Hunaja

Suomalaista hunajaa.

Hunaja on aromaattinen, viskoottinen sokeriliuos, joka maistuu makealta ja tuntuu tahmealta nesteeltä.

Määrittely

Asetuksen mukaan: "Hunaja on luonnosta peräisin olevaa makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kasvien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai kasvien elävillä osilla elävien kasveja imevien hyönteisten eritteistä, joita mehiläiset keräävät, muuttavat yhdistämällä omia tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, luovuttavat hunajakennoon, haihduttavat liiallisen veden, varastoivat ja jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakakkuihin."

Hunajan määrittely on EU:n hunajadirektiivissä 2001/110/EY, sen perusteella on annettu soveltamisasetus. Suomessa Hyvää Suomesta -elintarvikeprojekti ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto ovat laatineet EU:n hunajadirektiiviä tiukemmat, joutsenlippumerkin käyttöön oikeuttavat laatuvaatimukset, jotka edellyttävät valvontaa. Tuonimenä on Kuningatar-hunaja. Suomalainen hunaja on yleensä monikukkahunajaa. Luomuhunajalla on lisäksi tarkemmat säännöt pesien sijainnista ja meihiläisten talviruokinnasta.

Valmistus

Hunajakennosto

Mehiläiset (työmehiläiset) valmistavat hunajaa kukkien nektarista eli medestä tai kirvojen mesikasteesta. Mesi ja mesikaste ovat kasvien solukkonestettä, joka sisältää muun muassa sokereita, vettä sekä monia hivenaineita. Työmehiläiset keräävät hunajaa sadottomaksi kesäajaksi ja talviravinnoksi. Mehiläispesässä on hunajavarastoa 5–50 kg. Kimalaiset keräävät mettä samalla tavalla ja varastoivat sitä, mutta pesäkohtaiset määrät ovat pieniä, vain satoja grammoja, ja ne on tarkoitettu vain sadepäivien ja kylmien jaksojen varalle, sillä kimalaiset eivät talvehdi yhteiskuntana. Ampiaiset eivät valmista hunajaa vaan imevät aikuisina mettä ja muita makeita nesteitä.

Mehiläisillä on leukansa alla pitkä kärsä, jolla ne imevät kukista mettä. Kärsästä mesi kulkeutuu mesimahaan. Mesimaha on mehiläisen takaruumiissa oleva paksu osa, ennen varsinaista mahaa. Mehiläinen erittää meteen rauhaseritteitään, sylkinestettä ja entsyymejään, jolla se muokkaa muun muassa meden sokerikoostumusta invertaasientsyymin avulla pilkkoen ruokosokeria rypäle- ja hedelmäsokeriksi. Mehiläinen haihduttaa medestä pois myös ylimääräistä vettä. Valmiin hunajan mehiläiset varastoivat kennoihin ja peittävät kennot vahakansilla, jotka estävät mikrobien ja kosteuden pääsyn hunajaan.

Hunaja erotetaan kennoista linkoamalla. Ennen linkoamista kennoja peittävät vahakannet kuoritaan pois ja hunajakakut asetetaan hunajalinkoon, jossa hunaja erottuu kennoista keskeiskiihtyvyydestä aiheutuvan voiman avulla. Linkouksen jälkeen hunajasta poistetaan pienet vahamuruset siivilöimällä. Hunajalinkoja on kolmenlaisia: pystyakseli-, vaaka-akseli- ja tähtilinko.

Nykyään vähemmän käytetty tapa on hunajan valutus omalla painollaan, koska se on hitaampaa ja työläämpää.

Kennohunaja on hunajaa, jota ei ole lingottu kennoista ulos. Hunaja on luonnollisimmassa muodossaan kennohunajana. Mehiläiset rakentavat kennoston mehiläisvahasta, täyttävät sen hunajalla ja lopuksi peittävät kennoston ohuella vahakerroksella. Kennohunaja syödään joko lusikalla, taittamalla tai leikkaamalla pala. Suoraan vahakennoista nautittavassa kennohunajassa luonnolliset aromit ovat säilyneet vahvempina kuin kerätyssä hunajassa. Kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois kuin käytetyn purukumin tai niellä; vaha käyttäytyy elimistössä kuidun tavoin. Kennohunajaa voi laittaa leivän päälle tai syödä sellaisenaan kuin makeista.

Aineyhdisteet

Hunajassa on noin 200 erilaista aineyhdistettä. Pääainesosat ovat erilaiset sokerilajit, joita on lähes 30. Hunaja sisältää keskimäärin:

• 38 % hedelmäsokeria
• 32 % rypälesokeria
• 1,5 % ruokosokeria
• 1,5 % mallassokeria
• 6 % muita sokerilajeja
• 17 % vettä
• noin 4 % muita ainesosia

Muihin aineosiin kuuluu muun muassa entsyymejä, proteiineja, kivennäisaineita, orgaanisia hedelmähappoja, aromiaineita ja vitamiineja.

Ominaisuudet

Juoksevaa hunajaa

Hunaja on hapanta eli sen pH on yleensä alle 5. Hunajan alhainen pH johtuu glukonihaposta, joka estää useimpien bakteerien lisääntymisen. Se toimii siten hunajan luonnonmukaisena säilöntäaineena.

Hunaja voi olla juoksevaa tai lähes kivikovaa. Se voi olla suuri- tai pienikiteistä, sitkeää tai helposti lusikalla otettavaa. Hunajan väri vaihtelee värittömästä tummanruskeaan, ja maussa on monenlaisia vivahteita. Hunajan värit, tuoksu ja maku, kuten kaikki muutkin ominaisuudet, määräytyvät kasvin erittämän meden koostumuksen ja aromin mukaan. Jokaisesta kasvista saadaan juuri sille tyypillistä hunajaa.

Tyypillisimmät suomalaiset hunajalajit ovat horsma- ja kanervahunaja sekä monikukkahunajalajit. Horsmahunaja on yleensä juoksevaa ja lähes väritöntä, tuoksultaan ja maultaan se on mietoa. Kanervahunaja on hyytelömäistä, väriltään ruskeaa, tuoksultaan ja maultaan voimakasta. Suurin osa hunajistamme on vaaleita monikukkahunajia.

Hunajan kiteytymiseen vaikuttavat sen hedelmä- ja rypälesokeripitoisuudet. Mitä enemmän hedelmäsokeria hunaja sisältää suhteessa rypälesokeriin, sitä pitempään se pysyy juoksevana. Suomessa horsma- ja muutamat muut luonnonkukkahunajat pysyvät juoksevina jopa muutamia vuosia. Pääosa hunajistamme kiteytyy kuitenkin parin kuukauden sisällä linkoamisesta.

Hunaja on kuumentamatonta elävää ravintoa, joten siinä saattaa esiintyä Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Näitä itiöitä tavataan suhteellisen yleisesti esimerkiksi maaperässä ja pölyssä. Imeväisikäisillä lapsilla ruoansulatuskanavaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt. Hunajaa ei tämän vuoksi suositella alle 1-vuotiaille lapsille.

Yli vuoden ikäisille lapsille ja aikuisille Clostridium botulinum -bakteerin itiöt ovat vaarattomia ja he voivat käyttää hunajaa makeutusaineena päivittäin. Myös odottava tai imettävä äiti voi huoletta käyttää hunajaa, sillä mahdolliset itiöt eivät kulkeudu äidin tai äidinmaidon kautta lapseen.

Ravintosisältö

Hunajan ravintosisältö eli 100 grammaa hunajaa sisältää keskimäärin:

• 1399 kJ (334 kcal) energiaa
• 0,3 g valkuaisaineita
• 82,0 g hiilihydraatteja
• 0,04 mg B₂-vitamiinia (riboflaviini)
• 0,3 mg niasiinia
• 0,02 mg B₆-vitamiinia
• 0,07 mg pantoteenihappoa
• 2,0 mg C-vitamiinia
• 64,0 mg kaliumia
• 5,1 mg kalsiumia
• 2,9 mg magnesiumia
• 7,2 mg fosforia
• 0,46 mg rautaa
• 0,37 mg mangaania
• 0,10 mg sinkkiä
• 31 mg kuparia
• 5 mg kromia
• 8 mg fluoria
• 0,72 mg booria

Käyttö

Hunajan myyjän valikoimaa Petroskoin syysmarkkinoilla.

Hunajaa käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen ja kahviin. Jotkut syövät sitä myös sellaisenaan.

Hunaja säilyy parhaiten viileässä ja kuivassa, valolta suojattuna. Jos hunajaa ei pidä suljetussa astiassa, se imee itseensä nopeasti kosteutta ja rupeaa käymään. Yleensä kuitenkin käyminen johtuu siitä, että hunaja on otettu mehiläispesistä liian aikaisin.

Mehiläishoitajat suosittelevat, että hunajaa ei tulisi kuumentaa yli 37 celsiusasteen, joka on mehiläispesän luonnollinen lämpötila. Tätä korkeammassa lämpötilassa hunajan monet entsyymit denaturoituvat ja niiden terveysvaikutus menee hukkaan.

Monet diabeetikot kantavat myös mukanaan hunajaa, koska se imeytyy jo suussa vaikkapa posken sisäpinnalta.

Korkealaatuinen, luonnonmukainen hunaja onkin parhaimmillaan sellaisenaan. Hunajaa syövät mielellään myös eläimet, kuten karhut ja mesimäyrät, vaikkakin karhut syövät mehiläispesistä ennemmin mehiläisten toukanalkuja, koska niissä on paljon proteiineja.

Katso myös

• Mehiläisten hoito

Aiheesta muualla

• Suomen mehiläishoitajain liiton hunajasivusto
• Anneli Skrökki: Hunajan koostumus
• Kansanterveyslaitos, Fineli: Hunajan ravintoarvot