Irina Zatulovskaja
| Irina Zatulovskaja | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1954 (ikä 69–70) Moskova |
| Ammatti | taidemaalari |
Irina Vladimirovna Zatulovskaja (ven. Ирина Владимировна Затуловская; s. 1954 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen taidemaalari ja kuvataiteilija. Hänet valittiin vuoden taiteilijaksi Suomessa 1997. Zatulovskajan teokset ovat osa Neuvostoliitossa 1970-luvulla sosialistisesta realismista erkaantunutta nykytaiteen suuntaa, joka ottaa vaikutteita sekä renessanssia edeltäneestä taiteesta, että länsimaisesta modernismista.[1] Zatulovskaja on tehnyt maalaustensa lisäksi myös installaatioita, grafiikkaa, kuvituksia venäläisiin klassikkoteoksiin, ja lisäksi suunnitellut esimerkiksi käsinmaalatun astiaston.[2] Useimmat teoksensa hän toteuttaa kierrätysmateriaaleista.
Hänen teoksiaan on esillä Moskovan Tretjakovin galleriassa, Venäläisen taiteen museossa, Puškinin taidemuseossa, Moskovan modernin taiteen museossa, Helsingin taidemuseossa, Kiasmassa, Suomen kansallismuseossa sekä Puolan kansallismuseossa.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zatulovskaja syntyi Moskovassa taiteilijaperheeseen ja alkoi kirjoittaa runoja jo viisivuotiaana. Hän sai oppitunteja Puškinin kansallisessa taideopistossa vuosina 1964-66 ja opiskeli Lasten taidekoulussa Moskovassa. Vuosina 1971-1976 Zatulovskaja opiskeli Moskovan kirjapainoinstituutissa, joka oli yksi aikansa liberaaleimmista taidekouluista, ja hän liittyi Moskovan taiteilijaliittoon vuonna 1979. Zatulovskajan äiti oli taiteilija Raisa Zatulovskaja, ja isoisä Sergei Mihailov oli Moskovan taidekoulun (MSHŠ) johtava opettaja, jonka oppilaisiin kuului muun muassa Ilja Kabakov.[3]
Zatulovskajan ensimmäinen oma näyttely oli Lontoossa vuonna 1989. Vuonna 2004 hänelle myönnettiin venäläisen kirjallisuuden Master-palkinto.
Zatulovskaja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen kerran Irina Zatulovskaja matkusti opettajansa johdolla Suomeen 1960-luvulla ollessaan kymmenvuotias, ja ihastui Suomen luontoon sekä ihmisiin.[4] Vuosia myöhemmin Kaj Forsblom kutsui taiteilijan osallistumaan yhteisnäyttelyyn[5], jota Zatulovskaja kuvailee Elina Kahlan haastattelussa: ”Sitä en unohda koskaan. Venäjän uutta taidetta ei lainkaan tunnettu. Meistä kirjoitettiin lehtiin joka päivä. Olimme kuin karhut, joita ihmiset kävivät ihmettelemässä. Suomalaiset adoptoivat minut.”[4] Tämän jälkeen hänellä on ollut sekä yksityis- että ryhmänäyttelyitä Suomessa, hän on toiminut siellä taideopettajana useaan otteeseen[6], ja hänen teoksiaan on useissa suomalaisissa museoissa ja kokoelmissa.
Hän on saanut suomalaisesta taiteesta myös vaikutteita, ja mainitsee inspiroiviksi esimerkeikseen Outi Heiskasen, Leena Luostarisen sekä Ina Collianderin.[4]
Zatulovskajan ensimmäinen Suomen-näyttely oli vuonna 1998. Vuosien 1997-1998 ajan hän rakensi Jorvasin kaupungissa sijaitsevan Pokrovan luostarin alueelle, vanhaan graniittilouhokseen rukoushuonetilateoksta nimeltä Luola. Teos oli taiteilijan kunnianosoitus Pyhälle Elisabet Feodorovnalle.
Vuonna 2010 hän loi yhdessä Elina Kahlan kanssa teoksen Tuli ja valo (Maahenki 2010), joka seuraa seitsemän pyhän naisen kohtaloa.[7]
Vuonna 2013 hän osallistui Kalevalaseuran Taiteilijoiden Kalevala -projektiin teoksellaan Maailman luominen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ninadue: Irina Zatulovskaya ninadue.com.
- ↑ Turun Sanomat: Irina Zatulovskajan Russian Christmas-joulumaahan voi astua hiljentymään ts.fi.
- ↑ Anglo-Russian dictionary By Irina Zatulovskaya and Anne Rothenstein (engl.) pushkinhouse.org.
- ↑ a b c Elina Kahla: Sata vuotta ilman keisaria - Irina Zatulovskajan haastattelu Simeon ja Hanna, ortodoksinen verkkolehti.
- ↑ Kalevalaseura: Taiteilija Irina Zatulovskaja taika.kalevalaseura.fi.
- ↑ Valamo: Irina Zatulovskajan taidekoulu 2017 valamo.fi.
- ↑ Kaisa Halonen: Kirkko ja Kaupunki: Houkkia ja marttyyreita kirkkojakaupunki.fi.
| ||||||||||||||||||
