Ero sivun ”Suomen Merimies-Unioni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Suomen Merimies-Unioni''' ('''SMU''') on [[Suomi|suomalainen]] [[ammattiliitto]]. Se edustaa yli 10 000 jäsentä, jotka työskentelevät pääasiallisesti meri- ja sisävesiliikenteessä. Jäsenistä 57 prosenttia on miehiä. Merimies-Unioni on [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|SAK:n]] jäsen. |
'''Suomen Merimies-Unioni''' ('''SMU''') on [[Suomi|suomalainen]] [[ammattiliitto]]. Se edustaa yli 10 000 jäsentä, jotka työskentelevät pääasiallisesti meri- ja sisävesiliikenteessä. Jäsenistä 57 prosenttia on miehiä. Merimies-Unioni on [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|SAK:n]] jäsen. |
||
| ⚫ | Suomen Merimies-Unionin jäsenet työskentelevät muun muassa [[matkustaja-alus|matkustaja-aluksilla]], [[rahtilaiva|rahtialuksilla]], [[uittohinaaja|uittohinaajilla]] ja [[lossi|losseilla]]. Jäsenet edustavat yli 50 ammattinimikettä muun muassa: kansimiehiä, keittiöhenkilökuntaa, myymälähenkilökuntaa, muusikoita, väylämiehiä, terminaalien henkilökuntaa ja satamasiivoojia. |
||
== Historia == |
|||
SMU:n edeltäjä oli Helsingin [[merimies]]ten ja [[lämmittäjä]]in ammattiosasto, joka perustettiin 1916 ja hyväksyttiin [[Suomen Kuljetustyöväen Liitto|Kuljetystyöväen liittoon]] ammattiosasto numero 21:na. 1920-luvulla toimi [[Suomen Ammattijärjestö]]ön kuulunut [[Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni]], joka lakkautettiin vuonna 1930 muiden äärivasemmiston hallitsemien järjestöjen tapaan. Sosialidemokraatit ja sosialistit perustivat pian uuden samannimisen liiton, joka vuonna 1935 otti nimekseen Suomen Merimies-Unioni. SM-U oli [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton]] jäsen vuosina 1934–1957. 1960-luvulla SM-U kuului uuteen [[Suomen Ammattijärjestö (1960)|Suomen Ammattijärjestöön]]. |
SMU:n edeltäjä oli Helsingin [[merimies]]ten ja [[lämmittäjä]]in ammattiosasto, joka perustettiin 1916 ja hyväksyttiin [[Suomen Kuljetustyöväen Liitto|Kuljetystyöväen liittoon]] ammattiosasto numero 21:na. 1920-luvulla toimi [[Suomen Ammattijärjestö]]ön kuulunut [[Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni]], joka lakkautettiin vuonna 1930 muiden äärivasemmiston hallitsemien järjestöjen tapaan. Sosialidemokraatit ja sosialistit perustivat pian uuden samannimisen liiton, joka vuonna 1935 otti nimekseen Suomen Merimies-Unioni. SM-U oli [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton]] jäsen vuosina 1934–1957. 1960-luvulla SM-U kuului uuteen [[Suomen Ammattijärjestö (1960)|Suomen Ammattijärjestöön]]. |
||
=== Niilo Wälläri 1938 - 1967 === |
|||
| ⚫ | |||
Vuonna 1938 unionin puheenjohtajaksi valittiin kuuluisa [[SKP]]:n johtavan byroon entinen jäsen ja [[Suomen Sosialistinen Työväenpuolue| Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen]] legendaarinen puheenjohtaja [[Niilo Wälläri]], joka oli oppinyt [[anarkosyndikalismi|anarkosyndikalistisen]] ay-toiminnan periaatteet [[IWW]]:n opissa. |
|||
Vuonna 1942 Wälläri joutui kuulusteluihin epäiltynä yhteyksistä vihollisiin. Wälläri myönsi olleensa Ruotsin-matkallaan yhteydessä muun muassa englantilaisiin ammattiyhdistysjohtajiin. Helmikuussa 1942 SAK:n hallituksen työvaliokunta käsitteli asiaa, kehotti Wälläriä eroamaan työvaliokunnasta ja suositteli Merimies-Unionia erottamaan Wällärin puheenjohtajan tehtävästä. Wälläri ei kuitenkaan suostunut eroamaan, eikä Merimies-Unioni erottanut puheenjohtajaansa. Wälläri vältti turvasäilöön joutumisen, koska viranomaiset pelkäsivät merimiesten katkaisevan laivaliikenteen ulkomaille vastatoimena, ja toisaalta koska Neuvostoliiton radiopropaganda haukkui Wälläriä jatkuvasti. Wälläri siirsi Merimies-unionin toimiston sodanajaksi Tukholmaan.<ref name="Jatkosota-kronikka:">Jatkosota-kronikka: Niilo Wälläri syytösten kohteena, Gummerus, sivu 86, ISBN 951-20-3661-4.</ref> |
|||
| ⚫ | Suomen Merimies-Unionin jäsenet työskentelevät muun muassa [[matkustaja-alus|matkustaja-aluksilla]], [[rahtilaiva|rahtialuksilla]], [[uittohinaaja|uittohinaajilla]] ja [[lossi|losseilla]]. Jäsenet edustavat yli 50 ammattinimikettä muun muassa: kansimiehiä, keittiöhenkilökuntaa, myymälähenkilökuntaa, muusikoita, väylämiehiä, terminaalien henkilökuntaa ja satamasiivoojia. |
||
Sotien jälkeen Wälläri kuului välillä [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n sisällä toimineen [[Sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen]] hallitukseen<ref>Atos Wirtanen: Poliittiset muistelmat (Otava 1972), s. 68</ref> ja osallistui muutenkin kansandemokraattien toimintaan. |
|||
| ⚫ | |||
1950-luvun lopulla Wälläri johdatti merimiesunionin ulos [[Emil Skog|skogilaisten]] ja kommunistien vaikutusvallassa olleesta SAK:sta ja unioni liittyi myöhemmin sosiaalidemokraattien perustamaan [[Suomen Ammattijärjestö (1960)|uuteen SAJ:hin]]. Wälläri tuli merimiesunionin johtajana kuuluisaksi jatkuvasta lakonuhasta erilaisten etujen saavuttamiseksi – laivaliikenne oli pullonkaula Suomen vientiteollisuudelle, ja siksi pidettävä toiminnassa. Hän jopa ehdotti, että merimiehiltä poistettaisiin asevelvollisuus. Erityisesti jäänmurtajalakot olivat tehokas ase, sillä ne pysäyttivät talvimerenkulun kokonaan. 1950- ja 1960-luvuilla muodostui suoranaiseksi yleiseksi vitsiksi esittää Wällärin organisoimat jokatalviset jäänmurtajalakot kuin vuodenkiertoon kuuluvina, ja niille irvaili usein mm. pilapiirtäjä [[Kari Suomalainen]]. |
|||
Wällärillä oli ammattiliittonsa merimiesten ehdoton kannatus, ja kun ulkomaankauppa oli pitkälti riippuvainen kauppamerenkulun sujuvuudesta häntä jopa pelättiin politiikan ja talouselämän päättäjien keskuudessa.<ref> Koivistoinen: Laiva lähti Rioon, s. 17 - 20</ref> |
|||
SMU oli keskeinen vaikuttaja [[Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationi]]n perustamisessa vuonna 1956. SMU:n johtajat ovat usein johtaneet myös KAF:ää. |
SMU oli keskeinen vaikuttaja [[Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationi]]n perustamisessa vuonna 1956. SMU:n johtajat ovat usein johtaneet myös KAF:ää. |
||
=== 2000-luku === |
|||
[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] toimittaja Tuomo Lappalainen arvosteli merimiesunionin puheenjohtaja [[Simo Zitting]]in toimintatapoja farssiksi "jopa ay-liikkeen demokratia-asteikolla", koska Zittingin vastaehdokas lakimies, entinen apulaispurseri [[Astrid Geisor-Goman]] ajettiin pois kokouspaikalta heti edustajiston kokouksen aluksi. Zitting ei myöskään antanut toimittamassaan unionin Merimies-lehdessä lainkaan palstatilaa haastajalleen, vaikka tämän oli asettanut ehdokkaaksi unionin suurin ammattiosasto. Geisor-Goman sai viidenneksen äänistä, vaikka häntä ei edes päästetty esittäytymään valitsijoille. <ref>[http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/viikon-valopaa-simo-zitting Viikon Valopää: Simo Zitting], toimittaja Tuomo Lappalainen, suomenkuvalehti.fi 11.5.2012.</ref><ref>[http://www.hs.fi/politiikka/a1305562008448 Simo Zitting jatkaa odotetusti Merimiesunionin johdossa], HS.fi 11.5.2012.</ref> |
|||
Lokakuussa 2013 Merimies-Unionin entiset aktiivit vihjasivat käynnistäneensä ministeri [[Heidi Hautala]]n eroon johtaneen kohun.<ref name=hh/> Hautala valitti joutuneensa ay-liikkeen sylkykupiksi teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi.<ref name=hh>[http://www.hs.fi/kotimaa/Heidi+Hautala+Olin+ay-liikkeen+sylkykuppi/a1382679658545 Heidi Hautala: Olin ay-liikkeen sylkykuppi], HS.fi 26.10.2013.</ref> Merimies-Unioni kutsui Hautalan linjaa "totaalifanaattiseksi".<ref>[http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/547020/Keskustavaikuttajat+kannattavat+suomalaisaluksia+oljykentille Keskustavaikuttajat kannattavat suomalaisaluksia öljykentille], Turun Sanomat 13.10.2013.</ref> |
|||
== Toiminta == |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
== Puheenjohtajat == |
== Puheenjohtajat == |
||
Versio 26. lokakuuta 2013 kello 17.34
Suomen Merimies-Unioni (SMU) on suomalainen ammattiliitto. Se edustaa yli 10 000 jäsentä, jotka työskentelevät pääasiallisesti meri- ja sisävesiliikenteessä. Jäsenistä 57 prosenttia on miehiä. Merimies-Unioni on SAK:n jäsen.
Suomen Merimies-Unionin jäsenet työskentelevät muun muassa matkustaja-aluksilla, rahtialuksilla, uittohinaajilla ja losseilla. Jäsenet edustavat yli 50 ammattinimikettä muun muassa: kansimiehiä, keittiöhenkilökuntaa, myymälähenkilökuntaa, muusikoita, väylämiehiä, terminaalien henkilökuntaa ja satamasiivoojia.
Historia
SMU:n edeltäjä oli Helsingin merimiesten ja lämmittäjäin ammattiosasto, joka perustettiin 1916 ja hyväksyttiin Kuljetystyöväen liittoon ammattiosasto numero 21:na. 1920-luvulla toimi Suomen Ammattijärjestöön kuulunut Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni, joka lakkautettiin vuonna 1930 muiden äärivasemmiston hallitsemien järjestöjen tapaan. Sosialidemokraatit ja sosialistit perustivat pian uuden samannimisen liiton, joka vuonna 1935 otti nimekseen Suomen Merimies-Unioni. SM-U oli Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton jäsen vuosina 1934–1957. 1960-luvulla SM-U kuului uuteen Suomen Ammattijärjestöön.
Niilo Wälläri 1938 - 1967
Vuonna 1938 unionin puheenjohtajaksi valittiin kuuluisa SKP:n johtavan byroon entinen jäsen ja Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen legendaarinen puheenjohtaja Niilo Wälläri, joka oli oppinyt anarkosyndikalistisen ay-toiminnan periaatteet IWW:n opissa.
Vuonna 1942 Wälläri joutui kuulusteluihin epäiltynä yhteyksistä vihollisiin. Wälläri myönsi olleensa Ruotsin-matkallaan yhteydessä muun muassa englantilaisiin ammattiyhdistysjohtajiin. Helmikuussa 1942 SAK:n hallituksen työvaliokunta käsitteli asiaa, kehotti Wälläriä eroamaan työvaliokunnasta ja suositteli Merimies-Unionia erottamaan Wällärin puheenjohtajan tehtävästä. Wälläri ei kuitenkaan suostunut eroamaan, eikä Merimies-Unioni erottanut puheenjohtajaansa. Wälläri vältti turvasäilöön joutumisen, koska viranomaiset pelkäsivät merimiesten katkaisevan laivaliikenteen ulkomaille vastatoimena, ja toisaalta koska Neuvostoliiton radiopropaganda haukkui Wälläriä jatkuvasti. Wälläri siirsi Merimies-unionin toimiston sodanajaksi Tukholmaan.[1]
Sotien jälkeen Wälläri kuului välillä SKDL:n sisällä toimineen Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen hallitukseen[2] ja osallistui muutenkin kansandemokraattien toimintaan.
1950-luvun lopulla Wälläri johdatti merimiesunionin ulos skogilaisten ja kommunistien vaikutusvallassa olleesta SAK:sta ja unioni liittyi myöhemmin sosiaalidemokraattien perustamaan uuteen SAJ:hin. Wälläri tuli merimiesunionin johtajana kuuluisaksi jatkuvasta lakonuhasta erilaisten etujen saavuttamiseksi – laivaliikenne oli pullonkaula Suomen vientiteollisuudelle, ja siksi pidettävä toiminnassa. Hän jopa ehdotti, että merimiehiltä poistettaisiin asevelvollisuus. Erityisesti jäänmurtajalakot olivat tehokas ase, sillä ne pysäyttivät talvimerenkulun kokonaan. 1950- ja 1960-luvuilla muodostui suoranaiseksi yleiseksi vitsiksi esittää Wällärin organisoimat jokatalviset jäänmurtajalakot kuin vuodenkiertoon kuuluvina, ja niille irvaili usein mm. pilapiirtäjä Kari Suomalainen.
Wällärillä oli ammattiliittonsa merimiesten ehdoton kannatus, ja kun ulkomaankauppa oli pitkälti riippuvainen kauppamerenkulun sujuvuudesta häntä jopa pelättiin politiikan ja talouselämän päättäjien keskuudessa.[3]
SMU oli keskeinen vaikuttaja Kuljetusalan Ammattiliittojen Federationin perustamisessa vuonna 1956. SMU:n johtajat ovat usein johtaneet myös KAF:ää.
2000-luku
Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen arvosteli merimiesunionin puheenjohtaja Simo Zittingin toimintatapoja farssiksi "jopa ay-liikkeen demokratia-asteikolla", koska Zittingin vastaehdokas lakimies, entinen apulaispurseri Astrid Geisor-Goman ajettiin pois kokouspaikalta heti edustajiston kokouksen aluksi. Zitting ei myöskään antanut toimittamassaan unionin Merimies-lehdessä lainkaan palstatilaa haastajalleen, vaikka tämän oli asettanut ehdokkaaksi unionin suurin ammattiosasto. Geisor-Goman sai viidenneksen äänistä, vaikka häntä ei edes päästetty esittäytymään valitsijoille. [4][5]
Lokakuussa 2013 Merimies-Unionin entiset aktiivit vihjasivat käynnistäneensä ministeri Heidi Hautalan eroon johtaneen kohun.[6] Hautala valitti joutuneensa ay-liikkeen sylkykupiksi teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi.[6] Merimies-Unioni kutsui Hautalan linjaa "totaalifanaattiseksi".[7]
Toiminta
Suomen Merimies-Unioniin kuuluu 11 ammattiosastoa, joista valtakunnallisia ovat Satama-ala, Matkailu- ja huolinta-ala, Laivan Viihdeammattilaiset sekä Väylänhoitoammattiosasto.
SMU:n kaksikielinen jäsenlehti Merimies-Sjömannen ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja sen levikki on 11 000 kappaletta.
Puheenjohtajat
- Niilo Wälläri 1938–1967
- Olavi Keitele 1968–1976
- Reijo Anttila 1976–1992
- Per-Erik Nelin 1992–2000
- Simo Zitting 2000 – [8]
Aiheesta muualla
- Suomen Merimies-Unioni
- Soukola, Timo: Riistorauhaa rikkomassa. Otava, 2003.
- Timo Soukola: Järjestö jäänmurtajana. Suomen merimiesunioni työmarkkinaosapuolena ja suomalaisten laivatyöntekijöiden turvallisuuden vankentajana 1944-1980 (väitöskirja, Helsingin yliopisto 2007)
- Wälläri, Niilo: Antoisia vuosia. Weilin+Göös, 1967.
Lähteet
- ↑ Jatkosota-kronikka: Niilo Wälläri syytösten kohteena, Gummerus, sivu 86, ISBN 951-20-3661-4.
- ↑ Atos Wirtanen: Poliittiset muistelmat (Otava 1972), s. 68
- ↑ Koivistoinen: Laiva lähti Rioon, s. 17 - 20
- ↑ Viikon Valopää: Simo Zitting, toimittaja Tuomo Lappalainen, suomenkuvalehti.fi 11.5.2012.
- ↑ Simo Zitting jatkaa odotetusti Merimiesunionin johdossa, HS.fi 11.5.2012.
- ↑ a b Heidi Hautala: Olin ay-liikkeen sylkykuppi, HS.fi 26.10.2013.
- ↑ Keskustavaikuttajat kannattavat suomalaisaluksia öljykentille, Turun Sanomat 13.10.2013.
- ↑ http://www.smu.fi/viestinta/tiedotteet/?x1567738=1708154