Elina Kahla
Elina Kahla (s. 24. huhtikuuta 1960 Espoo) on suomalainen kulttuurintutkija, tietokirjailija ja Venäjän kulttuurihistorian dosentti Helsingin yliopistossa vuodesta 2009. Nykyisin hän työskentelee Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Hän on toiminut Suomen Pietarin-instituutin johtajana vuosina 2012–2016. Kahla on naimisissa Aleksanteri-instiuutin entisen johtajan Markku Kivisen kanssa[1].
Kahla kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1979; valmistui filosofian kandidaatiksi 1985, lisensiaatiksi 2001 ja väitteli tohtoriksi 2007. Hän työskenteli freelance-matkanjohtajana, suomentajana, tulkkina ja opettajana. Vuosina 1991−1996 Kahla toimi projektipäällikkönä ja konsulttina Helsingin kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikössä (nyk. Aalto University Executive Education). Vuosina 1996−2012 Kahla työskenteli Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa toimituspäällikkönä, Kikimora Publications -sarjan toimittajana ja tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Venäjän modernisaation valinnat -huippuyksikössä. Kahla toimi EUNIC (en:European Union National Institutes for Culture) St. Petersburg -klusterin puheenjohtajana 2015–2016. Hän oli kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän Ikonimaalari-kausijulkaisun päätoimittaja (2017–2019).
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monografioita, toimitettuja teoksia ja artikkeleita vertaisarvioiduissa kokoomateoksissa:
- Kansalaisuskonto ja valta – Venäjän palatseissa ja kaduilla. Toim. Markku Kivinen ja Leena Vähäkylä. 2015, Gaudeamus, s. 197–209.
- Keitä me olemme? Keihin me kuulumme? Suomi – Ortodoksia – Venäjänkielisyys. 2015, Ortodoksia 64, s. 7–41; 2016 Teoksessa Venäjänkieliset Suomessa : Huomisen suomalaiset. toim. Ismo Söderling ja Arno Tanner.Siirtolaisuusinstituutti, s. 96-124.
- Отшельники Импиваары возващаются к общинной жизни (предисловие к А. Киви Семеро братьев). 2014, Limbus.
- Hyvästijättöjä. 2014, Verkkolehti Simeon ja Hanna.
- Civil religion in Russia A choice for Russian modernization? Baltic Worlds, September 2014, Vol VII 2–3, s. 56–64.
- Why are Hegumen Paisii and St Maria of Paris not included in the ROC Calendar of Saints? 2014, s. 120–130. Teoksessa Orthodox Paradoxes. Heterogeneities and Complexities in Contemporary Russian Orthodoxy. Ed. Katya Tolstaya. Brill. Series in Church History.
- Venäjän uudet pyhät naiset. Ortodoksista kulttuuria ja muistin politiikkaa. – Bysantin kuva Pohjolassa. Toim. Marja Usvasalo. 2014, Bysanttikomitea ry, s. 41–59.
- The new female saints of Russia. Northern Byzantine icons. Toim. Marja Usvasalo. 2014, s. 41–59. ISBN 978-952-99005-4
- Koko maailman äiti – Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toim. Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi & Marja Sorvari. 2014, Gaudeamus. 20 s.
- Jelena Tshizhova. Kenen aika?: esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Huttunen, T. & Klapuri, T. 2012, Helsinki: Avain. 30 s. (Café Voltaire; 4)
- Значение Севера в понимании духовности и святости. - Север и история: Материалы региональной научно-богословской историко-краеведческой конференции. Четвертые Феодоритовские чтения. 2012, St. Petersburg: Ladan, s. 152–164.
- Kirjallisuuden varhaisvaiheet: 900-luvulta 1600-luvun loppuun. Venäläisen kirjallisuuden historia. Ekonen, K. & Turoma, S. (toim.). 2011, Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, s. 15–91.
- Russia: Toward a Post-secular Society. 2011. Between Utopia and Apocalypse: Essays on Social Theory and Russia. Kahla, E. (toim.) Helsinki: Kikimora Publications, s. 316–327. Aleksanteri Series. 1/2011.
- Saints officiels et saints officieux dans la Russie contemporaine. 2011, Istina, LVI, s. 131–146.
- Tuli ja valo: kertomuksia pyhistä naisista. 2010, Maahenki. 246 s.
- Unlimited Gaze: Essays in Honour of Professor Natalia Baschmakoff. Toim. Kahla, E. 2009, 365 s. (Aleksanteri Series; 2)
- Life as Exploit: Representations of the Twentieth-Century Saintly Women in Russia. 2007, Kikimora Publications. 308 s.
- Lähialueiden liikkeenjohdon koulutus. Toim. Kahla E. & Tulisalo, T. 1995, Helsinki: [Helsingin kauppakorkeakoulu]. (Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja).
- Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari. SKS. 2020,
- Apokalypsi nyt! Perikadon politiikka. toim. Niko Huttunen ja Elina Kahla. Kirkon tutkimus ja koulutus. 2024.
- Gulagin viisas. Into Kustannus. 2025,
Suomennoksia:
- Jevgeni Vodolazkin. Lentäjä. 2018, Into
- Jevgeni Vodolazkin.Arsenin neljä elämää. 2015, Into.
- Ljudmila Ulitskaja. Iloiset hautajaiset. 2013, Siltala; 2002, Tammi.
- Maija Kutšerskaja, Irina Zatulovskaja (Kuvittaja) Evankeliumi lapsille ja aikuisille. 2008.
- Marina Tsvetajeva. Piru ja muita kertomuksia. 2006, Helsinki: Like.
- Graham Greene. Viimeinen sana ja muita kertomuksia. 1991, Helsinki: Tammi.
- Nina Berberova. Säestäjätär. 1990, Helsinki: Tammi.
- Ivan Bilibin. Taikalinnun sulka ja muita kertomuksia. 1990, SN-kirjat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dosentti, FT, Elina Kahla Pietari-instituutin johtoon Suomen pääkonsulaatti, Pietari (arkistoitu versio)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aleksanteri-instituutin johtajanimitys kuohuttaa – Markku Kangaspuro valittiin ilman julkista hakua HS Politiikka. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.2.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elina Kahla – Helsingin yliopiston tutkimusportaali
- Veli-Pekka Leppänen: Venäjän ääniä ja äärettömyyttä. Elina Kahla vihkiytyi varhain Venäjän kulttuuriin ja tutkii yhä maan historiaa ja nykypäivää. (Kahlan 60-vuotishaastattelu Helsingin Sanomissa) Helsingin Sanomat, 20.4.2020, s. B 21. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2020.