Satanismi

Satanismi voi tarkoittaa uskonnollista tai filosofista liikettä. Suomessa termillä viitataan yleensä Saatanan kirkon edustamaan antikristilliseen uskontoon, nk. laveylaiseen satanismiin. Nimitys saatanallisuus on myös mahdollinen, mutta harvinaisempi.

Satanismi aatteena painottaa ihmisen eläimellistä ja ruumiillista puolta. Sen mukaan itsenäiset, yksilölliset (individualistiset) ja näennäisesti itsekkäät (egoistiset) moraalikäsitykset ovat hyväksyttäviä. Nykymuotoisen satanismin perusteoksina pidetään Anton LaVeyn kirjoittamia Saatanallista Raamattua ja toistaiseksi suomentamatonta The Satanic Ritualsia.

Saatanan kirkko ja moderni satanismi

Satanismi sai nykykäsityksen mukaisen muotonsa 1960-luvulla amerikkalaisen Anton LaVeyn näkynä. LaVey näki omien sanojensa mukaan tarpeen elämänkäsitykselle, joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Hän halusi luoda uskonnon, jossa yksilö voisi olla luonnollinen itsensä, joka ei vaadi uskomaan tuonpuoleiseen, jossa ei tarvitse mukautua toisten toivomuksiin, ja jossa ei tarvitse sovittaa itseään muiden määräämiin muotteihin. Vuonna 1966 perustettiinkin Saatanan kirkko, jolla on Yhdysvalloissa virallisen uskonnon status.

Anton LaVey kuoli 29. lokakuuta 1997, mutta hänen perustamansa organisaatio toimii aktiivisesti ja sillä on jäseniä ympäri maailmaa. Alkuperäisestä Saatanan kirkosta hallinnollisten ja aatteellisten näkemyserojen takia erkaantunut suuntaus on Michael Aquinon vuonna 1975 perustama Setin temppeli. Setiläiset suosivat antikristillisten symbolien sijaan enemmän muun muassa muinaisegyptiläisiä vastineita eivätkä mielellään lukeudu satanisteiksi.

Opilliset lähtökohdat

Laveylainen satanismi arvostaa ihmisen lihallisuutta ja näkee elämän tässä ja nyt, ainoana merkityksellisenä todellisuutena. Tuonpuoleinen jää korkeintaan epämääräiseksi arvailuksi, tai se kiistetään kokonaan. LaVeyn eri kulttuurien mytologioista ja arkipäivästä yhdistämä ajattelusuuntaus on lähellä biologista ja aineellista todellisuuskäsitystä: ihminen nähdään eläimenä muiden eläinten joukossa, joskus parempana, usein muita eläimiä julmempana. Niinpä satanismi ei sisällä uskoon pohjautuvaa näkemystä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, vaan keskittyy arkipäiväisen elämän yksityiskohtiin.

Gustave Dorén kuvitusta John Miltonin teokseen Kadotettu paratiisi.

Satanismi on pohjimmiltaan ei-hengellinen uskonto. Se kannattaa laajamittaista vapautta ja individualismia. Sen mukaan ihmisten tulee ottaa itse täysi vastuu omista teoistaan, eikä heidän tule piiloutua uskonnollisten tai kulttuurillisten arvovaltojen taakse. Sellaisien katsotaan estävän ja hämärtävän yksilön todellisia haluja ja vastuita, satanistin tunnustaessa ne täysin. Satanistille kristittyjen Jumala kuvastaa lähinnä vallitsevan uskonnollisen järjettömyyden huonoja puolia, samalla kun Saatana on hänelle vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kehityksen mallikuva. Satanisti haluaisi, että kaikkia näitä asioita arvostettaisiin. Satanistisen moraalin voi myös katsoa olevan sopusoinnussa nietzscheläisen yli-ihmisihanteen kanssa. LaVeyn vaikuttajina toimi monia eri filosofeja ja taiteilijoita: muun muassa Ayn Rand (objektivismi), Jack London, Niccolò Machiavelli, William Mortensen ja C. G. Jung antoivat oman osansa LaVeyn satanismille.

Juutalaiskristillisestä perimästä poiketen Saatanan ei satanismissa katsota olevan niinkään pahuuden ruumiillistuma tai palvonnan kohde, vaan paremminkin vertauskuvallinen nimitys luonnonvoimille ja ihmisen perimmäiselle olemukselle. Satanistille yksilö on lopulta tärkein asia, ja ulkopuolisten jumaluuksien olemassaolo on hänelle epäselvää ja epäolennaista. Satanisti ei palvo persoonallista Saatanaa, vaan näkee, että ihminen on itse keksinyt kaikki jumalansa ja uskonnot. Hän on itse sekä Jumala että Saatana, ainakin vertauskuvallisesti. Näin ollen satanistia ei välttämättä voi sanoa ateistiksi.

Satanismin ajattelu sisältää kyynistä romantiikkaa, film noir -elokuvista tuttua estetiikkaa sekä mustaan huumoriin verhottua elämäniloa. Satanismin magia ja satanistiset rituaalit ovat psykodraamaa, itsensä ja ympäristön säätelyä rituaalein. Magian käyttöön liittyy ajatus siitä, että ihminen voi vertauskuvallisten tekojen välityksellä toteuttaa itseään, purkaa aggressioitaan tai nostaa esiin myönteisiä ominaisuuksiaan, joita hän voi sitten hyödyntää arkielämässä.

Satanismi ja saatananpalvonta

Satanismi rinnastetaan usein erheellisesti saatananpalvontaan. Toisin kuin saatananpalvoja, satanisti ei pidä jumalanaan mitään itsensä ulkopuolista (kristinuskon) demonia tai muuta olevaisuutta. Sen sijaan satanisti voi mieltää itsensä, etenkin laajemmassa henkisessä merkityksessä, eräänlaisena jumalana.

Merja Hermosen mukaan satanistit voidaan jakaa moniin sosiologisiin ideaalityyppeihin: järkiperäisiin satanisteihin, aatteellisiin liikkujiin, metallisatanisteihin ja entisiin saatananpalvojiin. Eritoten black metal -kulttuuriin on liittynyt eräänlaista satanismia.

Satanismi populaarikulttuurissa

Varhaiset heavy metal -yhtyeet ottivat vaikutteita LaVeyn aloittamasta uudesta okkultismin aallosta Yhdysvalloissa. Satanismia ei silti pitäisi yhdistää suoraan mihinkään musiikkityyliin, vaikka monet muusikot ovatkin aatteesta vaikutteita ottaneet.

Satanismi itsessään ei ole Saatanan kirkonkaan mukaan mikään elämän ohjekirja, vaan sen voi tavallaan nähdä filosofian popularisointina, eli työkaluna kannustamaan omaan ajatteluun. Se ei itsessään ole välttämättä mitään superälykästä filosofiaa, vaan lähinnä lainaa materiaalinsa historian filosofeilta. Sillä on oma tärkeä roolinsa yrityksenä luoda Satanistien omaa yksityistä sekulaaria rituaalikulttuuria ja symboliikkaa, joka ei olisi uskonnon harhaluuloisuuden, toiveajattelun ja syyllisyysajattelun saastuttamaa. Useimmat ihmiset kaipaavat rituaaleja juhlistamaan elämän eri hetkiä, ja siksi "uskonnot" eivät koskaan kuole vaikka uskomukset muuttuisivatkin. Tämän saman logiikan voidaan nähdä vaikuttavan myös populaarikulttuuriin yleensä.

Kenties suurin kontribuutio jonka Anton LaVey satanismin kautta maailmalle teki, olikin juuri hänen opiskelemansa psykologian ymmärryksensä (kriminologian maisteri) kautta aukeneva visio siitä miten sekulaari kulttuuri voi täydentää ihmisen tarpeet uskonnollisuuteen, rituaaleihin ja symboliikkaan ja että ihminen voi häpeilemättä myöntää olevansa eläin.

Symboliikalla ja taiteella on LaVeyn mielestä ihmisen psyykkeessä keskeinen rooli, sillä useat ajatuksemme mielletään joidenkin symboolien avulla, esim. taide auttaa ihmisiä jäsentämään joitakin ajatuksistaan. Satanismin symboliikan suosion, tehokkuuden ja menestyksen syynä lienee symboliikan käytännöllisyys siinä miten tehokkaasti se muistuttaa ja auttaa tunnistamaan yhteiskuntaan iskostuneita valheellisia arvorakenteita, koska saatanallinen symboliikka muistuttaa liittämään kaikkeen, varsinkin eettisiin kysymyksiin iskostuneihin uskomuksiin, kriittistä ajattelua, kyseenalaistamista ja epäilyä, jonka symboliksi Saatana satanismissä mielletään.

Mielipiteitä sanan "satanismi" merkityksestä

Ennen Anton LaVeyn Saatanan kirkkoa käsitettä satanismi oli käytetty vain kuvaavana sanana, eikä koskaan substanttina. Voidaankin väittää että virallisesti LaVey määritteli (coined) termin satanismi ja siten satanismin voi virallisesti katsoa patentoiduksi tarkoittamaan sitä mitä LaVey sen määritteli tarkoittavan.

Käsitteen käytöstä ja tarkoituksesta ei kuitenkaan olla kovinkaan yksimielisiä. Joidenkin käsityksien mukaan satanismi ja saatananpalvonta ovat kristillisen länsimaisen kulttuurin sisällä eläviä vastakulttuureja, eikä niitä pitäisi erottaa omiksi uskonnoikseen. Valtavirtauskonnot usein näkevät satanismin ja sen paikalliset, ei-kristilliset vastineet vihollisinaan. Esimerkiksi kristinusko vastustaa satanismia omien perinteidensä rikkomuksena. Ja vaikka satanismi ja saatananpalvonta eivät olisivatkaan sama asia, monet saatananpalvojat pitävät itseään satanisteina, mikä lisää epäselvyyttä. Toisten mielestä satanismi on pelkkää ivallista provosointia kristillisyyttä vastaan, koska aatteellisesti siinä ei ole kovinkaan paljoa uutta, vaan vanhoja ajatuksia yhtenä kokonaisuutena.

"Maallisemman" arvostelun mukaan satanismin yksilöllisyyden ja riippumattomuuden korostaminen perinteisten uskontojen "laumasieluisuuden" vastapainona johtaa itse asiassa helposti vain toisen tyyppisiin valtarakenteisiin ja hyväksikäyttöön. Vaikka satanismi väittääkin olevansa lähinnä yksilökeskeistä jumalattomuutta, ja rituaalien pelkkää "psykodraamaa", saa ainakin LaVeyn kirjoista lopulta hiukan ristiriitaisen kuvan siitä, mikä satanismin todellinen suhde jumalaan tai saatanaan uskomiseen ja niiden palvonnasta seuraaviin yliluonnollisiin ilmiöihin on. Riittikirja sisältää muun muassa ohjeita demonien manaamiseen, joissa varoitellaan kuinka vaarallista väärintehty manaus saattaa olla.

Monien mielestä laveylainen satanismi on vain yksi satanismin monista haaroista, ja monet muiden tyylien (esimerkiksi niin sanottu henkinen satanismi) edustajat eivät pidä LaVeyn ateistista ja hedonistista rakennelmaa edes satanismina, koska siinä ei heidän mukaansa ole mitään uskontoa, filosofiaa, moraalia - eikä Saatanaa.

Lähteet

• Hermonen, Merja: Pimeä hehku: Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 64. Helsinki: Loki-kirjat, 2006. ISBN 951-825-039-1.

• LaVey, Anton Szandor: Saatanallinen raamattu. (The satanic bible, 1969.) Suomentanut Paula Merensuo. Kaarina: Voimasana, 2007. ISBN 978-952-5261-12-7. )

• Suutari, Minna (toim.): Vallattomat marginaalit: Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 20. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Yliopistopaino, 2001. ISBN 951-98433-7-X. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Satanismi Wikimedia Commonsissa
• Saatanan Kirkon virallinen www-sivusto
• Suomenkieliset satanismisivut
• Pakanaverkon Satanismi-artikkeli
• Merja Hermosen väitöskirja Pimeä hehku, joka käsittelee satanismia ja saatananpalvontaa