Mesimäyrä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mesimäyrä
Honey badger.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Mellivora
Laji: capensis
Kaksiosainen nimi

Mellivora capensis
(Schreber, 1776)

Mesimäyrän levinneisyys
Mesimäyrän levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mesimäyrä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mesimäyrä Commonsissa

Mesimäyrä (Mellivora capensis) (tunnetaan myös nimillä rateli ja hunajamäyrä) on Afrikassa ja Länsi- ja Etelä-Aasiassa tavattava näätäeläin. Mesimäyrää esiintyy erityisesti Kalaharin aavikolla.

Eläimen nimi viittaa siihen, että mesimäyrät ovat persoja hunajalle.

Yleistä mesimäyrästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkei mesimäyrä ole erityisen kookas, löytyy siltä rohkeutta hyökätä isompien kimppuun puolustautuessaan. Mesimäyrä on noin 80 senttimetriä pitkä (lisäksi häntä noin 20–30 senttimetriä) ja se painaa noin 15 kilogrammaa. Ne asuvat maahan kaivamissaan koloissa.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesimäyrä syö ravinnokseen muun muassa jyrsijöitä, liskoja, skorpioneja ja käärmeitä. Mesimäyrät ovat immuuneja käärmeiden myrkyille, jopa huomattavan kokoisille ja myrkyllisille käärmeille.[3] Lisäksi mesimäyrät ovat persoja hunajalle. Mesimäyrä on taitava kiipeämään ja se syö myös linnunpoikasia. Mesimäyrän on yleensä matkattava pitkiäkin matkoja ravintoa etsiessään.[2] Joskus mesimäyrät käyttävät myös haaskoja ravintonaan, jos muut saaliit ovat erityisen niukassa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesimäyrillä on tapana käyttää tiettyjä alueita käymälöinään. Ulosteen ja virtsan mukana käymälöihin jää hajuja mesimäyrästä. Naaras saa hajuista selville alueella mahdollisesti oleskelevista koiraista. Koiraat taas saavat hajuista selville, milloin naarailla on kiima-aika. Hajumerkit saattavat houkutella paikalle useita koiraita, jotka kaikki tavoittelevat naaraan suosiota.[2]

Naaras ja koiras viettävät yhdessä noin 3–4 päivää.[2] Mesimäyränaaraan kantoaika on noin 2 kuukautta.

Mesimäyrällä on kerralla vain yksi pentu, jonka se kasvattaa yksin. Pennuilla on samanlainen väritys kuin emollaan ja se toimii varoituksena muille eläimille. Vain alle puolet pennuista selviää aikuisiksi pesän ulkopuolisten rankkojen olosuhteiden takia.[2]

Puolustautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesimäyrällä on kaksi merkittävää puolustuskeinoa. Se erittää perärauhasistaan haisevaa ainetta, jota se tarpeen tullen ruiskuttaa vihollisensa päälle.[2] Lisäksi mesimäyrän nahka on niin paksua ja löysää, ettei hyökkääjä saa siitä pitävää otetta. Esimerkiksi leopardilla saattaa kestää jopa tunti mesimäyrää pyydystäessä juuri tämän ominaisuuden takia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Do Linh San, E., Begg, C., Begg, K. & Abramov, A.V.: Mellivora capensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Avara luonto: Kalaharin mesimäyrät Yle TV1. 13.11.2004. Viitattu 25.4.2007.
  3. Drabeck, Danielle H. & Dean, Antony M. & Jansa, Sharon A.: Why the honey badger don't care: Convergent evolution of venom-targeted nicotinic acetylcholine receptors in mammals that survive venomous snake bites. Toxicon, 1.6.2015, 99. vsk, s. 68-72. doi:10.1016/j.toxicon.2015.03.007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]