Fjodor Sologub

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fjodor Sologub. Konstantin Somovin muotokuva vuodelta 1910.

Fjodor Sologub (ven. Фёдор Сологу́б, oikealta nimeltään Fjodor Kuzmitš Teternikov, Фёдор Кузьми́ч Тете́рников; 1. maaliskuuta 1863 Pietari5. joulukuuta 1927 Leningrad) oli venäläinen kirjailija.

Fjodor Sologubin isä oli tilanomistajan avioton poika, joka maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen työskenteli Pietarissa räätälinä. Isän kuoltua äiti meni virkamiesperheeseen palvelijaksi. Lapsena Sologub luki paljon ja suoritti koulun jälkeen opettajainstituutin. Yhdeksäntoistavuotiaana hän otti äitinsä ja sisarensa mukaansa ja lähti opettamaan matematiikkaa Kresttsyyn, Velikije Lukiiin ja Vytegraan.[1] Vuosina 1892–1907 Sologub toimi opettajana ja koulutarkastajana Pietarissa[2].

Sologub julkaisi ensimmäiset runonsa vuonna 1884,[3] mutta hänen kirjailijanuransa alkoi varsinaisesti 1890-luvulla. Hän julkaisi runoja, kirjallisuuskritiikkiä ja artikkeleita Severnyi vestnikissä ja muissa pietarilaisissa lehdissä. Vuonna 1896 ilmestyivät maaseudun opettajaelämästä kertova romaani Tjažolyje sny (”Raskaita unia”), runokoelma Stihi (”Runoja”) sekä kertomus- ja runokokoelma Teni (”Varjoja”). Sologubin merkittävin teos on vuonna 1905 ilmestynyt romaani Riivattu (Melki bes), joka kuvaa groteskisti maaseutukaupungin pikkuporvarillista elämää. Samaa teemaa jatkoi trilogia Tvorimaja legenda (”Luotu legenda”, 1914). Sen skandaalimainen menestys perustui eroottisiin kuvauksiin, jotka kritiikki yksimielisesti tuomitsi. Ensimmäisen maailmansodan aattona Sologub kirjoitti myös suosittuja näytelmiä.[1]

Sodan aikana kirjailija sepitti yltiöisänmaallisia runoja, jotka vähensivät hänen suosiotaan. Sologub suhtautui innostuneesti helmikuun vallankumouksen, mutta tuomitsi jyrkästi bolševikkien vallankaappauksen. 1920-luvun alussa hän julkaisi useita runokoelmia, jotka jäivät täysin vaille huomiota. Kirjailijavaimonsa Anastasija Tšebotarevskajan kanssa Sologub toimi myös kääntäjänä.[1]

Sologub kuului symbolistien vanhempaan sukupolveen, mutta hänen tuotannossaan on myös eurooppalaisen dekadenssin vaikutusta. Sen ominaispiirteitä ovat omaelämäkerrallisuus, psykologismi ja filosofisten ongelmien käsittely.[4]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Entsiklopedija Krugosvet krugosvet.ru. Viitattu 8.1.2016.
  2. Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 390–394. Moskva: OLMA-PRESS Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio.
  3. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija dic.academic.ru. Viitattu 8.1.2016.
  4. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar humanities_dictionary.academic.ru. 2002. Viitattu 8.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]