Mehiläiset

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Mehiläinen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”mehiläinen” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Mehiläiset
Krainilainen mehiläinen (Apis mellifera carnica)
Krainilainen mehiläinen (Apis mellifera carnica)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo: Mesipistiäiset Apoidea
(luokittelematon): Mehiläiset Anthophila
Heimot

Mehiläiset (Anthophila) ovat mesipistiäisten (Apoidea) yläheimoon kuuluvia lentäviä hyönteisiä.

Mehiläisiä esiintyy kautta maailman. Niitä tunnetaan noin 20 000 lajia.[1] Useat mehiläislajit ovat yksineläjiä eli erakkoja. Hunajamehiläiset sen sijaan muodostavat suuria ja hyvin järjestäytyneitä yhdyskuntia, jonka jäsenet ovat lähisukulaisia keskenään. Näiden lajien sosiaalinen käyttäytyminen on monimutkaista ja poikkeuksellista koko eläinkunnassa.[1]

Ihmiselle tutuin mehiläinen on tarhamehiläinen (Apis mellifera). Se elää parvissa ja sitä käytetään mehiläistuotteiden kuten hunajan tuotantoon.[2]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläiset kehittyivät ampiaisten edeltäjistä, jotka kukkakasvien synnyn myötä noin 100 miljoonaa vuotta sitten siirtyivät käyttämään kasvien siitepölyä proteiinin lähteenään.[1]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampiaisiin verrattuna mehiläiset ovat yleensä rakenteeltaan tukevampia sekä karvaisempia. Jotkin lajit ovat kuitenkin ampiaisten tapaan hoikkia ja vähäkarvaisia, joskus jopa samanvärisiä kuin ampiaiset.[3]

Pienimmät mehiläislajit ovat pituudeltaan alle 2 millimetriä.[4] Maailman suurin mehiläinen on Malaijien saaristossa elävä Wallacen jättiläismehiläinen (Megachile pluto), joka kasvaa 39 millimetrin pituiseksi.[5][6]

Monen mehiläislajin naaraalla on myrkkypistin, jota mehiläinen käyttää puolustautuakseen. Heimojen Andrenidae, Megachilidae ja Apidae monilla lajeilla pistin on vaatimaton tai puuttuu kokonaan.[7]

Mehiläisten selkein ero lähes kaikkiin ampiaisiin on se, että mehiläiset tarvitsevat kukkien siitepölyä saadakseen proteiinia toukkiensa ravinnoksi, eivätkä ne syö hyönteisiä tai hämähäkkieläimiä kuten ampiaiset. Tähän poikkeus on eräs mehiläisten Trigona-suvun laji, joka ruokkii toukkaansa raadoilla.[3]

Yksilönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajamehiläisiä ja kennoja, joissa on munia ja toukkia.

Mehiläinen kehittyy munasta toukkavaiheen ja kotelovaiheen kautta aikuiseksi yksilöksi. Lähes kaikkien mehiläislajien muna on valkoinen, pitkulainen ja hiukan kaareva. Mehiläinen laskee munansa yleensä sen ruoan päälle, jota toukan on tarkoitus syödä. Jotkin lajit kuitenkin ruokkivat aktiivisesti toukkiaan, jolloin munan sijoituksella ruokaan nähden ei ole väliä. Yhdyskuntamehiläisten munat ovat pieniä ja erakkomehiläisten munat suuria. Erään Xylocopa-lajin muna on mahdollisesti koko hyönteismaailman suurin, jopa 16,5 millimetriä eli puolet mehiläisen omasta pituudesta.[8]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin mehiläislajit tekevät pesänsä maan alle, toiset korkealle puihin, ja jotkin ihmisten taloihin.[1] Jotkin mehiläislajit ovat loisia, jotka ryöstävät toisilta yksilöiltä pesän, elävät toisten lajien rakentamissa pesissä, tai jättävät munansa toisten lajien kasvatettavaksi.[9]

Puunkolossa pesivä verhoilijamehiläinen.

Erakkomehiläinen rakentaa oman pesänsä ja ruokkii itse omat jälkeläisensä. Se voi kaivaa pesänsä esimerkiksi maahan muiden pesien viereen. Yhdyskuntamehiläiset elävät pesässä muiden yksilöiden kanssa. Aitososiaaliseen yhdyskuntaan kuuluu yleensä työläisiä sekä yksi kuningatar, joka hoitaa munimisen ja on usein kaikkien työläisten äiti. Kuningatar on monilla lajeilla suurikokoisempi kuin työläiset. Joidenkin lajien yhdyskunnat eivät ole aitososiaalisia, vaan ne muodostuvat samasta sukupolvesta, usein sisaruksista. Joissain mehiläisyhdyskunnissa ei ole minkäänlaista työnjakoa, vaan kaikki jäsenet toimivat samalla tavalla.[10]

Mehiläislajien sukupuolikäyttäytyminen vaihtelee lajien välillä runsaasti. Joidenkin lajien naaras parittelee vain kerran, toisten lajien naaraat useita kertoja. Useimpien lajien urokset pystyvät parittelemaan useasti.[11]

Hyödyt ihmiselle ja luonnolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajamehiläiset tuottavat muun muassa hunajaa ja mehiläisvahaa, minkä vuoksi ihminen kasvattaa niitä hyötyeläimenä. Mehiläiset ovat välttämättömiä hedelmien ja vihannesten pölyttäjiä kuljettaessaan siitepölyä kukasta kukkaan.[1]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläisten nykyisiä uhkia ovat niiden elinympäristöjen katoaminen, tuholaistorjunta-aineet ja taudit.[1]

Mehiläislajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunajamehiläisparvi puunrungolla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Michener, Charles D.: The Bees of the World. The Johns Hopkins University Press, 2007. ISBN 978-0-8018-8573-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Introducing the Bee Princeton University Press. Viitattu 24.4.2019.
  2. a b Savolainen, Tero H.: Mehiläisten maailma: tunne, hoida, harrasta, s. 14. Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8496-4.
  3. a b Michener 2007, s. 3.
  4. World's Smallest Bee Buzzaboutbees.net. Viitattu 24.4.2019.
  5. Tutkijat löysivät jättiläismehiläisyksilön. Helsingin Sanomat 23.2.2019 B 3
  6. Katoileva jättimehiläinen hukkui ensin 120 vuodeksi, sitten 38 vuodeksi, Yle.fi uutiset 22.2.2019, viitattu 23.2.2019
  7. Michener 2007, s. 111.
  8. Michener 2007, s. 6–7.
  9. Michener 2007, s. 30.
  10. Michener 2007, s. 12–13.
  11. Michener 2007, s. 9.
  12. Mehiläishoitajat.fi
  13. Muurarimehiläinen leviää Etelä-Suomessa viitattu 4.6.2012

Dokumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]