Mesimäyrä
| Mesimäyrä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
| Suku: | Mellivora |
| Laji: | capensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mellivora capensis |
|
 Mesimäyrän levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Mesimäyrä (Mellivora capensis) (tunnetaan myös nimillä hunajamäyrä ja rateli[2]) on Afrikassa ja Länsi- ja Etelä-Aasiassa tavattava näätäeläin. Mesimäyrää esiintyy erityisesti Kalaharin aavikolla.
Eläimen nimi viittaa siihen, että mesimäyrät ovat persoja hunajalle.
Yleistä mesimäyrästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikkei mesimäyrä ole erityisen kookas, löytyy siltä rohkeutta hyökätä isompien kimppuun puolustautuessaan. Mesimäyrä on noin 80 senttimetriä pitkä (lisäksi häntä noin 20–30 senttimetriä) ja se painaa noin 15 kilogrammaa. Ne asuvat maahan kaivamissaan koloissa.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesimäyrä syö ravinnokseen muun muassa jyrsijöitä, liskoja, skorpioneja ja käärmeitä. Mesimäyrät ovat immuuneja käärmeiden myrkyille, jopa huomattavan kokoisille ja myrkyllisille käärmeille.[4] Lisäksi mesimäyrät ovat persoja hunajalle. Mesimäyrä on taitava kiipeämään ja se syö myös linnunpoikasia. Mesimäyrän on yleensä matkattava pitkiäkin matkoja ravintoa etsiessään.[3] Joskus mesimäyrät käyttävät myös haaskoja ravintonaan, jos muut saaliit ovat erityisen niukassa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesimäyrillä on tapana käyttää tiettyjä alueita käymälöinään. Ulosteen ja virtsan mukana käymälöihin jää hajuja mesimäyrästä. Naaras saa hajuista selville alueella mahdollisesti oleskelevista koiraista. Koiraat taas saavat hajuista selville, milloin naarailla on kiima-aika. Hajumerkit saattavat houkutella paikalle useita koiraita, jotka kaikki tavoittelevat naaraan suosiota.[3]
Naaras ja koiras viettävät yhdessä noin 3–4 päivää.[3] Mesimäyränaaraan kantoaika on noin 2 kuukautta.
Mesimäyrällä on kerralla vain yksi pentu, jonka se kasvattaa yksin. Pennuilla on samanlainen väritys kuin emollaan ja se toimii varoituksena muille eläimille. Vain alle puolet pennuista selviää aikuisiksi pesän ulkopuolisten rankkojen olosuhteiden takia.[3]
Puolustautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesimäyrällä on kaksi merkittävää puolustuskeinoa. Se erittää perärauhasistaan haisevaa ainetta, jota se tarpeen tullen ruiskuttaa vihollisensa päälle.[3] Lisäksi mesimäyrän nahka on niin paksua ja löysää, ettei hyökkääjä saa siitä pitävää otetta. Esimerkiksi leopardilla saattaa kestää jopa tunti mesimäyrää pyydystäessä juuri tämän ominaisuuden takia.[3]
Mesimäyrä kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mesimäyrä tunnetaan meemiksi muodostuneesta vuonna 2011 nettiin ladatusta YouTube-videosta ”The Crazy Nastyass Honey Badger”, jossa mesimäyrä touhuaa pienistä välittämättä ja juontajaääni toteaa ihastuneena "Honey Badger Don't Give a Shit" (Mesimäyrä ei välitä paskaakaan). Eläimen sinnikkyys on liitetty eräisiin poliitikkoihin, jotka ovat ottaneet siitä oppia. Steve Bannonin Breitbart-uutissivusto käytti meemin lausahdusta mottonaan ja Bannon näki myös Donald Trumpissa mesimäyrän.[5] Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on viitannut mesimäyriin puheessaan.[6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Do Linh San, E., Begg, C., Begg, K. & Abramov, A.V.: Mellivora capensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 10–151, 230–281. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ a b c d e f g Avara luonto: Kalaharin mesimäyrät Yle TV1. 13.11.2004. Viitattu 25.4.2007.
- ↑ Drabeck, Danielle H. & Dean, Antony M. & Jansa, Sharon A.: Why the honey badger don't care: Convergent evolution of venom-targeted nicotinic acetylcholine receptors in mammals that survive venomous snake bites. Toxicon, 1.6.2015, 99. vsk, s. 68–72. doi:10.1016/j.toxicon.2015.03.007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- ↑ https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201707242200282143
- ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000009687488.html
- ↑ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009523286.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Mellivora capensis (TSN 621929) itis.gov. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
- mesimäyrä – Mellivora capensis Laji.fi. Viitattu 29.10.2019.
- Animal Diversity Web – ADW, Mellivora capensis, honey badger University of Michigan, Museum of Zoology. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
| ||||||||||