Siirry sisältöön

Tucker Carlson

Wikipediasta
Tucker Carlson
Carlson vuonna 2023.
Carlson vuonna 2023.
Henkilötiedot
Syntynyt16. toukokuuta 1969 (ikä 56)
San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti televisiojuontaja, poliittinen kommentaattori
Puoliso Susan Andrews (1991–)
Lapset 4
Muut tiedot
KoulutusTrinity College (Bachelor of Arts)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Tucker Swanson McNear Carlson (s. 16. toukokuuta 1969 San Francisco, Kalifornia) on yhdysvaltalainen konservatiivinen televisiojuontaja, poliittinen kommentaattori ja kolumnisti.

Carlson juonsi vuoteen 2023 asti Fox News -kanavan Tucker Carlson Tonight -ohjelmaa, joka oli Yhdysvaltain katsotuin kaapelitelevision välityksellä näkyvä ajankohtaisohjelma.[1] Saatuaan potkut Fox Newsilta Carlson on juontanut sosiaalisen median alustoilla julkaistavaa Tucker on X -ohjelmaa sekä Tucker Carlson Show -podcastia.

Aiemmin urallaan Carlson juonsi ohjelmia CNN- ja MSNBC-kanavilla.

Perhetausta ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlsonin isoäiti oli amerikanruotsalainen. Hänellä on lisäksi muun muassa englantilaista, saksalaista, skottilaista, irlantilaista, sveitsinitalialaista ja portugalilaista sukutaustaa.[2]

Carlsonin isä Dick Carlson työskenteli toimittajana, diplomaattina ja lobbarina. Hän johti vuosina 1986–1991 Voice of America -radioasemaa. Carlsonin äiti Lisa McNear Lombardi oli perijätär. Perhe asui La Jollassa Kaliforniassa.[3] Äiti jätti perheen, kun Carlson oli kuusivuotias, ja isä meni uusiin naimisiin neljä vuotta myöhemmin. Carlsonilla on pikkuveli nimeltä Buckley.[4]

Perhe muutti Rhode Islandiin, missä Carlson kävi lukion. Hän jatkoi opintojaan Trinity Collegessa Hartfordissa. Sieltä valmistuttuaan hän haki Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun CIA:han, mutta ei tullut hyväksytyksi.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlson aloitti isänsä neuvosta ja esimerkistä uran journalismissa. Hän toimi konservatiivisen Policy Review -lehden faktantarkastajana ja kirjoitti sen jälkeen kolumneja Arkansas Democrat-Gazetteen. Vuonna 1995 hän aloitti työt The Weekly Standard -lehdessä. Sen jälkeen hän kirjoitti kolumneja, mielipidekirjoituksia, profiileja ja muita artikkeleita esimerkiksi Esquireen, The New Republiciin, Forbesiin, Slateen, New York Magazineen, The Atlanticiin ja The Wall Street Journaliin. Hänen vuoden 2003 artikkelinsa matkasta Liberiaan sai kansallisen National Magazine Award -ehdokkuuden.[4]

Televisiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiossa Carlson esiintyi ensi kertaa vuonna 1995, kun CBS:n uutisankkuri Dan Rather haastatteli häntä O. J. Simpsonin oikeudenkäynnistä. Sen jälkeen hän alkoi toimia säännöllisesti uutisaiheiden ja politiikan konservatiivisena kommentaattorina televisiossa. Vuonna 2000 Carlsonista tuli CNN-uutiskanavan väittelyohjelman The Spin Room toinen juontaja. Sen lakkauttamisen jälkeen Carlson juonsi CNN:llä Crossfire-väittelyohjelmaa demokraattijuontaja Paul Begalan parina. CNN lakkautti ohjelman puoluepoliittisesti liian vastakkainasettelevana.[4]

Carlson siirtyi CNN:ltä MSNBC:lle, jossa hänen ohjelmaansa Tucker esitettiin vuoteen 2008 saakka. Vuonna 2010 Carlson ja republikaanisen puolueen neuvonantaja Neil Patel perustivat The Daily Caller -nimisen konservatiivisen uutis- ja kommentaariverkkosivuston, joka arvosteli demokraattipoliitikkoja ja liberaalia politiikkaa sekä esitteli salaliittoteorioita. Carlson myi vuonna 2020 osuutensa sivustosta Patelille.[4]

Vuonna 2009 Carlson aloitti vierailevana juontajana Fox News Channel -uutiskanavalla. Oman ohjelmansa hän sai kanavalta vuonna 2016 nimellä Tucker Carlson Tonight. Siitä tuli yksi kaapelitelevision historian suosituimmista uutisohjelmista.[4] Carlson haastatteli vieraitaan laitaoikeistolaiseksi kutsutusta näkökulmasta, jota jotkut konservatiivitkin kutsuivat radikaaliksi ja äärimmäiseksi. Carlsonin teemoja olivat esimerkiksi valkoisten amerikkalaisten väitetty syrjiminen ja ei-valkoisten suosiminen sekä mustiin kohdistuvan poliisiväkivallan vähättely ja siihen liittyvien protestien arvostelu. Carlson piti latinojen maahanmuuttoa vahingollisena Yhdysvalloille ja sanoi sen taustalla olevan väestönvaihdon. Carlson ryhtyi presidentti Donald Trumpin tukijaksi vuonna 2016 ja tuki monia joskaan ei kaikkia Trumpin politiikkoja. Hän myös arvosteli koronaviruspandemiaan liittyviä rajoitustoimia Yhdysvalloissa sekä kannatti vaalivilppiteorioita Trumpin hävittyä vuoden 2020 presidentinvaalin.[4] Carlson on myös arvostellut republikaanipuolueen poliitikkoja liiallisesta talouspoliittisesta libertarismista.[5]

Vuonna 2020 Carlson oli saavuttanut sen verran mainetta ja suosiota, että hänestä povattiin presidenttiehdokasta.[6] Kuitenkin vuonna 2021 Fox-kanavan oikeudenkäynnin yhteydessä häneltä paljastettiin tekstiviestejä, joiden mukaan Carlson henkilökohtaisesti sanoi vihaavansa Trumpia.[7]

Huhtikuussa 2023 uutisoitiin Carlsonin lähtevän Fox News -kanavalta. Kanava oli alle viikkoa aikaisemmin hyväksynyt 787,5 miljoonan dollarin arvoisen sovintoesityksen Dominion Voting Systems -yrityksen kanssa.[8][9]

Sosiaalisessa mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan potkut Foxilta Tucker Carlson alkoi julkaista videoita Twitteriin. Ensimmäinen video muistutti Carlsonin ohjelmaa Foxilla, mutta ilman vieraita.[10] Jakso keräsi vuorokauden sisällä 85 miljoonaa katselukertaa.[11] Fox News lähetti Carlsonille kirjeen, jonka mukaan videoiden julkaiseminen rikkoi sopimusta, joka Carlsonilla oli Foxin kanssa vuoteen 2025.[12] Carlsonin taustatiimin mukaan kyse oli sananvapaudesta, eikä Foxilla ollut oikeuttaa kieltää videoblogien julkaisemista.[13]

Carlsonin uuden ohjelman nimeksi vakiintui myöhemmin Tucker on X, kun Elon Musk nimesi Twitterin X:ksi. Carlsonin vieraina ovat olleet esimerkiksi Donald Trump (jakso 19), Andrew Tate (jakso 9), Robert F. Kennedy Jr., Aleksandar Vučić, Viktor Orbán (jakso 20) ja Argentiinan presidentti Javier Milei (jakso 24). Monilla jaksoilla on satoja miljoonia katselukertoja.

Vladimir Putinin haastattelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carlson haastattelemassa presidentti Vladimir Putinia Moskovassa 6. helmikuuta 2024.

Helmikuussa 2024 Carlson haastatteli Venäjän presidentti Vladimir Putinia ensimmäisenä länsimaisena toimittajana sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan vuonna 2022.[14]

Haastattelun julkaisun jälkeen Carlson sai osakseen runsaasti kritiikkiä. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Hillary Clinton luonnehti Carlsonia "hyödylliseksi idiootiksi".[15] Europarlamentaarikkojen kuten Guy Verhofstadtin mukaan EU:n pitäisi harkita pakotteita ja matkustuskieltoa Carlsonia vastaan.[16] Britannian entinen pääministeri Boris Johnson kutsui Carlsonia haastattelun myötä petturiksi.[17]

Näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Carlsonista povattin vuonna 2020 republikaanipuolueen presidenttiehdokasta, hänen kantojaan luonnehdittiin "trumpistisiksi", millä tarkoitettiin yhdistelmää maahanmuuttajavastaista nationalismia, taloudellista populismia ja Yhdysvaltain etujen asettamista etusijalle globalismin sijaan.[6]

Carlson uskoo niin kutsuttuun väestönvaihtoteoriaan ja väittää, että väestönvaihto olisi demokraattipuolueen pitkäaikainen tavoite.[3]

Carlson katsoo, että Yhdysvaltain läheinen suhde Israeliin on rasite. Hän on kritisoinut Yhdysvalloissa vaikutusvaltaisia, Israelille myötämielisiä Anti-Defamation League -järjestöä ja AIPAC-lobbausjärjestöä.[3]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlson on lisätty Myrotvoretsin listalle Ukrainan kansan vihollisista. Hänen sanotaan tukevan Venäjän hyökkäystä ja propagandaa ja toimineen Ukrainaa vastaan. Seitsemän kuukautta sodan alkamisen jälkeen hän sanoi ettei Ukraina voi voittaa sotaa. Carlsonin sanotaan myös syyttäneen Ukrainaa Kah’ovkan vesivoimalan tuhoutumisesta ja loukanneen Ukrainan presidenttiä.[18]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlson on kertonut avoimesti alkoholismistaan. Hän lopetti juomisen vuonna 2002.[3]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Politicians, Partisans, and Parasites: My Adventures in Cable News. New York: Warner Books, 2003. ISBN 978-0-7595-0800-2
  • Ship of Fools: How a Selfish Ruling Class Is Bringing America to the Brink of Revolution. New York: Simon & Schuster, 2018. ISBN 978-1-501-18366-9
  • The Long Slide: Thirty Years in American Journalism, 2021.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tucker Carlson Has Highest-Rated Program In Cable News History Forbes. 30.6.2020. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Tucker Carlson EthniCelebs.com. Viitattu 28.7.2024.
  3. 1 2 3 4 Leena Sharma: Trumpia vaarallisempi talk show -isäntä voi nousta republikaanien presidenttiehdokkaaksi Suomenkuvalehti.fi. 18.3.2026. Viitattu 24.3.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 Duignan, Brian: Tucker Carlson Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.2.2024.
  5. ↑ Fox News host says Warren ‘sounds like Donald Trump at his best’ Politico. 5.6.2019. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  6. 1 2 Tucker Carlson 2024? The GOP is buzzing Politico. 2.7.2020. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Tucker Carlson said he hates Trump 'passionately', lawsuit reveals BBC News. 8.3.2023. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Tucker Carlson leaves Fox News in surprise announcement The Guardian. 25.4.2023. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Tucker Carlson out at Fox News CNN Business. 24.4.2023. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Katie Robertson, Jeremy W. Peters: Tucker Carlson Posts First Installment of New Show on Twitter The New York Times. 6.6.2023. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Tucker Carlson’s Twitter Show Has a Woodsy Vibe and 85 Million Views Observer. 7.6.2023. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Fox News warns former star Tucker Carlson to stop Twitter video series, Axios reports PBS NewsHour. 13.6.2023. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Fox News Warns Tucker Carlson to Stop Making His Sad Little Vlogs Jezebel. 8.6.2023. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Vilma Romsi: Trumpin luottojuontaja Tucker Carlson on Moskovassa – haastatteleeko entinen Fox-ankkuri Putinia? 5.2.2024. Yle. Viitattu 9.2.2024.
  15. ↑ What Tucker Carlson's Putin interview means for Putin, Carlson & the world | DW News DW News. 10.2.2024. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Brennan, David: Exclusive: Tucker Carlson could face sanctions over Putin interview Newsweek. 7.2.2024. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Irwin, Lauren: Boris Johnson calls Tucker Carlson a traitor for Putin interview The Hill. 9.2.2024. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Карлсон Такер Суонсон Макнир / Carlson Tucker Swanson McNear / Karlson Taker Suonson Maknir Myrotvorets Research Center. 2024. Viitattu 10.4.2024. (ukrainaksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tucker_Carlson&oldid=23907990”