Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Juhannustanssit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Kirjallisuutta: lis. 1965 kirja
→‎Jumalanpilkkasyyte: Kemppisestä artikkeli
Rivi 45: Rivi 45:
== Jumalanpilkkasyyte ==
== Jumalanpilkkasyyte ==
[[File:Hannu-Salama-1966.jpg|thumb|right|Salama saapumassa [[Helsingin hovioikeus|Helsingin hovioikeuteen]] toukokuussa 1966.]]
[[File:Hannu-Salama-1966.jpg|thumb|right|Salama saapumassa [[Helsingin hovioikeus|Helsingin hovioikeuteen]] toukokuussa 1966.]]
[[Kokoomus|Kokoomuksen]] kansanedustaja [[Margit Borg-Sundman]] teki joulukuussa 1964 ''Juhannustansseista'' eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuslaista kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”.<ref>Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186.</ref> Oikeusministeri [[J. O. Söderhjelm]] määräsi tammikuussa 1965 nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan.<ref>Nykänen s. 52–53.</ref>
[[Kokoomus|Kokoomuksen]] kansanedustaja [[Margit Borg-Sundman]] teki joulukuussa 1964 ''Juhannustansseista'' eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuslaista kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”<ref>Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186.</ref> Oikeusministeri [[J. O. Söderhjelm]] määräsi tammikuussa 1965 nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan.<ref>Nykänen s. 52–53.</ref>


Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.<ref>Suurpää, s. 265.</ref> [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] ilmoittivat, etteivät pitäneet ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri [[Johannes Virolainen]] kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.<ref>Suurpää, s. 267.</ref> Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.<ref>Suurpää, s. 266.</ref>
Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija [[Pentti Saarikoski]] esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.<ref>Suurpää, s. 265.</ref> [[Mika Waltari]] ja [[Väinö Linna]] ilmoittivat, etteivät pitäneet ''Juhannustanssien'' kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri [[Johannes Virolainen]] kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.<ref>Suurpää, s. 267.</ref> Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.<ref>Suurpää, s. 266.</ref>


''Helsingin Sanomien'' pilapiirtäjä [[Kari Suomalainen]] otti kantaa kohuun omalla tavallaan. Poliisiasemalle sijoittuneessa piirroksessa kaksi konstaapelia, joista toisella oli käsissään ''Juhannustanssit''-romaani, keskusteli aiheesta: ''”Onko se aikaisemmin kirjoittanut kirjoja?” – ”Kyllä se kuulemma on.” – ”No ei se sitte pääse ehdollisella, kun se ei ole ensikertalainen!”'' Seinällä oli etsintäkuulutus, jonka hahmo oli tunnistettavissa Hannu Salamaksi.<ref>''Viikko-Sanomat'' 22. tammikuuta 1965.</ref>
''Helsingin Sanomien'' pilapiirtäjä [[Kari Suomalainen]] otti kantaa kohuun omalla tavallaan. Poliisiasemalle sijoittuneessa piirroksessa kaksi konstaapelia, joista toisella oli käsissään ''Juhannustanssit''-romaani, keskusteli aiheesta:
<blockquote>– Onko se aikaisemmin kirjoittanut kirjoja?<br>– Kyllä se kuulemma on.<br>– No ei se sitte pääse ehdollisella, kun se ei ole ensikertalainen!</blockquote> Seinällä oli etsintäkuulutus, jonka hahmo oli tunnistettavissa Hannu Salamaksi.<ref>''Viikko-Sanomat'' 22. tammikuuta 1965.</ref>


[[Helsingin hovioikeus]] tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti Otavan kustantajalle [[Kari Reenpää]]lle 2&nbsp;000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle, samoin kuin kirjan myymättömät kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimpaan oikeuteen]], joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla, ja presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet vuonna 1968.<ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>
[[Helsingin hovioikeus]] tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti Otavan kustantajalle [[Kari Reenpää]]lle 2&nbsp;000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle, samoin kuin kirjan myymättömät kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimpaan oikeuteen]], joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] ja Suomen [[Pen-klubi]]n johdolla, ja presidentti [[Urho Kekkonen|Kekkonen]] armahti hänet vuonna 1968.<ref>Tarkka, s. 186–187.</ref>


Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>
Hannu Salaman puolustusasianajaja [[Kullervo Kemppinen]] on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>


==Merkitys==
==Merkitys==

Versio 1. syyskuuta 2018 kello 20.07

Tämä artikkeli käsittelee Hannu Salaman kirjaa. Juhannustanssit kertoo muista merkityksistä.
Juhannustanssit
Juhannustanssien taskukirjalaitoksen kansi.
Juhannustanssien taskukirjalaitoksen kansi.
Kirjailija Hannu Salama
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Otava
Julkaistu 7. lokakuuta 1964
Sivumäärä 245
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juhannustanssit on Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestynyt neljäs romaani ja hänen läpimurtoteoksensa. Teoksen julkaisi kustannusyhtiö Otava. Kirja kertoo juhannusjuhlista maaseudulla. Se kuvaa alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita, ja se sisältää humalaisen muurari Hiltusen pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisia tunteita. Juhannustanssit synnytti ”Salama-sodaksi” kutsutun kulttuurikiistan, ja Salama sai syytteen jumalanpilkasta. Kirjailija tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet.

Nykyään Juhannustanssit kuuluu suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin. Sen synnyttämä kiista kertoo 1960-luvun poliittisesta ja aatteellisesta ilmapiiristä: vasemmistolainen nuoriso halusi kyseenalaistaa edellisen sukupolven arvot ja murtaa käsityksen taideteoksen yhtenäisestä tulkinnasta.

Aiheet ja tyyli

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Juhannustanssit kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista ja ”nuorista kesäyön hullaannuttavina hämäränhetkinä”,[1] ja sen keskeisiä aiheita ovat alkoholi ja sukupuolisuhteet.[2] Tanssipaikalle saavutaan ja sieltä lähdetään linja-autolla, joka joutuu kirjan lopussa pahaan onnettomuuteen. Kirja on nopealiikkeinen, ja siinä on useita päähenkilöitä ja takaumia.[3] Takaumia lukuun ottamatta kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen yöhön, eikä varsinaista juonta ole, vaan kirja koostuu pienistä episodeista.[4]

Romaanissa kuvatut nuoret miehet ovat ahdistuneita, katkeria ja elämään pettyneitä, missä on nähty yhteyksiä Salaman omaan henkilöhistoriaan.[4] Salaman tuotannolle tyypillisesti kirjassa on paljon dialogia, ja siinä sekoittuvat korkea ja matala tyyli. Erityisesti uskonnollisten ja ”rahvaanomaisten” elementtien yhdistäminen loukkasi uskonnollisia tunteita.[5] Erässä kirjan kohtauksessa humalainen, tyttöystävänsä pettämäksi joutunut Hiltunen pitää pilasaarnan, jossa hän purkaa ahdistustaan ja epätoivoaan ja viittaa Raamattuun tavalla, joka koettiin ”rienaavaksi”.[4]

Kirjasta otettiin vuosina 1964–65 useita painoksia, mutta jumalanpilkkasyytteen jälkeen Otava julkaisi 1966 sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia Hiltusen pilasaarnasta. Uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.[6]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto

Salaman aikaisemmat teokset oli otettu kritiikeissä vastaan yleensä myönteisesti, eivätkä Juhannustanssien arviot poikenneet tästä yleislinjasta. Teosta pidettiin rivona, mutta todenmukaisena.[7] Myönteisimmin Juhannustansseista kirjoittivat päälehtien, kuten Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen arvostelijat.[8]

Varauksellisesti tai kielteisesti suhtautuneista kriitikoistakin vain pari puuttui jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan ”rivouteen” ja ”ruokottomuuteen”, jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Nils-Börje Stormbom ennakoi Vasabladetissa, että Juhannustanssit tulisi herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai pornografisuudesta: ”Hyökkäys sitä vastaan ’moraalin’ nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen.”[9]

Teos synnytti laajan kulttuurikeskustelun. Esimerkiksi professori Urpo Harva syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: ”On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta.”[10] Kirkollinen lehti Kotimaa totesi pääkirjoituksessaan ”Roskaa kiiltokansissa” 16. lokakuuta 1964, että ”yleisön kosiskelu on murheellisella tavalla päässyt sävyttämään kirjojen kustannusohjelmaa, ja esteettisten arvojen varjolla häväistään eettiset ja uskonnolliset arvot. Kustantajan mainostama puheiden karkeus ja tekojen estottomuus romaanin sivuilla on sen laatuista rienausta ja rivoutta, että on ihmeteltävä, missä on kirjoittajan ja kustantajan yhteisen kehtaamisen raja. Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa Salaman kirja etsii uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa vertaistaan.”[11][12]

Arkkipiispa Martti Simojoki piti marraskuussa 1964 kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa puheen, jossa hän kiinnitti huomiota ”erään tämän syksyn romaanin” tapaan käsitellä Jeesusta ja Raamatun sanoja. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien, kuten romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan, poistamista romaanin uusista painoksista.[13] Simojoki ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut ”aivan huono”, vaikka siinä käytetyt ilmaisut loukkasivatkin uskonnollisia ihmisiä.[14]

Jumalanpilkkasyyte

Salama saapumassa Helsingin hovioikeuteen toukokuussa 1966.

Kokoomuksen kansanedustaja Margit Borg-Sundman teki joulukuussa 1964 Juhannustansseista eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuslaista kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”[15] Oikeusministeri J. O. Söderhjelm määräsi tammikuussa 1965 nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan.[16]

Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija Pentti Saarikoski esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.[17] Mika Waltari ja Väinö Linna ilmoittivat, etteivät pitäneet Juhannustanssien kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri Johannes Virolainen kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.[18] Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.[19]

Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen otti kantaa kohuun omalla tavallaan. Poliisiasemalle sijoittuneessa piirroksessa kaksi konstaapelia, joista toisella oli käsissään Juhannustanssit-romaani, keskusteli aiheesta:

– Onko se aikaisemmin kirjoittanut kirjoja?
– Kyllä se kuulemma on.
– No ei se sitte pääse ehdollisella, kun se ei ole ensikertalainen!

Seinällä oli etsintäkuulutus, jonka hahmo oli tunnistettavissa Hannu Salamaksi.[20]

Helsingin hovioikeus tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti Otavan kustantajalle Kari Reenpäälle 2 000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle, samoin kuin kirjan myymättömät kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta Suomen kirjailijaliiton ja Suomen Pen-klubin johdolla, ja presidentti Kekkonen armahti hänet vuonna 1968.[21]

Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.[22]

Merkitys

Juhannustansseja on pidetty Salaman läpimurtoteoksena.[1] Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä.[5] Salama on itse kertonut haastattelussa, että kohun vuoksi hän alkoholisoitui useaksi vuodeksi ja hänen avioliittonsa hajosi.[23] Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, ”ärhäkkä ja itsestääntietoinen” Harri Salminen. Nykyään Salama ja hänen tuotantonsa ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.[5] Tutkija Olli Löytty toteaa Juhannustanssien olevan osa suomalaisen kirjallisuuden kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden ”kirjalliseen yleissivistykseen”.[24]

”Salama-sota” ja muut 1960-luvun kirjasodat olivat poliittisia, ja ne kertovat ajankohtansa yhteiskunnallisista arvoista ja ajatusmaailmasta. Vasemmistolainen nuoriso kyseenalaisti edellisen sukupolven arvot, joita se piti vanhoillisina, eikä taideteoksen yhtenäinen tulkinta ollut enää mahdollista. Salaman armahdusta voidaan pitää merkkinä siitä, että yksilön sananvapaus asetettiin etusijalle siihen nähden, aiheuttiko se mahdollisesti jollekulle toiselle mielipahaa.[6] Kohu johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden kuritushuonetuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen vuonna 1971.[25]

Juhannustansseista on dramatisoitu kaksi tv-elokuvaa, vuosina 1971 ja 1983[1], ja näytelmä vuonna 1998.[2] Teoksen synnyttämää kulttuurikiistaa kuvataan kaksiosaisessa televisioelokuvassa Katso ihmistä.[26]

Lähteet

Kirjallisuus

  • Nykänen, Elina: Salamasota. Arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.10.2013).
  • Suurpää, Matti: ”Kirjallisuus ja moraali − ’Salamasota’”, Mitä missä milloin: Kansalaisen vuosikirja 1966, s. 260–271. Helsinki: Otava, 1965. ISSN 0540-4606.
  • Tarkka, Pekka: Salama. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-01159-6.

Viitteet

  1. ↑ a b c Juhannustanssit Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 13.10.2013.
  2. ↑ a b Hannu Salama – Juhannustanssit Näytelmät.fi. Viitattu 13.10.2013.
  3. ↑ Paavilainen, Matti: Kritiikin klassikot. Hannu Salama: Juhannustanssit Helsingin Sanomat. 7.10.1964 (Julkaistu uudelleen 17.11.2008). Viitattu 13.10.2013.
  4. ↑ a b c Nykänen, s. 18
  5. ↑ a b c Niemi, Juhani: Salama, Hannu (1936–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  6. ↑ a b Miksi Hannu Salaman romaani Juhannustanssit aiheutti suurta kohua? Kysy.fi. 10.11.2006. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 13.10.2013.
  7. ↑ Tarkka, s. 162–163.
  8. ↑ Suurpää, s. 261.
  9. ↑ Suurpää, s. 261−262.
  10. ↑ Tarkka, s. 195.
  11. ↑ Tarkka, s. 166.
  12. ↑ Kotimaa 16. lokakuuta 1964, s. 2.
  13. ↑ Tarkka, s. 165–166.
  14. ↑ Lauha, Aila: Simojoki, Martti (1908–1999). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 27.8.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  15. ↑ Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186.
  16. ↑ Nykänen s. 52–53.
  17. ↑ Suurpää, s. 265.
  18. ↑ Suurpää, s. 267.
  19. ↑ Suurpää, s. 266.
  20. ↑ Viikko-Sanomat 22. tammikuuta 1965.
  21. ↑ Tarkka, s. 186–187.
  22. ↑ Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 411. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.
  23. ↑ Nykänen s. 16.
  24. ↑ Löytty, Olli: Kirjallisuuden kansallinen kaanon 25.3.2010. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.10.2013.
  25. ↑ Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971. ISSN 0540-4606
  26. ↑ Katso ihmistä 1-2 Yle.fi. Viitattu 13.10.2013.

Kirjallisuutta

  • Arvosteluja ja mielipiteitä Hannu Salaman romaanista ”Juhannustanssit” 7.10.1964–14.1.1965 väliseltä ajalta. Helsinki: Otava, 1965.
  • Borg-Sundman, Margit: Yhden naisen sota. Helsinki: Kirjapaja, 1977. ISBN 951-621-185-2.
  • Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 410–412. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhannustanssit&oldid=17544295”