Ero sivun ”Al-Ikhlas” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
== Muut selitykset == |
== Muut selitykset == |
||
Suura 112 korostaa sitä, että Jumalalla ei ole lasta, mikä edustaa itäisen kristinuskon piirissä yleistä polemiikkia Bysantin nikealaista uskontunnustusta vastaan. Suurassa ei ole mitään sellaista, joka |
Suura 112 korostaa sitä, että Jumalalla ei ole lasta, mikä edustaa itäisen kristinuskon piirissä yleistä polemiikkia Bysantin nikealaista uskontunnustusta vastaan. Suurassa ei ole mitään sellaista, joka tekisi sen erityisesti islamilaiseksi. |
||
Koraanissa on useita kohtia, joita ei voi ymmärtää Jumalan omaksi puheeksi, vaikka Koraanin selityskirjallisuuden mukaan kyse on aina siitä. Suura 112 kuvailee Jumalan ominaisuuksia: ”Hän, Jumala, on yksi, Jumala, ikuinen.” Retorisesti asia ratkeaa, kun virkkeen alkuun pannaan imperatiivi ”Sano!” Näin virke muuttuu Jumalan puheeksi, jossa hän kehottaa uskovia lausumaan nämä sanat. Tätä ratkaisua Koraanissa käytetään kymmeniä kertoja. |
Koraanissa on useita kohtia, joita ei voi ymmärtää Jumalan omaksi puheeksi, vaikka Koraanin selityskirjallisuuden mukaan kyse on aina siitä. Suura 112 kuvailee Jumalan ominaisuuksia: ”Hän, Jumala, on yksi, Jumala, ikuinen.” Retorisesti asia ratkeaa, kun virkkeen alkuun pannaan imperatiivi ”Sano!” Näin virke muuttuu Jumalan puheeksi, jossa hän kehottaa uskovia lausumaan nämä sanat. Tätä ratkaisua Koraanissa käytetään kymmeniä kertoja. |
||
Versio 25. marraskuuta 2019 kello 16.23
Al-Ikhlas (arab. سورة الإخلاص , suom. Vilpittömän uskon suura) on Koraanin 112. suura. Siinä on 4 säettä. Suura on muodoltaan lähellä uskontunnusta ja sitä käytetään usein rukouksen yhteydessä.
Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamana suura kuuluu:
- Sano: »Hän, Jumala, on yksi,
- Jumala, Ikuinen.
- Ei Hän ole siittänyt eikä syntynyt,
- eikä Hänellä ole ketään vertaista.»[1]
Tafsir -selitykset
Hämeen-Anttilan mukaan suura lienee suunnattu ympäröiviä pakanallisia monijumalia vastaan.[2]' Islam.com sivuston mukaan jotkut asiantuntijat sijoittavat tämän suuran Medinan aikaan kuuluvaksi ja uskovat, että se ilmoitettiin vastaukseksi muutamien juutalaisten kirjanoppineitten kysymykseen Jumalan olemuksesta. Yleensä se sijoitetaan Mekassa ilmoitettujen suurien varhaiseen ryhmään.[3]
Muut selitykset
Suura 112 korostaa sitä, että Jumalalla ei ole lasta, mikä edustaa itäisen kristinuskon piirissä yleistä polemiikkia Bysantin nikealaista uskontunnustusta vastaan. Suurassa ei ole mitään sellaista, joka tekisi sen erityisesti islamilaiseksi.
Koraanissa on useita kohtia, joita ei voi ymmärtää Jumalan omaksi puheeksi, vaikka Koraanin selityskirjallisuuden mukaan kyse on aina siitä. Suura 112 kuvailee Jumalan ominaisuuksia: ”Hän, Jumala, on yksi, Jumala, ikuinen.” Retorisesti asia ratkeaa, kun virkkeen alkuun pannaan imperatiivi ”Sano!” Näin virke muuttuu Jumalan puheeksi, jossa hän kehottaa uskovia lausumaan nämä sanat. Tätä ratkaisua Koraanissa käytetään kymmeniä kertoja.
Lähteet
- ↑ Koraani 112:1–4, suomennos Hämeen-Anttila, 1995
- ↑ Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 120–127
- ↑ Koraani - Ykseyden suura (Al-Ikhlas) Islamopas.com.
| Edeltävä suura: al-Masad |
Koraanin suurat | Seuraava suura: al-Falaq |
| Al-Ikhlas | ||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 | ||