Nina Berberova

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nina Berberova
Berberova ja Vladislav Hodasevitš vuonna 1924.
Berberova ja Vladislav Hodasevitš vuonna 1924.
Henkilötiedot
Syntynyt 26. heinäkuuta 1901
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 26. syyskuuta 1993 (92 vuotta)
Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Ammatti kirjailija, toimittaja, professori
Kirjailija
Tuotannon kieli venäjä, englanti
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nina Nikolajevna Bereberova (ven. Ни́на Никола́евна Бербе́рова; 26. heinäkuuta 1901 Pietari, Venäjän keisarikunta26. syyskuuta 1993 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuden professori, joka kirjoitti niin romaaneja, novelleja kuin myös elämäkertoja.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nina Berberova syntyi Pietarissa vuonna 1901. Hänen isänsä oli armenialainen ja äitinsä venäläinen.[1]

Berberova opiskeli jonkun aikaa Rostovin yliopistossa ja osallistui kaupungin kirjallisuus- ja taidekuohuntaan. Hän kuitenkin jätti vuonna 1922 yliopiston yhdessä runoilija Vladislav Hodasevitšin kanssa. He matkustivat ympäri Eurooppaa Maksim Gorkin seurueessa ja asettuivat vuonna 1925 Pariisiin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisissa Berberova aloitti 15 vuotta kestäneen yhteistyön venäjänkielisen Poslednije Novosti -sanomalehden kanssa. Hän kirjoitti lehteen muun muassa kirja-, teatteri- ja elokuva-arvioita sekä novelleja ja uutisia.[1] Berberova toimitti myös vuonna 1926 kirjallisuuslehteä Novy Dom ja toimi kirjallisuustoimittajana Russkaja Myslissä.[2]

Berberova kirjoitti Euroopan-aikanaan romaaneja ja novelleja, muun muassa romaanit Posledneje i pervoje (1929) ja Povelitelnitsa (1932). Suosiota hän sai kuitenkin novelleillaan. Hänen tarinoita julkaistiin vuosina 1928–1940 Poslednije Novosti nimikkeellä ”Bijankurskije prazdniki”. Berberova kirjoitti myös runoja ja elämäkertoja.[2] Vuonna 1937 ilmestynyt Pjotr Tšaikovski -elämäkerta Tšaikovski – yksinäisen ihmisen tarina herätti kohua, sillä se käsitteli avoimesti säveltäjän homoseksuaalisuutta.[1]

Berberova muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1950 ja sai myöhemmin myös Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hän työskenteli kielten opettajana ja Voice of America -radioaseman kuuluttajana. Sitten Berberova alkoi vuonna 1958 tehdä yliopistouraa. Ensin hän toimi 1958–1963 Yalen yliopiston luennoitsijana ja sitten 1963–1971 Princetonin yliopiston kirjallisuuden professorina.[2]

Berberovan omaelämäkerta Kursivointi minun ilmestyi vuonna 1969. Hän oli kirjoittanut sitä vuosina 1960–1965, ja se sai tunnustusta muun muassa eläväisistä henkilökuvauksista. Kirjassa tulivat esille muun muassa Anna Ahmatova, Aleksandr Blok, Vladimir Nabokov, Maksim Gorki ja Fjodor Sologub.[1]

Berberovan 1930-luvulla kirjoittamat pienoisrmaanit ja novellit ovat saaneet uutta huomiota 1900-luvun lopussa, kun ranskalaisen kustantamon Actes Sudin johtaja Hubert Nyssen löysi ne vuonna 1985.[3] Sen jälkeen hänen useita teoksiaan on käännetty, ja hänen kirjojensa purevaa kieltä on verrattu Ivan Turgeneviin ja Anton Tšehoviin.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berberova oli runoilija Vladislav Hodasevitšin kumppani 1930-luvulle asti, mutta he eivät menneet naimisiin. Berberova oli kahdesti naimisissa, mutta molemmat liitoista päättyivät eroon. Vuonna 1937 hän meni naimisiin toimittaja Nikolai Makejevin kanssa ja 1950-luvulla muusikko George Kochevitskyn kanssa.[1]

Berberova kuoli 92-vuotiaana philadelphialaisessa hoitokodissa kaatumisen aiheuttamiin komplikaatioihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Collins, Glenn: Nina Berberova, 92, Poet, Novelist and Professor 1993. The New York Times Company. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)
  2. a b c Nina Berberova Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)
  3. Nina Berberova New York Review Books. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)