Ta Ha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koraanin Birminghamin käsikirjoituksen pergamentti nro 2.

Ṭā Hā (/ˈtääˈhää/; arab. طه / طٰهٰ) eli TH:n suura on Koraanin 20. suura ja sisältää 15 jaetta. Se on saanut nimensä ensimmäisen jakeen mystisistä kirjaimista TH (arab: طه ).

Suuran sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TH:n suura on muitten tapaan sisällöltään hajanainen ja sisältää useita toisiinsa liitettyjä kokonaisuuksia. Erikoisuutena on Moosesta koskeva laaja osuus. Myös Aadamista kerrotaan lyhyesti. Tuomiopäivään ja siitä varoittamiseen palataan toistuvasti.

Jae 1: "Mystiset kirjaimet"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "TH" (luetaan tää, hää). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Tabari kirjoiti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valafromula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä on avauslause, kirjaimilla on numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[1]

Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[2] Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin, kun taas kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. Kun TH tulkitaan syyroaramean pohjalta, se voisi tarkoittaa "Hän (Herra) on hyvä" .[3]

Jakeet 2-8: Jumala ja Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuran ensimmäinen kokonaisuus mainitsee, että Koraani on lähetetty varoitukseksi niille, jotka pelkäävät (viimeistä tuomiota). Jakeet kuvailevat Jumalan mahtavuutta.

Jakeet 9-98: Mooses[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa suurasta kertoo 2. Mooseksen kirjasta löytyviä asioita Mooseksesta. Kokonaisuus alkaa kysymyksellä: "Oletko kuullut Mooseksen tarinan?" Vastaavuudet Moosekseen kirjaan ovat kuitenkin vain sinne päin, sillä kertomukset ovat voimakkaasti typistyneet ja vääristyneet. Islamilaisen tulkinnan mukaan Koraanin kertomukset ovat kuitenkin alkuperäisiä, ja ne ovat päinvastoin vääristyneet Mooseksen kirjoissa. Kyseessä on Koraanin laajin Moosekseen keskittynyt jakso.[4]

Kokonaisuus päättyy Jumalan ylistykseen jakeessa 98.

Jakeet 99-112: Tuomiopäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava kokonaisuus alkaa toteamuksella, että näin on kerrottu tarinoita siitä, mitä on tapahtunut, ja ne on tarkoitettu muistutukseksi. Teksti siirtyy jälleen tuomiopäivään, jolloin pasuunaan puhalletaan ja kuolleet herätetään. Heränneet sanovat olleensa haudassa kymmenen päivää, mutta he saavat tietää olleensa siellä vain päivän. Tuomion päivänä vuoret jauhetaan tasaiseksi tomuksi. Toisen puolesta voi puhua vain se, jolle Armollinen on antanut luvan. Kohta viittaa kristinuskossa esiintyvään esirukoustapaan. Korostetaan uskon ja hyvien tekojen tärkeyttä.

Jakeet 113-114: Koraanin lukeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakeet korostavat, että Koraanin kieli on arabiaa ja puhuvat Koraanin esittämistä varoituksista. Neuvotaan, ettei sen lukemista pidä kiirehtiä ennen kuin se on kokonaan ilmoitettu.

Jakeet 115-123:Aadam ja syntiinlankeemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aihe siirtyy Aadamiin ja mainitaan paholainen, Iblis, joka ei suostunut kumartamaan Aadamia. Tarinaa ei löydy Raamatusta. Lyhyesti puhutaan myös syntiinlankeemuksesta jakeissa, jotka ovat suuraan tehtyjä myöhempiä lisäyksiä.[5]

Jakeet 124-129: Tuomiopäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suura palaa käsittelemään ikäviä asioita, joita ylösnousemuksen päivänä kohtaavat ne, jotka eivät usko varoituksiin.

Jakeeet 130-135: Kehotus rukoilla viisi kertaa vuorokaudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaisuus alkaa kehotuksella rukoilla viisi kertaa päivässä: yöllä, ennen auringonnousua, keskipäivän molemmin puolin sekä ennen auringonlaskua. Ajoitukset eivät vastaa islamissa voimassa olevia rukousaikoja ja muistuttavat enemmän luostareiden käytäntöjä. Kristillisissä luostareissa hetkipalveluksia oli normaalisti yhdeksän, joista yksi, vigilia, oli yöllä. Benedictus Nursialaisen luostarisäännön mukaan se oli hiukan yön puolivälin jälkeen.[6]

Lopuksi luvataan, että hurskaat menestyvät ja käsitellään epäuskoisten esittämää kysymystä, miksi Herralta ei tule merkkiä. Vastaus on, että "kyllä te vielä saatte tietää". Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että viimeinen kokonaisuus on "Muhammadin rohkaisua".[2] Tulkinta perustuu islaminuskoon, suura sillä ei mainitse Muhammedia nimeltä.

Suuran alkuperä ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nöldeken luokituksessa suura kuuluu niin sanottujen mekkalaisten suurien keskimmäiseen ryhmään eli sisällön ja tekstin analyysin perusteella se ei ole kirjan vanhimpia eikä liioin nuorimpia.

Suuran 20 ensimmäiset jakeet 1 - 40 löytyvät niin sanotusta Birminghamin käsikirjoituksesta, joka on Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus. Se käsittää kaksi pergamenttisivua, joissa on katkelmia kolmesta suurasta. Mukana ovat jakeet 18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40. Katkelmat sisältävät varhaiskristillisiä tarinoita mukaan lukien kertomuksen luolaan nukkuneista unikeoista.

Pergamentin ikää tutkittiin vuonna 2015 radiohiilimenetelmällä. Tutkimus osoitti, että nahka oli 95,4 % todennäköisyydellä peräisin aikaväliltä 569 - 645 keskikohdan ollessa vuosi 607.[7][8] Pergamentilla olevan kirjoituksen ikää ei ole selvitetty.

Suura sisältää kristillisiä aiheita, kuten lyhyitä viittauksia 1. ja 2. Mooseksen kirjassa esitettyihin kertomuksiin. Kertomus Iblisistä on toisaalta epäkristillinen ja osoittaa, että suurassa on myös puhtaasti islamilaisia teemoja. Rukousajoista annetaan ohje, joka määrän suhteen vastaa islamilaista sharia-lakia, mutta rukousaikojen suhteen ei. Yöllinen rukousaika vastaa kristillisten luostarisääntöjen vigilia -palvelusta.

Islamilaisen perimätiedon mukaan TH:n suura, kuten Koraani muutenkin, perustuu profeetta Muhammedin (570-632) saamiin ilmestyksiin, jotka kirjattiin täydellisesti muistiin 640-luvulla. Birminghamin käsikirjoituksen ajoitusta on pidetty todisteena siitä, että Koraani todella on peräisin Muhammedilta. Suomalaisista orientalisteista Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että Koraani perustuu melko tarkasti Muhammedin saamiin ilmestyksiin.[9]

Toiset tutkijat ovat varovaisempia, sillä Muhammedista kerrotaan ensimmäisen kerran vasta 200 vuotta myöhemmin Ibn Hishamin kirjoittamassa elämäkerrassa.[10] Koska Muhammedista ei ole säilynyt aikalaistietoa, häntä on pidetty myös fiktiivisenä hahmona, joka olisi syntynyt arabialaisessa tarinaperinteessä 700-luvulla.[11] Näiden tutkijoiden keskuudessa suurinta osaa Koraanista on pidetty jonkin itäisen kristillisen kirkon liturgisina teksteinä. Myös TH:n suura on sisällöltään kristillinen, ja siinä kerrataan etenkin Moosekseen liittyviä tarinoita. Esitellyt tarinat tosin sisältävät useita virheitä, kun niitä verrataan Raamattuun. Kertomus Iblisistä on poikkeavuuksista suurin ja selkeästi kristinuskolle vieras. Aadamin syntiinlankeemuksesta kertovan tarinan mukana olo on kiinnostava yksityiskohta, koska islam ei toisaalta hyväksy siitä seurannutta perisyntiä, kuten kristinusko tekee.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477-494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
  2. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
  3. Luxenberg, Ch.: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. (s.411-456), s. 447. Hans Schiler, 2008.
  4. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 107. Basam Books, 1997.
  5. Hämeen-Anttila, 1999, 107
  6. Benedictus Nursialainen: Pyhän Benedictuksen luostarisääntö, s. 84. Basam Books, 2010.
  7. University of Birmingham: Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. birmingham.ac.uk. 2015.
  8. Jussi Nurminen: Maailman vanhimpiin lukeutuvat Koraanin tekstit unohtuivat vuosisadaksi brittikirjastoon 27.7.2015. YLE.
  9. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 95-96. Otava, 2004.
  10. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  11. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam.. Prometheus Books (englanniksi), 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]