Ero sivun ”Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Rivi 33: | Rivi 33: | ||
|||[[Kansallissosialistien Järjestö|Kansallissosialistit]] |
|||[[Kansallissosialistien Järjestö|Kansallissosialistit]] |
||
|- |
|- |
||
|||[[Siniristi (järjestö)]] |
|||[[Siniristi (järjestö)|Siniristi]] |
||
|- |
|- |
||
|||[[Samfundet Folkgemenskap]] |
|||[[Samfundet Folkgemenskap]] |
Versio 2. marraskuuta 2014 kello 12.21
Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä sisältää suomalaiset yhdistykset, jotka lakkautettiin jatkosodan päättäneen Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1944 solmiman Moskovan välirauhansopimuksen nojalla.
Valtioneuvosto lakkautti sopimuksen nojalla vuosina 1944–1946 yhteensä 3 327 yhdistystä tai yhteisöä, mutta toimintansa lopetti tai joutui lopettamaan myös lukuisia muita yhteisöjä, kuten sotilaspoika- ja lottatyttöosastoja sekä oppikoulujen ja seminaarien Karjala-seuroja.[1] Suurin osa lakkautetuista järjestöistä koostui suojeluskuntien, Rintamamiesliiton, Heimosoturien, IKL:n ja Suomen Aseveljien Liiton paikallisosastoista.
Välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan:[2]
»Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa.»
Järjestöjen lakkauttamiset
Laki välirauhansopimuksen toimeenpanosta vahvistettiin ja tuli voimaan Suomessa 23. syyskuuta 1944, ja välittömästi hyväksyttiin presidentin esittelyssä asetus, joka antoi valtioneuvostolle valtuudet lakkauttamisten toteuttamiseen. Ensimmäiset lakkautukset suoritettiin vielä samana iltana. Rauhansopimuksen tai asetuksen teksti ei määritellyt tarkemmin lakkautettavien järjestöjen kriteerejä, joten Castrénin hallitus tyytyi aluksi lakkauttamaan vain ilmeisimmät tapaukset eli lähinnä joukon pieniä avoimen kansallissosialistisia ryhmiä sekä AKS:n ja IKL:n.[3]
Muutamia tunnettuja saksalaissuuntausta tukeneita järjestöjä ei tarvinnut lakkauttaa välirauhansopimuksen nojalla. Suomen Valtakunnan Liitto jätettiin lakkauttamatta, sillä se oli rekisteröimätön yhdistys ja sen toiminta päättyi itsestään sodan loputtua. Suomalais-Saksalainen Seura lakkautti itse itsensä jo syyskuun alkupuolella.[4]
Lokakuun alusta eteenpäin Liittoutuneiden valvontakomissio alkoi painostaa Suomen hallitusta uusiin lakkautuksiin.[5] Komission puheenjohtaja Andrei Ždanov muun muassa painosti hallituksen lakkauttamaan Suojeluskuntajärjestön, missä käytettiin perusteena myös välirauhansopimuksen 4. artiklaa. Koska järjestön toiminta perustui lakiin, sitä ei voitu lakkauttaa pelkän asetuksen nojalla vaan asiasta oli säädettävä erityinen laki. Eduskunta hyväksyi lain 3. marraskuuta, ja lakkautus astui voimaan kolme päivää myöhemmin.[6] Pian lakkautettiin myös suojeluskuntien naisille tarkoitettu tukijärjestö Lotta Svärd.[7] Lakkautetuiksi joutui myös suuri määrä yhdistysrekisteristä haravoimalla löydettyjä jo paljon aikaisemmin toimintansa lopettaneita tai vain paperilla olemassa olleita järjestöjä.[8]
Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin tammikuussa 1945 pitkän kiistelyn jälkeen kommunistien vaatimuksesta ja valvontakomission painostamana, mikä venytti fasismi-käsitteen määrittelyä 21. artiklan tulkinnassa.[9] Myöhemmin lakkautettiin useita urheiluseuroja ja harrastuskerhoja, joita valvontakomissio niiden jäsenkunnan perusteella epäili suojeluskuntien tai aseveliliiton toimintaa jatkaviksi peitejärjestöiksi. Asekätkennän paljastuminen keväällä 1945 tarjosi väitteille lisäperusteita.[10] Kaikissa tapauksissa valvontakomission vaatimuksia ei kuitenkaan täytetty, esimerkiksi Suomen saksalainen seurakunta jätettiin lakkauttamatta.[11] Ilmapuolustusliitto taas purki oma-aloitteisesti toimintansa kevään 1945 aikana ja siirsi tehtävänsä Suomen Ilmailuliitolle.[12]
Kun kommunistit pääsivät valtaan valtiollisessa poliisissa keväällä 1945 (niin sanottu Punainen Valpo), SKP alkoi käyttää lakkautusvaatimuksia sisäpoliittisena välineenä.[13] Viimeisinä menivät läpi toukokuussa 1946 lakkautusvaatimukset Itsenäisyyden Liitosta ja Ylioppilasoikeistosta; samassa yhteydessä Pekkalan hallituksen enemmistö sen sijaan hylkäsi Valpon esityksen Ilmailuliiton, Reserviupseeriliiton, Suomalaisuuden Liiton ja Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) lakkauttamisesta.[14] Tämän jälkeen valvontakomissio ei enää aktiivisesti tukenut lakkauttamisvaatimuksia, joten niitä ei pantu toimeen.[15] Vielä elo–syyskuussa 1947 SKDL yritti valvontakomission tukemana saada KNL:n ja Radikaalisen Kansanpuolueen lakkautetuiksi, mutta Pariisin rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen Suomen hallitus ei katsonut enää välttämättömäksi taipua vaatimuksiin.[16] Radikaalisen Kansanpuolueen johtaja Ernesti Hentusta pidettiin tuolloin turvasäilössä noin puolitoista kuukautta.[17]
Luettelo lakkautetuista järjestöistä
Lakkautuspäivä | Järjestö |
---|---|
23. syyskuuta 1944 | Yleinen Kansallissosialistinen Yhdistys |
Nuoret valtakunnan rakentajat | |
Kansallissosialistit | |
Siniristi | |
Samfundet Folkgemenskap | |
Suomen Kansallinen Sanomalehtimiesliitto | |
SS-Aseveljet | |
Akateeminen Karjala-Seura | |
Akateemisten Naisten Karjala-Seura | |
Isänmaallisen Kansanliikkeen kannatusyhdistys ja 406 paikallisyhdistystä | |
Kansallissosialismin Kannatusyhdistys | |
Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö | |
Suomen Kansallissosialistinen Työväenpuolue | |
Suomen Kansallissosialistisen Liiton kannatusyhdistys | |
12. lokakuuta 1944 | Vapaussodan kenttäharmaat |
Svenska Tysklandsvänner i Finland | |
Suomen Työrintama | |
Suomalais-sosialistinen Työväenpuolue | |
Suomen Vartijain Yhdistys | |
Vapaan Suomen Kannatusyhdistys | |
19. lokakuuta 1944 | Rintamamiesliitto ja sen 232 paikallisyhdistystä |
Rintamamiesten Naisliitto ja sen 58 paikallisosastoa | |
Suomen Suojelusliitto | |
Inkerin Liitto | |
Suomen Heimosoturien Liitto | |
Luova Työ | |
Suomen Luovan Työn Liitto | |
Suomen Kansallissosialistinen Liitto | |
2. marraskuuta 1944 | Suomen Heimosoturien Liiton kannatusyhdistys |
Turun Inkeriläinen Kerho | |
Suomen Vapaa Merimiesliitto | |
Vapaussodan Uudenmaan rakuunat | |
Vapaussodan Raakunain Tampereen osasto | |
6. marraskuuta 1944 | Suojeluskuntajärjestö, 38 suojeluskuntapiiriä ja 714 paikallista suojeluskuntaa |
23. marraskuuta 1944 | Lotta Svärd ja sen 787 paikallisosastoa. |
24. marraskuuta 1944 | 150 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa |
18. tammikuuta 1945 | 21 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa sekä Helsingin Lottavoimistelijat |
15 rintamamiesyhdistystä ja niihin liittyvää paikallisjärjestöä | |
Vapaussoturien Huolto | |
Vapaussodan rakuunat ja 1 paikallinen vapaussoturiyhdistys | |
Deutsche Handelskammer in Finnland – Saksalainen Kauppakamari Suomessa | |
Deutscher Männergesangverein | |
Deutscher-Finnischer Wirtschaftsbund | |
Finnisch-Deutscher Studentverein | |
Deutscher Wohltätigkeitsverein in Finnland | |
Deutscher Jägerbund Zweigruppe Finnland | |
6 paikallista saksalaista tai saksalais-suomalaista yhdistystä | |
Suomalais-virolainen Seura ja 2 paikallista Viron ystävyysseuraa | |
Suomalais-latvialainen yhdistys | |
Suomalais-liettualainen yhdistys | |
Venäjältä paenneiden Suomen kansalaisten seura ja sen 1 paikallisseura | |
Ryska Kolonin i Finland | |
Ukrainalainen Hromada Suomessa | |
Rysk-Finska föreningen f.d. militärer | |
Voimistelu- ja Urheiluseura Unitas | |
Zweno | |
Ajan Sanan kannatusyhdistys | |
Iskumiehet | |
Isänmaallisen Kansanpuolueen Keskusjärjestö | |
Isänmaallisten Työntekijäin Yhdistys | |
Kansallispoliittinen Yhdistys | |
Kansan Vapauden Liitto | |
Helsingin Suomalaissosialistit | |
Suomen Lukko ja sen 2 paikallisyhdistystä | |
Uusi Suomalainen Puolue | |
Valvojain Kerho | |
Yhteisrintama | |
3 Lapuan liikkeen ja 3 Sinimustien paikallisosastoa | |
Kansallisen Uudistusliikkeen Työjärjestö | |
Suomen Kansallinen Työväenpuolue | |
Suomen Kansallissosialistien Työrintama | |
Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön kannatusyhdistys | |
Suomen Kansanliikkeen Yhdistys | |
Uus-sosialistinen Puolue | |
Heimojärjestöjen Liitto ja 4 paikallisseuraa | |
Suomen Heimotyöseura | |
Viipurin Kansallissosialistinen Yhdistys | |
25. tammikuuta 1945 | Suomen Aseveljien Liitto ja sen 708 paikallisosastoa |
22. maaliskuuta 1945 | Helsingin Voimistelu- ja Suunnistamisyhdistys |
3. toukokuuta 1945 | Ålands Skytteförening |
31. toukokuuta 1945 | Keski-Suomen Kerho |
28. kesäkuuta 1945 | Karjalakerhojen Keskusliitto ja sen 17 paikallisosastoa |
Itäkarjalaisten koulukodin kannatusyhdistys | |
1 aseveliliiton paikallisosaston kannatusyhdistys | |
2 suojeluskuntien paikallisyhdistystä | |
12 ruotsinkielistä rintamamiesyhdistystä | |
27 paikallista ilmapuolustusyhdistystä | |
Luftsvärnsförening | |
32 heimosoturien paikallisosastoa | |
5. heinäkuuta 1945 | Lahden Ilmailuyhdistys |
Nurmeksen purjelentokerho | |
Keljon Lentokerho | |
16. toukokuuta 1946 | Itsenäisyyden Liitto |
Ylioppilasoikeisto |
Pariisin rauhansopimus
Välirauhansopimuksen korvanneeseen Pariisin rauhansopimukseen sisällytettiin vastaava 8. artikla, jonka mukaan Suomi sitoutui vastaisuudessakin olemaan sallimatta välirauhansopimuksessa kiellettyjen tai vastaavantyyppisten järjestöjen toimintaa. Syyskuussa 1944 annettu niin sanottu ”Castrénin asetus” kuitenkin raukesi Pariisin rauhansopimuksen tullessa voimaan, joten sen jälkeen valtioneuvostolla ei enää ollut valtuuksia järjestöjen lakkauttamiseen vaan lakkauttamisten oli tapahduttava yhdistyslain mukaisesti oikeusistuimen päätöksellä.[19] Pariisin rauhansopimuksen perusteella lakkautettiin vielä 1970-luvun lopulla neljä Pekka Siitoimen perustamaa kansallissosialistista järjestöä.
Lähteet
- Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.
Viitteet
- ↑ Uola 1999, s. 222.
- ↑ Uola 1999, s. 29.
- ↑ Uola 1999, s. 29, 32–36.
- ↑ Uola 1999, s. 41–43.
- ↑ Uola 1999, s. 44–49.
- ↑ Uola 1999, s. 64–66, 68–74.
- ↑ Uola 1999, s. 76–81.
- ↑ Uola 1999, s. 82–84.
- ↑ Uola 1999, s. 96–113.
- ↑ Uola 1999, s. 117–119, 126–129, 136–138.
- ↑ Uola 1999, s. 114–115.
- ↑ Uola 1999, s. 131–135.
- ↑ Uola 1999, s. 130, 138.
- ↑ Uola 1999, s. 161–166.
- ↑ Uola 1999, s. 168–169.
- ↑ Uola 1999, s. 197–201.
- ↑ Mikko Uola: Suomalaisen populismin juurilla. Ernesti Hentunen – tasavallan hovinarri, s. 91–94. Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 7. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1997. ISBN: 951-29-1024-1 / ISSN: 1238-9420.
- ↑ Uola 1999, s. 262–271.
- ↑ Uola 1999, s. 209–212.