Uiguurit

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Uigurit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uiguurit
ئۇيغۇر
Väkiluku 8-11 miljoonaa (arvio)
Merkittävät asuinalueet
 Kiina
Xinjiang10 069 343(2010)[1]
 Kazakstan223 100[2]
 Turkki50 000[3]
 Kirgisia49 000 (2009)[4]
 Uzbekistan35 700
 Venäjä3 696[5]
 Afganistan2 000
 Ukraina197 (2001)[6]
Kielet uiguuri
Uskonnot sunnalainen islam
Uiguurien käyttämä itsenäisyyttä tavoittelevan Itä-Turkestanin lippu, jonka käytön Kiina on kieltänyt. Lippu on otettu käyttöön vuonna 1933.
Uiguurimies
Uiguurinainen.

Uiguurit (uiguuriksi ئۇيغۇر, уйғур, uiğur; kiin.: 维吾尔族; pinyin: Wéiwúěrzú) ovat Kiinan Xinjiangissa ja Keski-Aasian valtioissa asuva turkkilaista uiguurin kieltä puhuva kansa. Uiguurien perinteinen uskonto on sunnalainen islam[7]. Kiinan kiristyneitä toimia 2010-luvulla uiguureja kohtaan on kutsuttu kansanmurhaksi.

Asuinalue ja lukumäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xinjiangin lisäksi uiguureja asuu Kazakstanissa, Kirgisiassa, Uzbekistanissa ja Afganistanissa.[8] Kiinassa uiguureja oli vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan 7,2 miljoonaa henkeä.[9] Vuoden 2010 väestönlaskenta kirjasi heitä olevan yli kymmenen miljoonaa,[1] joista miljoonan on sanottu olevan vangittuna uudelleenkoulutusleireille[7]. Entisessä Neuvostoliitossa laskettiin vuonna 1989 olevan 262 600 uiguuria. Heistä 185 300 asui Kazakstanissa, 36 800 Kirgisiassa ja 35 700 Uzbekistanissa. Afganistanissa uiguureja arvioidaan olevan noin 2 000 henkeä.[8]

Turkki on toiminut 1950-luvulta lähtien Kiinasta paenneiden uiguurien turvapaikkana. Turkki näkee heidät turkkilaisina muslimeina ja kieltäytyy palauttamasta turvapaikanhakijoita takaisin Kiinaan. Vuonna 2023 Turkissa asui noin 50 000 uiguuria.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Aasian turkkilaiset paimentolaisheimot mainitaan kirjallisissa lähteissä 200-luvulta lähtien. Nimitys uiguuri esiintyy ensimmäisen kerran 700-luvun orhonilaisissa piirtokirjoituksissa. Jenisein kirgiisit hävittivät Selenga-, Orhon- ja Tuuljokien varsilla sijainneen uiguurivaltakunnan vuonna 840. Sen jälkeen uiguurit siirtyivät Turkestaniin, jossa he muodostivat kaksi valtakuntaa. Niiden keskukset sijaitsivat Turfanin keitaalla ja Gansussa. Alueen iranilaisia kieliä ja tokaaria puhunut alkuperäisväestö sulautui uiguureihin, jotka omaksuivat heiltä maanviljelyn ja eräitä käsityöammatteja. Alkuperäisen šamanismin rinnalle levisi manikealaisuus, buddhalaisuus ja nestoriolainen kristinusko. Tanguutit hävittivät 1000-luvulla Gansun valtakunnan, ja Itä-Turkestanista tuli 1100-luvulla Karakitain vasallivaltio. Mongolivalloituksen jälkeen se kuului Tšagatain kaanikuntaan ja myöhemmin Mogulistaniin.[10]

Islam syrjäytti aikaisemmat uskonnot 1300–1600-luvuilla. Samaan aikaan muotoutui nykyinen uiguurin kieli. Paikallisryhmien (kašgarilaiset, hotanilaiset) ja ammattiryhmien (taranči ”maanviljelijä”) nimitykset korvasivat yhteisen etnisen nimen,[10] joka päätettiin ottaa uudelleen käyttöön Almatyssa vuonna 1921 pidetyssä uiguurien edustajakokouksessa.[11] 1600–1700-luvuilla Itä-Turkestanissa oli uiguurivaltio, jonka Kiinan mantšudynastia valloitti vuoteen 1760 mennessä. Kiinalaisten harjoittama sorto nostatti lukuisia kapinoita. Vuonna 1955 Kiinan kansantasavalta perusti Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen.[12]

Separatismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Turkestanin itsenäisyysliike vaatii nykyisin Xinjiangille itsenäisyyttä.[13] Radikaalit islamilaiset uiguurit ovat tehneet Xinjiangissa ja muualla Kiinassa 1990-luvulta alkaen useita siviileihin kohdistuneita joukkosurmia ja muita terroritekoja.[14][15][15]

Uiguurit olivat olleet tyytymättömiä pieniin palkkoihinsa ja huonoon työllisyyteensä. Kiinan hallituksen mukaan uiguurien huonon aseman syynä ovat kiinan kielen taidon ja koulutuksen puute ja se, että uiguurit hyötyvät Xinjiangissa positiivisesta syrjinnästä.[16]

Uiguurien tyytymättömyys alkoi purkautua väkivaltaisina ja ihmishenkiä vaatineina väkivaltaisuuksina vuonna 1990. Valtio vastasi protesteihin lisäämällä kontrolliaan ja poistelemalla separatismiin tai etniseen ylpeyteen rohkaisevia tekstejä uiguurien historiankirjoista ja lauluista. Valtio myös vauhditti Xinjiangin taloudellista kehitystä jännitteiden poistamiseksi. Tämä johti kuitenkin vierastyöläisten saapumiseen Xinjiangiin, minkä uiguurit kokivat uhaksi omalle asemalleen.[16]

Myös muut Keski-Aasian valtiot alkoivat 1990-luvulla hiljentää omien uiguuriensa autonomiavaatimuksia. Kun radikaalien uiguurien tekemät iskut jatkuivat, Kiina alkoi koventaa linjaansa.[16]

Uiguurien vastaiset toimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitkeäkseen separatismin Kiina on sulkenut vuodesta 2017 alkaen epäilyttävinä pitämiään uiguureita "uudelleenkoulutusleireille", jotka ovat käytännössä vankileirejä.[17][18][19] Kiina on myös pyrkinyt siirtämään uiguuriväestöä muualle maahan,[20] ja toteuttanut laajaa järjestelmällistä pakkoehkäisyä- ja sterilisointia[21]. Uudelleenkoulutusleireillä on arviolta miljoona uiguuria, joita käännytetään islamista ja muslimikulttuurista uskollisiksi puolueelle. Kiinan mukaan alueella on jatkuva terroriuhka, jonka vuoksi turvallisuustoimet ovat välttämättömiä.[22] Tarkoituksena on kitkeä Kiinan vastainen ajattelu ja sulauttaa uiguurit osaksi kiinalaista väestöä.[23][24] Kiinaa ei huoleta uiguurien uskonto, vaan siihen kytkeytyvä separatismi.[25]

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kyseessä on etninen puhdistus ja kulttuurimurha.[7][26] Yhdysvaltain hallinto ja Kanadan sekä Alankomaiden parlamentit ovat luokitelleet Xinjiangin tapahtumat virallisesti kansanmurhaksi.[27]

Vangittujen uiguurien kidutuksen väitetään olevan järjestelmällistä.[28][29] Kiina on pyrkinyt kiistämään tiedot uiguurinaisiin kohdistuvista kidutuksista ja raiskauksista ja mustamaalaa niistä kertoneita naisia.[30][31][32] Kiina on kiistänyt väitteet uiguurien vainosta.[22] Kiinan ulkoministeri Wang Yi sanoi 22. helmikuuta 2021, että Tiibetin ja uiguurien kohtelu on "loistava esimerkki" maan ihmisoikeuksien kehittymisestä.[33]

Elinkeinot ja kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja ovat keinokasteluun perustuva maanviljely ja puutarhanhoito. Paikoittain harjoitetaan myös karjanhoitoa. Käsityöammatteja ovat kankaiden ja mattojen kudonta sekä keramiikan ja metalliastioiden valmistus. Perinteinen asumus on savesta tai polttamattomasta tiilestä valmistettu tasakattoinen talo, jonka sisäänkäynnin edessä on katettu terassi. Oleskelutilana toimii lämmitetty makuualusta. Miesten pukuun kuuluu halatti ja koristeltu tybeteikka. Naiset käyttävät keskiaasialaistyyppistä pitkää leninkiä. Tavallisia ruokalajeja ovat ohuet leipäset, vihanneksilla ja lihalla maustettu nauhamakaroni, täytetyt piirakat ja pelmenit. Liharuoista suosittuja ovat lammasvartaat. Teetä juodaan idässä maidolla, voilla ja suolalla maustettuna. Ruokavalioon kuuluvat myös arbuusit ja melonit sekä tuoreet ja kuivatut hedelmät.[12]

Ydinperheen patronyymiset siteet ovat vahvat. Häiden ja vapaa-ajan vietossa noudatetaan perinteisiä tapoja. Rikas ja omaperäinen kulttuuri ilmenee muun muassa rakennustaiteessa sekä kansanmusiikissa ja -tansseissa.[12]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uiguurien suullinen perinne käsittää kansanrunoja ja -lauluja, satuja, lyyris-eeppisiä kertomuksia eli dastaneita, historiallisia sankarilauluja, legendoja ja tarinoita. Varhaisimpia kirjallisia muistomerkkejä ovat 600–700-luvuilla laaditut turkkilaiset riimukirjoitukset. Muinaisuiguurilainen kirjallisuus koostuu lähinnä käännetyistä buddhalaisista teksteistä. Monet klassisen kauden teokset kuuluvat Keski-Aasian turkkilaisten kansojen yhteiseen perinteeseen. Tällaisia ovat muun muassa 1000-luvulta peräisin olevat Jusuf Balasagunin ”Onnen antava tieto” ja Mahmud Kašgarin ”Turkkilaisten murteiden sanakirja”, 1300-luvulta peräisin oleva Rabguzin ”Kertomus profeetoista” sekä 1400-luvulla laadittu oguusiheimojen historia Oguz-name. Uiguurinkielisen runouden tyyli ja ilmaisukeinot saavuttivat huippunsa Muhammad Imin Hirkatin (1634–1724) teoksissa. Abduraim Nizari (1770–?) loi oman runoilijakoulukuntansa. Uiguurien vapaustaistelu heijastui Bilal Nazymin (1824–1899) runoudessa.[34][35]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton alueella syntyi uiguurinkielinen lehdistö ja nykykirjallisuus. Ensimmäisiä sosialistista realismia edustaneita uiguurikirjailijoita oli Umar Muhammadi (1906–1931). Toisen maailmansodan jälkeen julkaistut Zija Samedin, Džamal Busakovin ja Hizmet Abdullinin romaanit kuvaavat yhteiskunnan muutoksia, kansan historiallisia kohtaloita ja Kiinan uiguurien elämää. Neuvostokirjallisuus vaikutti myös Xinjiangin nykykirjallisuuden syntyyn 1930-luvulla. Sen perustanlaskijoihin kuului Lutfulla Mutallip (1925–1945). Kiinassa uiguurinkielisiä kirjoja ja lehtiä alkoi ilmestyä 1940-luvulla. Vuonna 1953 perustettiin Xinjiangin kirjailija- ja taiteilijaliitto ja alettiin julkaista kulttuurilehteä Tarim. Kiinan uiguurikirjailijoiden ensimmäinen edustajakokous pidettiin vuonna 1957.[34][35]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b 25-19 Geographic Distribution and Population of Ethnic Minorities (Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaiset virallisten etnisten vähemmistökansallisuuksien väestömäärät, julkaistu osana vuoden 2014 tilastollista vuosikirjaa) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Итоги переписи населения Республики Казахстан 2009 года (Archive.org) 4.2.2010. Агентство Республики Казахстан по статистике. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 29.10.2022. (venäjäksi)
  3. ↑ a b Kashgar, Kasim: Activists Cite Increasing Arrests of Uyghurs with Turkish Connections voanews.com. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Национальный статистический комитет Кыргызской Республики : Перепись населения и жилищного фонда Кыргызской Республики 2009 года в цифрах и фактах - Архив Публикаций - КНИГА II (часть I в таблицах) – Population and Housing Census of the Kyrgyz Republic in Facts and Figures - Archive of Publications - Book II (part I in tables) 2009. National Statistical Committee of the Kyrgyz Republic:. Arkistoitu 30.5.2011. Viitattu 23.7.2022. (venäjäksi)
  5. ↑ Перепись населения России 2010 года gks.ru. Arkistoitu 23.12.2021. Viitattu 12.1.2013. (venäjäksi)
  6. ↑ National composition of population, 2001 census State statistics committee of Ukraine. (ukrainaksi)
  7. ↑ a b c Pajari, Katriina: Kiinan pimeä reuna Helsingin Sanomat. 23.3.2019. Viitattu 23.3.2019.
  8. ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 356. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7 (venäjäksi)
  9. ↑ Chinese ethnic minorities c-c-c.org. Arkistoitu 19.7.2006. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  10. ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 357. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7 (venäjäksi)
  11. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 223. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2 (venäjäksi)
  12. ↑ a b c Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 471. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988. (venäjäksi)
  13. ↑ Kiinan poliisin ja uiguurien yhteenotoissa 150 kuollutta Yle.fi. Viitattu 6.7.2009. [vanhentunut linkki]
  14. ↑ Kiina käy pyhää sotaa "terrorismia" vastaan Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2021.
  15. ↑ a b Essee: Suurvalta-Kiina vastaa terroriuhkiin teräshansikkain The Ulkopolitist. 16.4.2018. Viitattu 21.1.2021.
  16. ↑ a b c Rossabi 2022, ”3. Moderation and Ensuing Violence, 1976–2000.”
  17. ↑ China's hidden camps bbc.co.uk. Viitattu 1.3.2021. (englanti)
  18. ↑ China: Draconian repression of Muslims in Xinjiang amounts to crimes against humanity amnesty.org. Viitattu 11.6.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Amnestyn raportti: Jokainen ”uudelleenkoulutusleiriltä” vapautunut uiguuri kertoi kidutuksesta tai kaltoinkohtelusta: ”Kiinan on lopetettava systemaattinen vaino” Helsingin Sanomat. 10.6.2021. Viitattu 11.6.2021.
  20. ↑ BBC: Kiina yrittää hajottaa Xinjiangin vähemmistöryhmiä siirtämällä heitä töihin kauas kotoaan Helsingin Sanomat. 3.3.2021. Viitattu 3.3.2021.
  21. ↑ China cuts Uighur births with IUDs, abortion, sterilization apnews.com. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
  22. ↑ a b Kiina kiisti YK:n väitteet miljoonan uiguurin lähettämisestä salaisuuksilla verhotulle internointileirille Helsingin Sanomat. 13.8.2018. Viitattu 21.1.2021.
  23. ↑ Kiinan suurlähettiläälle näytettiin järkyttävää videomateriaalia, jossa väitetään olevan silmät sidottuina olevia uiguureita Ilta-Sanomat. 19.7.2020. Viitattu 21.1.2021.
  24. ↑ Toimittaja murtuu videolla: Heidät vietiin leirille verkkouutiset.fi. 11.11.2018. Viitattu 21.1.2021.
  25. ↑ Kiina aivopesee uskonnollista vähemmistöään uudelleenkoulutuskeskuksissa kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 21.1.2021.
  26. ↑ The world shrugs as China locks up 1 million Muslims axios.com. 6.5.2019. Viitattu 7.5.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Similä, Ville: Hollannin parlamentti määritteli ensimmäisenä EU-maana Xinjiangin vainon kansanmurhaksi 26.2.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.2.2021.
  28. ↑ Rebecca Wright, Ivan Watson, Zahid Mahmood and Tom Booth CNN: Chinese detective in exile reveals torture inflicted on Uyghurs CNN. Viitattu 6.10.2021.
  29. ↑ Amnestyn laaja raportti kuvaa muslimivähemmistöjen sortoa Kiinan Xinjiangissa Yle Uutiset. Viitattu 6.10.2021.
  30. ↑ Kiina ryhtyi mustamaalaamaan seksuaalisesta väkivallasta kertoneita uiguurinaisia Helsingin Sanomat. 1.3.2021. Viitattu 1.3.2021.
  31. ↑ BBC:n haastattelemat uiguurinaiset kertovat järjestelmällisistä raiskauksista ja kidutuksesta keskitysleireillä Kiinassa Helsingin Sanomat. 3.2.2021. Viitattu 1.3.2021.
  32. ↑ 'Their goal is to destroy everyone': Uighur camp detainees allege systematic rape BBC News. 2.2.2021. Viitattu 1.3.2021. (englanti)
  33. ↑ Kiinan ulkoministeri puolusti uiguurien ihmisoikeusloukkauksia The World News. Viitattu 1.3.2021.
  34. ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 26, s. 530. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1977. (venäjäksi)
  35. ↑ a b Literaturnyi entsiklopeditšeski slovar, s. 454. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1987. (venäjäksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uiguurit&oldid=22508826”