Ero sivun ”Viipurin taistelu (1941)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Seuraukset: kh, olisihan se hyvä jos olisi säännöllinen pari evakko - evakoida, mutta kun ei ole, niin "evakoitiin" -> evakuoitiin
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22: Rivi 22:
| muut_taistelut =
| muut_taistelut =
}}
}}
'''Viipurin taistelu''' oli osa [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Karjalankannaksen valtausoperaatiota]] [[jatkosota|jatkosodassa]] vuonna 1941. Siinä [[Suomen puolustusvoimat]] valtasi [[Moskovan rauhansopimus (1940)|Moskovan rauhassa]] menetetyn [[Viipuri|Viipurin kaupungin]] ympäristöineen. Kaupunki vallattiin taisteluitta [[puna-armeija|neuvostojoukkojen]] vetäydyttyä. Samalla kaupungin eteläpuolelle jäi mottiin osia kolmesta neuvostoliittolaisesta divisioonasta. Syntynyt [[Porlammen motti]] oli jatkosodan suurin. Osa joukoista onnistui pakenemaan motista maaston kautta, mutta vetäytyvät joukot menettivät raskaan kalustonsa. Viipurissa järjestettiin 31. elokuuta voitonparaati taisteluiden vielä ollessa käynnissä kaupungin lähimaastossa.
'''Viipurin taistelu''' oli osa [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Karjalankannaksen valtausoperaatiota]] [[jatkosota|jatkosodassa]] loppukesästä 1941. Siinä [[Suomen puolustusvoimat]] valtasi [[Moskovan rauhansopimus (1940)|Moskovan rauhassa]] 1940 menetetyn [[Viipuri|Viipurin kaupungin]] ympäristöineen. Kaupunki vallattiin taisteluitta [[puna-armeija|neuvostojoukkojen]] vetäydyttyä. Samalla kaupungin eteläpuolelle jäi mottiin osia kolmesta neuvostoliittolaisesta divisioonasta. Syntynyt [[Porlammen motti]] oli jatkosodan suurin. Osa joukoista onnistui pakenemaan motista maaston kautta, mutta vetäytyvät joukot menettivät raskaan kalustonsa. Viipurissa järjestettiin 31. elokuuta voitonparaati taisteluiden vielä ollessa käynnissä kaupungin lähimaastossa.


== Taustaa ==
== Taustaa ==
Suomi oli menettänyt [[talvisota|talvisodan]] päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. [[Operaatio Barbarossa|Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon]] kesäkuun 22. päivänä 1941 tarjoutui Suomen johdolle mahdollisuus hankkia talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Suomen osalta jatkosodan katsotaan alkaneen 25. kesäkuuta Neuvostoliiton pommitettua Suomea. Suomen puolustusvoimilla ei ollut riittävästi voimia hyökätä yhtä aikaa koko itärajan pituudelta. [[Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941|Pohjois-Suomi]] jätettiin saksalaisten vastuulle. Suomalaisten hyökkäys alkoi ensin 10. heinäkuuta [[Laatokan Karjala]]ssa, jossa hyökkäys pysähtyi [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Kannaksen operaation]] ajaksi 24. heinäkuuta. Karjalankannaksen joukot olivat jaettu kahteen armeijakuntaan. Itäisellä kannaksella II armeijakunta aloitti hyökkäyksensä 1. elokuuta. Se eteni elokuun puoliväliin mennessä syvälle Viipuria puolustavien neuvostojoukkojen sivustaan ylittäen [[Vuoksi|Vuoksen]] Hopeasalmella 18. elokuuta. Viipuriin tehtävän saarrostavan hyökkäyksen edellytykset oli täten luotu.
Suomi oli menettänyt [[talvisota|talvisodan]] päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. [[Operaatio Barbarossa|Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon]] kesäkuun 22. päivänä 1941 tarjoutui Suomen johdolle mahdollisuus hankkia talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Suomen osalta jatkosodan katsotaan alkaneen 25. kesäkuuta Neuvostoliiton pommitettua Suomea. Suomen puolustusvoimilla ei ollut riittävästi voimia hyökätä yhtä aikaa koko itärajan pituudelta. [[Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941|Pohjois-Suomi]] jätettiin saksalaisten vastuulle. Suomalaisten hyökkäys alkoi ensin 10. heinäkuuta [[Laatokan Karjala]]ssa, jossa hyökkäys pysähtyi [[Karjalankannaksen valtaus 1941|Kannaksen operaation]] ajaksi 24. heinäkuuta. Karjalankannaksen joukot olivat jaettu kahteen armeijakuntaan. Itäisellä kannaksella [[Suomen II armeijakunta (jatkosota)|II armeijakunta]] aloitti hyökkäyksensä 1. elokuuta. Se eteni elokuun puoliväliin mennessä syvälle Viipuria puolustavien neuvostojoukkojen sivustaan ylittäen [[Vuoksi|Vuoksen]] Hopeasalmella 18. elokuuta. Viipuriin tehtävän saarrostavan hyökkäyksen edellytykset oli täten luotu.


== Joukot ja ryhmitys taistelun alussa ==
== Joukot ja ryhmitys taistelun alussa ==
Läntisestä Karjalankannaksesta vastasi kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch|Lennart Oeschin]] komentama IV armeijakunta vastuualueenaan rintamalinja Suomenlahdesta Vuoksen vesistöön. Ennen 21. elokuuta alkanutta hyökkäystä armeijakunnan lohkolla, rintama seuraili Moskovan rauhan 1940 linjaa. Äärimmäisenä oikealle oli ryhmitetty eversti [[Bertel Winell|Bertel Winellin]] komentama 8. divisioona välillä Suomenlahti–Viipurin rantatie. Suoraan armeijakunnan komennossa ollut vahvennettu jalkaväkirykmentti 25 vastasi Viipurin rantatiestä [[Saimaan kanava]]lle. Siitä eteenpäin vastuussa oli eversti [[Einar Vihma]]n komentama 12. divisioona. Selustassa oli reservissä eversti [[Kaarlo Viljanen|Kaarlo Viljasen]] komentama 4. divisioona. Vuoksen toisella puolella oli II armeijakuntaan kuulunut 18. divisioona, jonka joukot olivat jo ylittäneet Vuoksen Hopeasalmella.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 122.</ref>
Läntisestä Karjalankannaksesta vastasi kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch]]in komentama [[Suomen IV armeijakunta (jatkosota)|IV armeijakunta]] vastuualueenaan rintamalinja [[Suomenlahti|Suomenlahdesta]] [[Vuoksen vesistö]]ön. Ennen 21. elokuuta alkanutta hyökkäystä armeijakunnan lohkolla, rintama seuraili Moskovan rauhan 1940 linjaa. Äärimmäisenä oikealle oli ryhmitetty eversti [[Bertel Winell]]in komentama [[8. divisioona (jatkosota)|8. divisioona]] välillä Suomenlahti–Viipurin rantatie. Suoraan armeijakunnan komennossa ollut vahvennettu [[Jalkaväkirykmentti 25 (jatkosota)|jalkaväkirykmentti 25]] vastasi Viipurin rantatiestä [[Saimaan kanava]]lle. Siitä eteenpäin vastuussa oli eversti [[Einar Vihma]]n komentama [[12. divisioona (jatkosota)|12. divisioona]]. Selustassa oli reservissä eversti [[Kaarlo Viljanen|Kaarlo Viljasen]] komentama [[4. divisioona (jatkosota)|4. divisioona]]. Vuoksen toisella puolella oli II armeijakuntaan kuulunut [[18. divisioona (jatkosota)|18. divisioona]], jonka joukot olivat jo ylittäneet Vuoksen Hopeasalmella.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 122.</ref>


Neuvostoliiton puolella Karjalankannaksen puolustuksesta vastasi kenraaliluutnantti Mihail Gerasimovin komentama 23. armeija. Rintamalinjalla äärimmäisenä vasemmalla välillä Suomenlahti–Saimaan kanava oli eversti [[Jevgeni Tsukanov]]in komentama 123. divisioona. Saimaan kanavan ja Vuoksen pohjoispään nurkkaa puolusti kenraalimajuri [[Vladimir Kirpitšnikov]]in komentama 43. divisioona. Siitä koilliseen pitkin Vuoksea oli kenraalimajuri Vasili Konkovin komentama 115. divisioona. Viipurin suunnalla olleita neuvostoliittolaisjoukkoja oli heikennetty heinäkuussa Suomenlahden eteläpuolella edenneiden [[Wehrmacht|saksalaisjoukkojen]] [[Pietari (kaupunki)|Leningradille]] muodostaman uhan takia.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 124–125.</ref>
Neuvostoliiton puolella Karjalankannaksen puolustuksesta vastasi kenraaliluutnantti [[Mihail Gerasimov]]in komentama [[Neuvostoliiton 23. armeija|23. armeija]]. Rintamalinjalla äärimmäisenä vasemmalla välillä Suomenlahti–Saimaan kanava oli eversti [[Jevgeni Tsukanov]]in komentama [[Neuvostoliiton 123. divisioona|123. divisioona]]. Saimaan kanavan ja Vuoksen pohjoispään nurkkaa puolusti kenraalimajuri [[Vladimir Kirpitšnikov]]in komentama [[Neuvostoliiton 43. divisioona|43. divisioona]]. Siitä koilliseen pitkin Vuoksea oli kenraalimajuri [[Vasili Konkov]]in komentama [[Neuvostoliiton 115. divisioona|115. divisioona]]. Viipurin suunnalla olleita neuvostoliittolaisjoukkoja oli heikennetty heinäkuussa Suomenlahden eteläpuolella edenneiden [[Wehrmacht|saksalaisjoukkojen]] [[Pietari (kaupunki)|Leningradille]] muodostaman uhan takia.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 124–125.</ref>


== Taistelujen kulku ==
== Taistelujen kulku ==
[[Kuva:Paraati viipurissa.jpg|thumb|300px|right|Viipurin valtausparaati 31. elokuuta 1941]]
[[Kuva:Paraati viipurissa.jpg|thumb|300px|right|Viipurin valtausparaati 31. elokuuta 1941]]
[[Tiedosto:Lennart oesch and vladimir kirpitsnikov in 1941.jpg|thumb|right|Sotavangiksi jäänyt divisioonan komentaja Kirpitšnikov sytyttää savukkeen suomalaiselle kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch]]ille.]]
[[Tiedosto:Lennart oesch and vladimir kirpitsnikov in 1941.jpg|thumb|right|Sotavangiksi jäänyt divisioonan komentaja Kirpitšnikov sytyttää savukkeen suomalaiselle kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch]]ille.]]
Suomalaisten aloittivat hyökkäyksen IV armeijakunnan vasemmalla Vuokseen rajoittuvalla siivellä 12. divisioonan voimin tavoitteenaan saavuttaa yhteys Vuoksen Hopeasalmella ylittäneeseen 18. divisioonan joukkoihin. Neuvostojoukot olivat aloittaneet irtautumisen asemistaan jo edellisenä yönä. Suomalaiset etenivät nopeasti Vuoksen suuntaisesti ja divisioonat kohtasivat. Vuoksen ylittäneet 18. divisioonan osat alistettiin IV armeijakunnalle.
Suomalaisten aloittivat hyökkäyksen [[Suomen IV armeijakunta (jatkosota)|IV armeijakunnan]] vasemmalla Vuokseen rajoittuvalla siivellä 12. divisioonan voimin tavoitteenaan saavuttaa yhteys Vuoksen Hopeasalmella ylittäneeseen 18. divisioonan joukkoihin. Neuvostojoukot olivat aloittaneet irtautumisen asemistaan jo edellisenä yönä. Suomalaiset etenivät nopeasti Vuoksen suuntaisesti ja divisioonat kohtasivat. Vuoksen ylittäneet 18. divisioonan osat alistettiin IV armeijakunnalle.


Neuvostojoukkojen suunnitelmana oli ollut vetäytyä rajalta uusiin puolustusasemiin Viipurin edustalle noin 15 kilometrin päähän kaupungin keskustasta linjalle Tervajoki–Vahviala–Torikka–Kilpeenjoki–Kavantsaari–Karisalmi. Suomalaisten nopea eteneminen koko IV armeijakunnan rintamanleveydellä kuitenkin esti suunnitelman toteuttamisen. Vuoksen laitaa edennyt armeijakunnan oikea siipi oli edennyt kauas Viipurin itäpuolelle, jossa se kääntyi kohti lounasta aiheuttaen vakavan saarrostusuhan Viipuria puolustaville joukoille.
Neuvostojoukkojen suunnitelmana oli ollut vetäytyä rajalta uusiin puolustusasemiin Viipurin edustalle noin 15 kilometrin päähän kaupungin keskustasta linjalle [[Tervajoki (Vahviala)|Tervajoki]]–[[Vahviala]]–Torikka–[[Kilpeenjoki]]–[[Kavantsaari]]–[[Karisalmi]]. Suomalaisten nopea eteneminen koko IV armeijakunnan rintamanleveydellä kuitenkin esti suunnitelman toteuttamisen. Vuoksen laitaa edennyt armeijakunnan oikea siipi oli edennyt kauas Viipurin itäpuolelle, jossa se kääntyi kohti lounasta aiheuttaen vakavan saarrostusuhan Viipuria puolustaville joukoille.


Neuvostojoukot tekivät 24. elokuuta voimakkaan vastahyökkäyksen Viipurin kaakkoispuolella tavoitteenaan työntää etenevät suomalaisjoukot takaisin Vuoksen taakse. Hyökkäykseen osallistui Neuvostoliiton 115. ja 123. divisioona, 43. divisioonan jäädessä puolustamaan pussin perälle jäänyttä Viipuria. Suomalaisten onnistui vaivoin torjua vastahyökkäys.
Neuvostojoukot tekivät 24. elokuuta voimakkaan vastahyökkäyksen Viipurin kaakkoispuolella tavoitteenaan työntää etenevät suomalaisjoukot takaisin Vuoksen taakse. Hyökkäykseen osallistui Neuvostoliiton 115. ja 123. divisioona, 43. divisioonan jäädessä puolustamaan pussin perälle jäänyttä Viipuria. Suomalaisten onnistui vaivoin torjua vastahyökkäys.


Samoihin aikoihin IV armeijakunnan oikealla siivellä edennyt 8. divisioona saavutti [[Viipurinlahti|Viipurinlahden]] ja ylitti sen [[Lihaniemi|Lihaniemen]] kohdalla hyökäten neuvostojoukkojen selustaan. Näin oli muodostunut kaksisuuntainen saarrostus, jonka kärjet etenivät uhkaavasti kohti toisiaan. Suomalaisten onnistui nopeasti katkaista Viipurista tulevat maantiet ja junaradat, mutta joukkojen voimat riittivät sulkemaan syntyneen Porlammin motin vasta 30. elokuuta. Siihen asti Viipurin suunnalta pääsi irtautumaan maaston kautta vielä tuhansia neuvostosotilaita suomalaisten rintamassa olleen muutaman kilometrin levyisen aukon kautta. Kiivaat taistelut jatkoivat motissa aina 1. syyskuuta asti.
Samoihin aikoihin IV armeijakunnan oikealla siivellä edennyt 8. divisioona saavutti [[Viipurinlahti|Viipurinlahden]] ja ylitti sen [[Lihaniemi|Lihaniemen]] kohdalla hyökäten neuvostojoukkojen selustaan. Näin oli muodostunut kaksisuuntainen saarrostus, jonka kärjet etenivät uhkaavasti kohti toisiaan. Suomalaisten onnistui nopeasti katkaista Viipurista tulevat maantiet ja junaradat, mutta joukkojen voimat riittivät sulkemaan syntyneen [[Porlammen motti|Porlammin motin]] vasta 30. elokuuta. Siihen asti Viipurin suunnalta pääsi irtautumaan maaston kautta vielä tuhansia neuvostosotilaita suomalaisten rintamassa olleen muutaman kilometrin levyisen aukon kautta. Kiivaat taistelut jatkoivat motissa aina 1. syyskuuta asti.


Suomalaisjoukot saapuivat eri suunnista Viipuriin 29. elokuuta. Viipurin torniin vedettiin Suomen lippu klo 17.35. Elokuun 31. Viipurissa järjestettiin suuri voitonparaati taisteluiden yhä jatkuessa kaupungin lähistöllä. Viipurin valtauksesta ja paraatista tehtiin myös erillinen Puolustusvoimain katsaus, jota esitettiin kotirintamalla.
Suomalaisjoukot saapuivat eri suunnista Viipuriin 29. elokuuta. Viipurin torniin vedettiin Suomen lippu klo 17.35. Elokuun 31. Viipurissa järjestettiin suuri voitonparaati taisteluiden yhä jatkuessa kaupungin lähistöllä. Viipurin valtauksesta ja paraatista tehtiin myös erillinen Puolustusvoimain katsaus, jota esitettiin kotirintamalla.


== Tappiot ==
== Tappiot ==
Neuvostoliiton viralliset tappioluvut olivat 10&nbsp;649 sotilasta, joista 2&nbsp;176 kaatuneina, 6&nbsp;014 haavoittuneina ja 2&nbsp;141 kadonneina.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 141.</ref> Luvut ovat ristiriidassa suomalaisten omien tietojen kanssa, sillä suomalaiset ottivat noin 9&nbsp;000 [[sotavanki]]a, joiden joukossa 43. divisioonan komentaja kenraalimajuri [[Vladimir Kirpitšnikov]]. Hän oli ainoa suomalaisten vangitsema kenraali [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. Lisäksi suomalaiset hautasivat alueelle yli 7&nbsp;500 kaatunutta vihollista<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä|Nimeke=Suomi Taisteli 3|Vuosi=1978|Sivu=183-184|Julkaisija=WSOY}}</ref> ja saivat sotasaaliina muun muassa 306 tykkiä, 246 kranaatinheitintä, 272 konekivääriä, 434 pikakivääriä, 55 panssarivaunua, 673 autoa, lähes 300 traktoria ja noin 4&nbsp;500 hevosta. Suomalaisten kokonaistappiot olivat 2&nbsp;215 sotilasta, sisältäen kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 139.</ref> Toisen lähteen mukaan suomalaisten kokonaistappiot olivat 3&nbsp;674, joista kaatuneita 784 ja kadonneita 73.<ref name=":0" />
Neuvostoliiton viralliset tappioluvut olivat 10&nbsp;649 sotilasta, joista 2&nbsp;176 kaatuneina, 6&nbsp;014 haavoittuneina ja 2&nbsp;141 kadonneina.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 141.</ref> Luvut ovat ristiriidassa suomalaisten omien tietojen kanssa, sillä suomalaiset ottivat noin 9&nbsp;000 [[sotavanki]]a, joiden joukossa 43. divisioonan komentaja kenraalimajuri [[Vladimir Kirpitšnikov]]. Hän oli ainoa suomalaisten vangitsema kenraali [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. Lisäksi suomalaiset hautasivat alueelle yli 7&nbsp;500 kaatunutta vihollista<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä|Nimeke=Suomi Taisteli 3|Vuosi=1978|Sivu=183-184|Julkaisija=WSOY}}</ref> ja saivat sotasaaliina muun muassa 306 [[tykki]]ä, 246 [[kranaatinheitin]]tä, 272 [[konekivääri]]ä, 434 [[pikakivääri]]ä, 55 [[panssarivaunu]]a, 673 autoa, lähes 300 [[traktori]]a ja noin 4&nbsp;500 hevosta. Suomalaisten kokonaistappiot olivat 2&nbsp;215 sotilasta, sisältäen kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet.<ref>Raunio & Kilin 2007, s. 139.</ref> Toisen lähteen mukaan suomalaisten kokonaistappiot olivat 3&nbsp;674, joista kaatuneita 784 ja kadonneita 73.<ref name=":0" />


== Seuraukset ==
== Seuraukset ==
[[Kuva:Sommeenmotti.jpg|thumb|200px|right|Kaatuneita puna-armeijan sotilaita [[Porlammen motti|Porlammin–Sommeen motista]]]]
[[Kuva:Sommeenmotti.jpg|thumb|200px|right|Kaatuneita puna-armeijan sotilaita [[Porlammen motti|Porlammin–Sommeen motista]]]]
Venäläiset antoivat vetäytymiskäskyn Viipurin seudulta liian myöhään, jonka seurauksena he menettivät paljon sotilaita ja isot määrät raskasta kalustoa. Neuvostojoukkojen vetäytyminen muuttui paoksi, eivätkä he kyenneet vakaannuttamaan rintamalinjaa käsketylle Muolaan tasalle Karjalankannaksella. Suomalaisjoukkojen onnistui painaa Neuvostojoukot aina vanhan rajan taakse. Osan neuvostojoukoista onnistui paeta [[Koivisto]]n edustan saarille, joista heidät evakuoitiin meritse syys–lokakuun aikana. Kannaksella siirryttiin asemasotaan syyskuun puolivälissä.
Venäläiset antoivat vetäytymiskäskyn Viipurin seudulta liian myöhään, jonka seurauksena he menettivät paljon sotilaita ja isot määrät raskasta kalustoa. Neuvostojoukkojen vetäytyminen muuttui paoksi, eivätkä he kyenneet vakaannuttamaan rintamalinjaa käsketylle [[Muolaa]]n tasalle Karjalankannaksella. Suomalaisjoukkojen onnistui painaa Neuvostojoukot aina vanhan rajan taakse. Osan neuvostojoukoista onnistui paeta [[Koivisto]]n edustan saarille, joista heidät evakuoitiin meritse syys–lokakuun aikana. Kannaksella siirryttiin [[asemasota]]aan syyskuun puolivälissä.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 27. kesäkuuta 2021 kello 10.40

Viipurin taistelu 1941
Osa Karjalankannaksen valtausta jatkosodassa
Viipurin valtaajat ja suurmotin tekijät kenraaliluutnantti Lennart Oesch (oikealla) ja hänen esikuntapäällikkönsä eversti Valo Nihtilä. Taustalla sotasaalista.
Viipurin valtaajat ja suurmotin tekijät kenraaliluutnantti Lennart Oesch (oikealla) ja hänen esikuntapäällikkönsä eversti Valo Nihtilä. Taustalla sotasaalista.
Päivämäärä:

21. elokuuta – 1. syyskuuta 1941

Paikka:

Viipuri ja sen ympäristö

Lopputulos:

Suomen voitto

Osapuolet

 Suomi

 Neuvostoliitto

Komentajat

Suomi Lennart Oesch
Suomi Einar Vihma
Suomi Bertel Winell
Suomi Kaarlo Viljanen

Neuvostoliitto Mihail Gerasimov
Neuvostoliitto Vladimir Kirpitšnikov
Neuvostoliitto Jevgeni Tsukanov
Neuvostoliitto Vasili Konkov

Vahvuudet

n. 40 000 sotilasta[1]

n. 34 547 sotilasta[2]

Viipurin taistelu oli osa Karjalankannaksen valtausoperaatiota jatkosodassa loppukesästä 1941. Siinä Suomen puolustusvoimat valtasi Moskovan rauhassa 1940 menetetyn Viipurin kaupungin ympäristöineen. Kaupunki vallattiin taisteluitta neuvostojoukkojen vetäydyttyä. Samalla kaupungin eteläpuolelle jäi mottiin osia kolmesta neuvostoliittolaisesta divisioonasta. Syntynyt Porlammen motti oli jatkosodan suurin. Osa joukoista onnistui pakenemaan motista maaston kautta, mutta vetäytyvät joukot menettivät raskaan kalustonsa. Viipurissa järjestettiin 31. elokuuta voitonparaati taisteluiden vielä ollessa käynnissä kaupungin lähimaastossa.

Taustaa

Suomi oli menettänyt talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuun 22. päivänä 1941 tarjoutui Suomen johdolle mahdollisuus hankkia talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Suomen osalta jatkosodan katsotaan alkaneen 25. kesäkuuta Neuvostoliiton pommitettua Suomea. Suomen puolustusvoimilla ei ollut riittävästi voimia hyökätä yhtä aikaa koko itärajan pituudelta. Pohjois-Suomi jätettiin saksalaisten vastuulle. Suomalaisten hyökkäys alkoi ensin 10. heinäkuuta Laatokan Karjalassa, jossa hyökkäys pysähtyi Kannaksen operaation ajaksi 24. heinäkuuta. Karjalankannaksen joukot olivat jaettu kahteen armeijakuntaan. Itäisellä kannaksella II armeijakunta aloitti hyökkäyksensä 1. elokuuta. Se eteni elokuun puoliväliin mennessä syvälle Viipuria puolustavien neuvostojoukkojen sivustaan ylittäen Vuoksen Hopeasalmella 18. elokuuta. Viipuriin tehtävän saarrostavan hyökkäyksen edellytykset oli täten luotu.

Joukot ja ryhmitys taistelun alussa

Läntisestä Karjalankannaksesta vastasi kenraaliluutnantti Lennart Oeschin komentama IV armeijakunta vastuualueenaan rintamalinja Suomenlahdesta Vuoksen vesistöön. Ennen 21. elokuuta alkanutta hyökkäystä armeijakunnan lohkolla, rintama seuraili Moskovan rauhan 1940 linjaa. Äärimmäisenä oikealle oli ryhmitetty eversti Bertel Winellin komentama 8. divisioona välillä Suomenlahti–Viipurin rantatie. Suoraan armeijakunnan komennossa ollut vahvennettu jalkaväkirykmentti 25 vastasi Viipurin rantatiestä Saimaan kanavalle. Siitä eteenpäin vastuussa oli eversti Einar Vihman komentama 12. divisioona. Selustassa oli reservissä eversti Kaarlo Viljasen komentama 4. divisioona. Vuoksen toisella puolella oli II armeijakuntaan kuulunut 18. divisioona, jonka joukot olivat jo ylittäneet Vuoksen Hopeasalmella.[3]

Neuvostoliiton puolella Karjalankannaksen puolustuksesta vastasi kenraaliluutnantti Mihail Gerasimovin komentama 23. armeija. Rintamalinjalla äärimmäisenä vasemmalla välillä Suomenlahti–Saimaan kanava oli eversti Jevgeni Tsukanovin komentama 123. divisioona. Saimaan kanavan ja Vuoksen pohjoispään nurkkaa puolusti kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikovin komentama 43. divisioona. Siitä koilliseen pitkin Vuoksea oli kenraalimajuri Vasili Konkovin komentama 115. divisioona. Viipurin suunnalla olleita neuvostoliittolaisjoukkoja oli heikennetty heinäkuussa Suomenlahden eteläpuolella edenneiden saksalaisjoukkojen Leningradille muodostaman uhan takia.[4]

Taistelujen kulku

Viipurin valtausparaati 31. elokuuta 1941
Sotavangiksi jäänyt divisioonan komentaja Kirpitšnikov sytyttää savukkeen suomalaiselle kenraaliluutnantti Lennart Oeschille.

Suomalaisten aloittivat hyökkäyksen IV armeijakunnan vasemmalla Vuokseen rajoittuvalla siivellä 12. divisioonan voimin tavoitteenaan saavuttaa yhteys Vuoksen Hopeasalmella ylittäneeseen 18. divisioonan joukkoihin. Neuvostojoukot olivat aloittaneet irtautumisen asemistaan jo edellisenä yönä. Suomalaiset etenivät nopeasti Vuoksen suuntaisesti ja divisioonat kohtasivat. Vuoksen ylittäneet 18. divisioonan osat alistettiin IV armeijakunnalle.

Neuvostojoukkojen suunnitelmana oli ollut vetäytyä rajalta uusiin puolustusasemiin Viipurin edustalle noin 15 kilometrin päähän kaupungin keskustasta linjalle Tervajoki–Vahviala–Torikka–Kilpeenjoki–Kavantsaari–Karisalmi. Suomalaisten nopea eteneminen koko IV armeijakunnan rintamanleveydellä kuitenkin esti suunnitelman toteuttamisen. Vuoksen laitaa edennyt armeijakunnan oikea siipi oli edennyt kauas Viipurin itäpuolelle, jossa se kääntyi kohti lounasta aiheuttaen vakavan saarrostusuhan Viipuria puolustaville joukoille.

Neuvostojoukot tekivät 24. elokuuta voimakkaan vastahyökkäyksen Viipurin kaakkoispuolella tavoitteenaan työntää etenevät suomalaisjoukot takaisin Vuoksen taakse. Hyökkäykseen osallistui Neuvostoliiton 115. ja 123. divisioona, 43. divisioonan jäädessä puolustamaan pussin perälle jäänyttä Viipuria. Suomalaisten onnistui vaivoin torjua vastahyökkäys.

Samoihin aikoihin IV armeijakunnan oikealla siivellä edennyt 8. divisioona saavutti Viipurinlahden ja ylitti sen Lihaniemen kohdalla hyökäten neuvostojoukkojen selustaan. Näin oli muodostunut kaksisuuntainen saarrostus, jonka kärjet etenivät uhkaavasti kohti toisiaan. Suomalaisten onnistui nopeasti katkaista Viipurista tulevat maantiet ja junaradat, mutta joukkojen voimat riittivät sulkemaan syntyneen Porlammin motin vasta 30. elokuuta. Siihen asti Viipurin suunnalta pääsi irtautumaan maaston kautta vielä tuhansia neuvostosotilaita suomalaisten rintamassa olleen muutaman kilometrin levyisen aukon kautta. Kiivaat taistelut jatkoivat motissa aina 1. syyskuuta asti.

Suomalaisjoukot saapuivat eri suunnista Viipuriin 29. elokuuta. Viipurin torniin vedettiin Suomen lippu klo 17.35. Elokuun 31. Viipurissa järjestettiin suuri voitonparaati taisteluiden yhä jatkuessa kaupungin lähistöllä. Viipurin valtauksesta ja paraatista tehtiin myös erillinen Puolustusvoimain katsaus, jota esitettiin kotirintamalla.

Tappiot

Neuvostoliiton viralliset tappioluvut olivat 10 649 sotilasta, joista 2 176 kaatuneina, 6 014 haavoittuneina ja 2 141 kadonneina.[5] Luvut ovat ristiriidassa suomalaisten omien tietojen kanssa, sillä suomalaiset ottivat noin 9 000 sotavankia, joiden joukossa 43. divisioonan komentaja kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikov. Hän oli ainoa suomalaisten vangitsema kenraali toisessa maailmansodassa. Lisäksi suomalaiset hautasivat alueelle yli 7 500 kaatunutta vihollista[6] ja saivat sotasaaliina muun muassa 306 tykkiä, 246 kranaatinheitintä, 272 konekivääriä, 434 pikakivääriä, 55 panssarivaunua, 673 autoa, lähes 300 traktoria ja noin 4 500 hevosta. Suomalaisten kokonaistappiot olivat 2 215 sotilasta, sisältäen kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet.[7] Toisen lähteen mukaan suomalaisten kokonaistappiot olivat 3 674, joista kaatuneita 784 ja kadonneita 73.[6]

Seuraukset

Kaatuneita puna-armeijan sotilaita Porlammin–Sommeen motista

Venäläiset antoivat vetäytymiskäskyn Viipurin seudulta liian myöhään, jonka seurauksena he menettivät paljon sotilaita ja isot määrät raskasta kalustoa. Neuvostojoukkojen vetäytyminen muuttui paoksi, eivätkä he kyenneet vakaannuttamaan rintamalinjaa käsketylle Muolaan tasalle Karjalankannaksella. Suomalaisjoukkojen onnistui painaa Neuvostojoukot aina vanhan rajan taakse. Osan neuvostojoukoista onnistui paeta Koiviston edustan saarille, joista heidät evakuoitiin meritse syys–lokakuun aikana. Kannaksella siirryttiin asemasotaaan syyskuun puolivälissä.

Lähteet

  • Halsti, Wolf: Kesäsota 1941. Suomen sota 1939–1945 (Toinen osa). Helsinki: Otava, 1956.
  • Kuussaari, Eero & Juutilainen, Antti: Länsi-Kannaksen valtaus. Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian toimisto (toim.), Jatkosodan historia 2, s. 193–238, Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXV:2. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15329-X.
  • Puolustusvoimain katsaus 9: Viipuri Karjalan lukko KAVI. Viitattu 31.5.2015.
  • Raunio, Ari & Kilin, Juri: Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-069-9.

Viitteet

  1. ↑ Kuussaari & Juutilainen 1989, s. 233.
  2. ↑ Raunio & Kilin 2007, s. 141.
  3. ↑ Raunio & Kilin 2007, s. 122.
  4. ↑ Raunio & Kilin 2007, s. 124–125.
  5. ↑ Raunio & Kilin 2007, s. 141.
  6. ↑ a b Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä: Suomi Taisteli 3, s. 183-184. WSOY, 1978.
  7. ↑ Raunio & Kilin 2007, s. 139.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viipurin_taistelu_(1941)&oldid=19852102”