat Oy: Lappajärveläissyntyinen Viron suurlähettilääksi Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 19.11.2020.
- ↑ a b Kirsti Narinen, Curriculum Vitae finlandabroad.fi.
- ↑ https://www.president.ee/en/estonia/decorations/bearer/19425/kirsti-narinen
- ↑ a b c Kirsti Narisesta suurlähettiläs Viroon. Pohjalainen 17.3.2014 Viitattu 21.3.2017
- ↑ Kiertävät suurlähettiläät Ulkoministeriö.
- ↑ Suurlähettiläs Kirsti Narinen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen kansainvälisten suhteiden päälliköksi Viro. Viitattu 19.11.2020.
- ↑ Suurlähetystö palveluksessanne. Suomen suurlähetystö, Haag 2.10.2014. Viitattu 21.3.2017
- ↑ Uudet suurlähettiläät Sveitsiin, Brasiliaan, Viroon ja Namibiaan. Ulkoasiainministeriö 27.2.2014. Viitattu 21.3.2017
- ↑ Temonen, Kati: ”Suomalaiset UWC-stipendiaatit 1966–2015”, Tutkimus suomalaisista United World Colleges alumneista 1966–2016, s. 55–58. UWC Finland, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.11.2020).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirsti Narinen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 5.5.2018. (viroksi) (suomeksi)