Ero sivun ”Ángel Di María” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
== Seurajoukkueura == |
== Seurajoukkueura == |
||
===Alkuvaiheet=== |
===Alkuvaiheet=== |
||
Di María aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005, kun hän teki ensiesiintymisensä [[Club Atlético Rosario Central|Rosario Centralin]] edustusjoukkueessa. Tammikuussa |
Di María aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005, kun hän teki ensiesiintymisensä [[Club Atlético Rosario Central|Rosario Centralin]] edustusjoukkueessa. Tammikuussa 2007 venäläisseura [[FK Rubin Kazan]] tarjosi hänelle sopimusta ja aluksi hän olikin siirtymässä [[Venäjä]]lle, mutta pyörsi lopulta kuitenkin päätöksensä ja jäi pelaamaan kotimaahansa. Di Marían hyvien esitysten jälkeen vuoden [[Jalkapallon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut 2007|2007]] [[Jalkapallon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut|alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa]], hän herätti kiinnostusta useissa [[Eurooppa|Euroopan]] suurseuroissa. Lopulta hän siirtyi portugalilaisseura [[SL Benfica|Benficaan]]. |
||
===Benfica=== |
===Benfica=== |
||
Versio 23. elokuuta 2014 kello 22.42
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Ángel Fabián di María | ||
| Syntymäaika | 14. helmikuuta 1988 | ||
| Syntymäpaikka |  Rosario, Argentiina
| ||
| Pelipaikka | laitalinkki | ||
| Pituus | 180 senttimetriä | ||
| Seura | |||
| Seura |  Real Madrid
| ||
| Pelinumero | 22 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001–2005 | Rosario Central
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2005–2007 | Rosario Central
|
35 | (6) |
| 2007–2010 |  Benfica
|
76 | (7) |
| 2010– | Real Madrid
|
124 | (22) |
| Maajoukkue | |||
| 2008– | Argentiina
|
52 | (10) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. toukokuuta 2014.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Argentiina
| |||
| Jalkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | Jalkapallo | |
Ángel Fabián di María (s. 14. helmikuuta 1988 Rosario, Argentiina) on argentiinalainen jalkapalloilija. Hän edustaa Espanjan Primera Divisiónissa pelaavaa Real Madridia ja on pelipaikaltaan vasen laitalinkki.
Seurajoukkueura
Alkuvaiheet
Di María aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005, kun hän teki ensiesiintymisensä Rosario Centralin edustusjoukkueessa. Tammikuussa 2007 venäläisseura FK Rubin Kazan tarjosi hänelle sopimusta ja aluksi hän olikin siirtymässä Venäjälle, mutta pyörsi lopulta kuitenkin päätöksensä ja jäi pelaamaan kotimaahansa. Di Marían hyvien esitysten jälkeen vuoden 2007 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa, hän herätti kiinnostusta useissa Euroopan suurseuroissa. Lopulta hän siirtyi portugalilaisseura Benficaan.
Benfica
Seuran puheenjohtaja Luís Filipe Vieira esitteli hankkimansa nuoren argentiinalaislupauksen kannattajille ja kertoi hänen korvaavan joukkueesta kesällä pois siirtyneen Simãon. Di María osoitti jo ensimmäisten kuukauksien aikana, että puheet hänestä eivät olleet turhia ja nousi näin myös nopeasti kannattajien suosioon.
Di María teki lokakuussa 2009 jatkosopimuksen Benfican kanssa, joka ulottui aina vuoteen 2015 asti. Sopimuksessa oli 40 miljoonan euron purkupykälä.[1] Myöhemmin samassa kuussa hän sai ylistystä silloiselta Argentiinan maajoukkuevalmentaja Diego Maradonalta.[2]
27. helmikuuta 2010 hän teki ensimmäisen hattutemppunsa joukkueessa ottelussa Leixõesia vastaan. Seuraavana päivänä hän nautti suurta ylistystä maan lehdistössä.[3]
Real Madrid
Kesällä 2010 hänet yhdistettiin vahvasti espanjalaiseen Real Madridiin. 17. kesäkuuta 2010 urheilulehti Marca tiedotti Di Marían siirtyvän 25 miljoonan euron siirtokorvauksella Madridiin.[4] Virallinen vahvistus siirrolle saatiin lopulta 28. kesäkuuta 2010, kun madridilaisseura ilmoitti hankkineensa hänet riveihinsä kuusivuotisella sopimuksella.[5]
Kausi 2010–2011
Di María pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa joukkueessa 29. elokuuta 2010 sarjakauden 2010–2011 avauskierroksella Mallorcaa vastaan.[6] Ensimmäisen maalinsa hän teki 18. syyskuuta 2010 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan.[7] Reilu viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 2010 hän onnistui tekemään ensimmäisen maalinsa Mestarien liigassa vierasottelussa Auxerrea vastaan. 22. joulukuuta 2010 Di María kunnostautui maalien alustajana, syöttäen yhden Cristiano Ronaldon ja kaksi Karim Benzeman maaleista. Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osaottelussa Olympique Lyonnaisia vastaan hän viimeisteli ottelun viimeisen osuman ranskalaisseuran verkkoon Real Madridin edetessä jatkoon ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, yhteismaalein 4–1.
Di María jatkoi maalitehtailujaan Mestarien liigassa seuraavalla kierroksella puolivälierissä Tottenham Hotspuria vastaan. Hän teki ensimmäisen osaottelun kolmannen maalin, espanjalaisseuran voittaessa sen lopulta numeroin 4–0. Ensimmäisen pokaalinsa hän voitti Real Madridissa 20. huhtikuuta 2011, kun joukkue kaatoi arkivihollisensa Barcelonan Copa del Reyn loppuottelussa. Di María oli ottelussa mukana niin hyvässä kuin pahassakin ensin syöttäen voitto-osuman, jonka viimeiseli Cristiano Ronaldo, ja tämän jälkeen hän tuli ulosajetuksi lisäajan loppuhetkillä toisella keltaisella kortillaan.
Kausi 2011–2012
Hieman tahmean alkukauden jälkeen Di María tuli tunnetuksi useista järjestämistään maalipaikoistaan joukkuetovereilleen. Hän on noussut kauden ensimmäisen puoliskon aikana yhdeksi päävalmentaja José Mourinhon ehdottamaksi luottopelaajaksi.[8]
27. marraskuuta 2011 hän onnistui maalinteossa paikallisvastustaja Atlético Madridia vastaan. Viikkoa myöhemmin 3. joulukuuta 2011 hän teki ottelun ensimmäisen maalin vieraskentällä Sporting Gijónia vastaan. Joulutauolle lähdettäessä hän johti sarjan syöttötilastoa 13 maalin johtaneella syötöllään.
Maajoukkueura
Di María sai kutsun 28. tammikuuta 2008 Argentiinan olympiajoukkueeseen vuoden 2008 kesäolympilaisiin. Hän teki puolivälierässä Alankomaita vastaan 105. minuutilla ottelun 2–1-voittomaalin Lionel Messin syötöstä.
Olympiaturnauksen loppuottelussa 28. elokuuta 2008 hän teki ottelun ainokaisen maalin, jolla Argentiina lopulta voitti toisen perättäisen olympiakultamitalinsa jalkapallosta.
Ensimmäisen maalinsa aikuisten maajoukkueessa hän teki 24. toukokuuta 2010 käydyssä ystävyysottelussa Kanadaa vastaan. Aiemmin samassa kuussa Diego Maradona valitsi hänet kokoonpanoonsa vuoden 2010 MM-kilpailuihin.
Saavutukset
Benfica:
- Pääsarjamestaruus: 2010
- Taça da Liga: 2009, 2010
Real Madrid:
- Pääsarjamestaruus: 2012
- Copa del Rey: 2011, 2014
- Supercopa de España: 2012
- Mestarien liiga: 2014
- Euroopan supercup: 2014
Lähteet
- ↑ Di Maria e a renovação: “É uma motivação mais” SL Benfica. Viitattu 27.3.2010. (portugaliksi)
- ↑ Maradona hails Chelsea target ontheminute.com. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
- ↑ 10 things you need to know about Liverpool target Angel De Maria Mirror Football. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Florentino Perez y el presidente del Benfica cierran el fichaje de Di María Marca. Viitattu 17.6.2010. (espanjaksi)
- ↑ Official Announcement Real Madrid. Viitattu 28.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Slow start for Mourinho ESPN. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Ronaldo saves Real ESPN. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Ángel Fabián Di María Goal. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ángel Di María Wikimedia Commonsissa
- Di Marían esittely Real Madridin kotisivustolla (englanniksi)
- Di Marían tilastot National Football Teams -sivustolla (englanniksi)
1 Courtois | 2 Carvajal | 3 Militão | 4 Alaba | 5 Bellingham | 6 Nacho | 7 Vini Jr. | 8 Kroos | 10 Modrić | 11 Rodrygo | 12 Camavinga | 13 Lunin | 14 Joselu | 15 Valverde | 16 Odriozola | 17 Vázquez | 18 Tchouaméni | 19 Ceballos | 20 García | 21 Brahim | 22 Rüdiger | 23 Mendy | 24 Güler | 25 Arrizabalaga | Valmentaja Ancelotti
1 Pozo | 2 Demichelis | 3 C. Rodríguez | 4 Burdisso | 5 Bolatti | 6 Heinze | 7 Di María | 8 Verón | 9 Higuaín | 10 Messi | 11 Tévez | 12 Garcé | 13 Samuel | 14 Mascherano | 15 Otamendi | 16 Agüero | 17 Gutiérrez | 18 Palermo | 19 Milito | 20 M. Rodríguez | 21 Andújar | 22 Romero | 23 Pastore | Valmentaja Maradona
1 Romero | 2 Garay | 3 Campagnaro | 4 Zabaleta | 5 Gago | 6 Biglia | 7 Di María | 8 Pérez | 9 Higuaín | 10 Messi | 11 Rodríguez | 12 Orión | 13 A. Fernández | 14 Mascherano | 15 Demichelis | 16 Rojo | 17 F. Fernández | 18 Palacio | 19 Álvarez | 20 Agüero | 21 Andújar | 22 Lavezzi | 23 Basanta | Valmentaja Sabella