Markku Kivinen

Markku Kivinen
Markku Kivinen lokakuussa 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt	5. kesäkuuta 1951 Helsinki
Kansalaisuus	Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Instituutti	Aleksanteri-instituutti
Tutkimusalue	sosiologia, Venäjä
Aiheesta muualla
www.helsinki.fi/aleksanteri/english/index.html
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Markku Kivinen (s. 5. kesäkuuta 1951 Helsinki) on suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja kirjailija, joka toimi Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajana sen perustamisvuodesta 1996 vuoteen 2018. Hänen erikoisalaansa ovat Venäjä-tutkimus ja yhteiskunnalliset muutosprosessit. Vuoden 2012 alusta hän on johtanut Suomen Akatemian Venäjän-tutkimuksen huippuyksikköä "Venäjän modernisaation valinnat".

Koulutus ja ura

Kivinen valmistui ylioppilaaksi Tapiolan yhteiskoulusta vuonna 1970. Hän opiskeli sosiologiaa ja filosofiaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui maisteriksi vuonna 1977. Hänen pro gradu -tutkielmansa aiheena olivat valtion käsitteellisen tutkimisen ongelmat. Lisensiaatitutkielma työn autonomiasta keskiluokan määrittämisen lähtökohtana valmistui 1986. Tohtoriksi Kivinen väitteli vuonna 1989. Kivinen promovoitiin valtiotieteellisen tiedekunnan priimustohtorina vuoden 1990 promootiossa.

Kivinen kertoo olleensa kodin perintönä marxilainen luokkatutkija muttei jyrkintä sorttia.

Kivinen toimi yli kymmenen vuoden ajan erilaisissa Suomen Akatemian tutkijanviroissa (1982–1988, 1993–1995, 2000–2001), ja myös eri opetustehtävissä niin Joensuun, Tampereen kuin Lapin yliopistoissa.

Vuonna 1996 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtoon. Vuosina 1997−2004 hän oli myös nimitettynä Lapin yliopiston sosiologian apulaisprofessorin, sittemmin professorin virkaan, josta luopui pitkän virkavapauden jälkeen. Vuonna 2001 hän oli Michiganin yliopiston vierailevana sosiologian professorina.

Kivinen on median usein käyttämä Venäjän asiantuntija ja esiintynyt monesti Suomen ja Venäjän lisäksi myös Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa.

Aleksanteri-instituutti

Kun Aleksanteri-instituutti perustettiin, sen johtajaksi valittiin yllättäen tieteellisesti ansioituneemman Venäjä-asiantuntijan ohi Kivinen, joka oli tutkinut Neuvostoliiton 1920-luvun valtioteoriaa ja jota ei pidetty Venäjä-eksperttiä.

Aleksanteri-instituutin tutkimusstrategialle on tyypillistä tieteidenvälisyys ja monet erilaiset näkökulmat Itä-Euroopan ja Venäjän kehitykseen. Venäjää ei Aleksanteri-instituutissa tutkita vain eliitin valtataisteluista käsin vaan myös kansalaisyhteiskunnasta ja arjen sosiaalisesta todellisuudesta lähtien. Vuodesta 1998 Kivinen on johtanut valtakunnallista Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tohtorikoulua. Hänen johdollaan Aleksanteri-instituutista on kehittynyt Venäjän tutkimuksen suurin yksikkö läntisessä Euroopassa.

Kivisen seuraajaksi Aleksanteri-instituutin johtajaksi valittiin Markku Kangaspuro ilman julkista hakua ja ilman että edes instituutin johtokunta oli saanut tietää nimityksestä. Ainoa muu hakija oli Kivisen vaimo, yhteyspäällikkö Elina Kahla. Kivinen sanoi vaatineensa julkista hakua kaikissa kokouksissa. Johtokunnan professorit Tuomas Forsberg ja Kari Liuhto arvostelivat nimitystä ymmärtämättömäksi ja vääräksi.

Tutkimus

Kivinen on tehnyt teoreettista ja empiirista Venäjän tutkimusta. Kivinen on makrososiologi, joka on tutkinut kolmea suurta sosiologista teemaa: valtaa, yhteiskuntaluokkia ja kulttuurin rakenteita. Hänen ensimmäiset julkaisunsa 1970-luvulla käsittelivät lähinnä valtio- ja oikeusteorian kehitystä 1920-luvun Neuvostoliitossa. Aihe oli Neuvostoliitossa tabu, koska suuri osa keskeisistä 1920-luvun teoreetikoista oli teloitettu Stalinin puhdistuksissa. ”Oikeusnihilismin” teema esiintyy jälleen venäläisessä poliittisessa keskustelussa, kun yritetään jäljittää korruption syitä ja markkinatalouden pelisääntöjä. Kivisen myöhemmät politiikan sosiologian julkaisut liittyvät demokratiaan ja kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Hän on kirjoittanut myös kansainvälisen vuorovaikutuksen kehyksistä kylmän sodan jälkeisessä maailmassa.

Kivisen ura kansainvälistyi 1980-luvulla hänen osallistuessaan yhdysvaltalaisen sosiologin Erik Olin Wrightin laajaan kansainväliseen luokkarakennetutkimukseen. Wrightin projekti toteutettiin lopulta yli 20 maassa ja suomalaiset olivat näkyvästi esillä hankkeen teoreettisessa keskustelussa. Kivisen tutkimukset käsittelivät erityisesti keskiluokkien asemaa ja hän julkaisi tästä aihepiiristä useita kirjoja 1980-luvulla. Väitöskirjassaan Kivinenn kehitti Wrightin kritiikin kautta oman teoriansa keskiluokista. Kun Wrightille keskiluokkaiset asemat ovat vain työväenluokan ja porvariston ristiriitaisia väliasemia, Kivisen mukaan keskiluokilla on myös omia valtaresursseja ja historiallisesti muotoutuneita intressejä.

Aleksanteri-instituutissa Kivinen on johtanut projekteja muun muassa Venäjän energiapolitiikasta ja hyvinvointivaltion ongelmista. Pääteoksessaan Sosiologia ja Venäjä, joka on julkaistu myös englanniksi ja venäjäksi, Kivinen nojaa ranskalaisen sosiologian klassikon Émile Durkheimin erotteluun pyhästä ja maallisesta. Kivinen korostaa negatiivisen pyhän eli tabun asemaa neuvostoyhteiskunnan ja nykyisen Venäjän ymmärtämisessä. Kivisen tämän hetken tutkimusintressit liittyvät erityisesti Venäjän modernisaation haasteisiin. Kivinen on Routledgen Studies in Contemporary Russia -kirjasarjan toimittaja.

Kivisen esikoisromaani Betonijumalia julkaistiin huhtikuussa 2009. Se on kuvaus suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumisesta 1970-luvun molemmin puolin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Kivisen nuoruusvuosien Tapiolaan. Romaanin saksankielinen käännös Betongötter julkaistiin elokuussa 2014. Kivisen toinen romaani, Venäjän uhkaa Suomelle kuvaava Lähetin loppupeli, julkaistiin elokuussa 2016.

Suhde Venäjään

Kivisen mukaan se, että häntä on moitittu "kiltin pehmeäksi Venäjää kohtaan", on jatkunut siitä asti kun hänet valittiin perustamaan Aleksanteri-instituutti vuonna 1996 mutta johtui virhepäätelmistä.

Vuonna 2014 Markku Kivinen kannatti Putinin näkemystä, että Krimin Venäjän sotilasasuissa vallanneet sotilaat eivät olisi olleet venäläissotilaita. Kivinen oli Putinia totuudenvastaisesta puolustaneen Johan Bäckmanin vastaväittäjä, kun tämä sai tohtorin arvon korkealla arvosanalla Magna vuonna 2006.

Yksityiselämä

Kivisen isä Sulo Kivinen oli Kansan Uutisten toimittaja. Hänen äitinsä oli Sosialistisen Työväenpuolueen puheenjohtajana toiminut Lahja Kivinen ja hänen veljensä on näyttelijä Mikko Kivinen. Äidin setä Kalle Lepola oli kansanedustaja ja agitaattori, joka teloitettiin Neuvostoliitossa Stalinin vainoissa 1937. Lepola oli ollut SKP:n keskuskomitean pääsihteeri sekä (KGB:n edeltäjä) GPU:n palveluksessa ja toiminut pääosin Venäjällä 1918−1937.. Kivisen puoliso on Aleksanteri-instituutin yhteyspäällikkö Elina Kahla, joka on aiemmin johtanut Suomen Pietarin-instituuttia.

Teokset

• Luokkaprojekti: Suomalaiset luokkakuvassa. Vastapaino, Jyväskylä 1984, 620 s.
• Parempien piirien ihmisiä. Näkökulma uusiin keskiluokkiin. Tutkijaliiton julkaisusarja 46. Jyväskylä 1987, 279 s.
• Jukka Gronow & Elina Haavio-Mannila & Markku Kivinen & Markku Lonkila & Anna Rotkirch: Cultural Inertia and Social Change in Russia. Helsingin yliopisto. 1987, 334 s.*The New Middle Classes and the Labour Process. Class Criteria Revisited. Helsingin yliopisto 1989, väitöskirja.
• Raimo Blom & Markku Kivinen & Harri Melin & Liisa Rantalaiho: The Scope Logic Approach to Class Analysis. Avebury. Aldershot 1992, 239 s.
• Markku Kivinen (toim.): The Kalamari Union. Middle Class in East and West. Ashgate. Aldershot 1998, 341 s.
• Sosiologia ja Venäjä. Hanki ja jää /Tammi. Helsinki, 1998, 332 s. ISBN 951-31-1047-8.
• Progress and Chaos. Russia as a Challenge for Sociological Imagination. Aleksanteri-instituutti, Helsinki 2002, Sarja: Kikimora Publications. 272 s. (edellisen käännös).
• Прогресс и хаос (Progress i haos). Akademitšeski projekt, Sankt-Peterburg 2001
• Markku Kivinen & Katri Pynnönniemi (toim.): Beyond the Garden Ring. Dimensions of Russian Regionalism. Aleksanteri-instituutti,. Helsinki 2002, Sarja: Kikimora Publications 264 s.
• Perestroika and Left-Wing Fundamentalism – Model Variables of Previous Russian Modernisation. New interpretations Russian history. Contemporary History Foundation. Moskova 2011.
• Kivinen, Markku & Vähäkylä, Leena (toim.): Venäjän palatseissa ja kaduilla. Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-351-1.

Kaunokirjalliset teokset

• Betonijumalia. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-184-0.
• Betongötter. Secession Verlag für Literatur, 2014. ISBN 978-3-905951-43-1.
• Lähetin loppupeli. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 978-951-851-696-8.

Palkinnot ja kunnianosoitukset

• Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritari (SVR R I), 2009
• Venäjän tiedeakatemian sosiologian instituutin kunniatohtori, 2011
• Helsingin yliopiston hopeinen mitali, 2011
• Helsingin kaupungin tiedepalkinto, 2014
• International Eurasian Academy of Sciences: täysjäsen, 2015

Aiheesta muualla

• Markku Kivinen Helsingin yliopiston tutkimusportaalissa
• Markku Kivisen akateeminen kotisivu
• Markku Kivisen ansioluettelo
• Stranius, Pentti: Tutkimusnäkökulmia Venäjään. Kirja-arvostelu teoksesta Kivinen, Markku & Vähäkylä, Leena (toim.): Venäjän palatseissa ja kaduilla. Gaudeamus, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut, 1.6.2015)