Elina Kahla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elina Kahla (s. 24. huhtikuuta 1960 Espoo) on suomalainen kulttuurintutkija, tietokirjailija ja Venäjän kulttuurihistorian dosentti Helsingin yliopistossa vuodesta 2009. Nykyisin hän työskentelee Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Hän on toiminut Suomen Pietarin-instituutin johtajana vuosina 2012–2016. Kahla on naimissa Aleksanteri-instiuutin entisen johtajan Markku Kivisen kanssa[1].

Kahla kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1979; valmistui filosofian kandidaatiksi 1985, lisensiaatiksi 2001 ja väitteli tohtoriksi 2007. Hän työskenteli freelance-matkanjohtajana, suomentajana, tulkkina ja opettajana. Vuosina 1991−1996 Kahla toimi projektipäällikkönä ja konsulttina Helsingin kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikössä (nyk. Aalto University Executive Education). Vuosina 1996−2012 Kahla työskenteli Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa toimituspäällikkönä, Kikimora Publications -sarjan toimittajana ja tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa Venäjän modernisaation valinnat -huippuyksikössä. Kahla toimi EUNIC (en:European Union National Institutes for Culture) St. Petersburg -klusterin puheenjohtajana 2015–2016. Hän oli kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän Ikonimaalari-kausijulkaisun päätoimittaja (2017–2019).

Monografioita, toimitettuja teoksia ja artikkeleita vertaisarvioiduissa kokoomateoksissa:

  • Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari. 2020, SKS.
  • Kansalaisuskonto ja valta – Venäjän palatseissa ja kaduilla. Toim. Markku Kivinen ja Leena Vähäkylä. 2015, Gaudeamus, s. 197–209.
  • Keitä me olemme? Keihin me kuulumme? Suomi – Ortodoksia – Venäjänkielisyys. 2015, Ortodoksia 64, s. 7–41.
  • Отшельники Импиваары возващаются к общинной жизни (предисловие к А. Киви Семеро братьев). 2014, Limbus.
  • Hyvästijättöjä. 2014, Verkkolehti Simeon ja Hanna.
  • Civil religion in Russia A choice for Russian modernization? Baltic Worlds, September 2014, Vol VII 2–3, s. 56–64.
  • Why are Hegumen Paisii and St Maria of Paris not included in the ROC Calendar of Saints? 2014, s. 120–130.
  • Venäjän uudet pyhät naiset. Ortodoksista kulttuuria ja muistin politiikkaa. – Bysantin kuva Pohjolassa. Toim. Marja Usvasalo. 2014, Bysanttikomitea ry, s. 41–59.
  • The new female saints of Russia. Northern Byzantine icons. Toim. Marja Usvasalo. 2014, s. 41–59. ISBN 978-952-99005-4
  • Koko maailman äiti – Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toim. Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi & Marja Sorvari. 2014, Gaudeamus.
  • Jelena Tshizhova. Kenen aika?: esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Huttunen, T. & Klapuri, T. 2012, Helsinki: Avain. 30 s. (Café Voltaire; 4)
  • Значение Севера в понимании духовности и святости. - Север и история: Материалы региональной научно-богословской историко-краеведческой конференции. Четвертые Феодоритовские чтения. 2012, St. Petersburg: Ladan, s. 152–164.
  • Kirjallisuuden varhaisvaiheet: 900-luvulta 1600-luvun loppuun. Venäläisen kirjallisuuden historia. Ekonen, K. & Turoma, S. (toim.). 2011, Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, s. 15–91.
  • Russia: Toward a Post-secular Society. 2011. Between Utopia and Apocalypse: Essays on Social Theory and Russia. Kahla, E. (toim.) Helsinki: Kikimora Publications, s. 316–327. Aleksanteri Series. 1/2011.
  • Saints officiels et saints officieux dans la Russie contemporaine. 2011, Istina, LVI, s. 131–146.
  • Tuli ja valo: kertomuksia pyhistä naisista. 2010, Maahenki. 246 s.
  • Unlimited Gaze: Essays in Honour of Professor Natalia Baschmakoff. Toim. Kahla, E. 2009, 365 s. (Aleksanteri Series; 2)
  • Life as Exploit: Representations of the Twentieth-Century Saintly Women in Russia. 2007, Kikimora Publications. 308 s.
  • Lähialueiden liikkeenjohdon koulutus. Toim. Kahla E. & Tulisalo, T. 1995, Helsinki: [Helsingin kauppakorkeakoulu]. (Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja).

Suomennoksia:

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]