Ero sivun ”Michelangelo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 91.153.95.246 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Xqbot tekemään versioon.
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
33 574 muokkausta
p r2.7.3) (Botti poisti: fa:میکل‌ آنژ
Rivi 186: Rivi 186:
[[ext:Michelangelo]]
[[ext:Michelangelo]]
[[eu:Michelangelo]]
[[eu:Michelangelo]]
[[fa:میکل‌ آنژ]]
[[hif:Michelangelo]]
[[hif:Michelangelo]]
[[fo:Michelangelo]]
[[fo:Michelangelo]]

Versio 1. maaliskuuta 2013 kello 03.15

Michelangelo
Michelangelo Buonarroti, 1500-luku
Michelangelo Buonarroti, 1500-luku
Henkilötiedot
Syntynyt6. maaliskuuta 1475
Caprese, Italia
Kuollut18. helmikuuta 1564 (88 vuotta)
Rooma
Kansalaisuus  Italia
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä, taidemaalari
Taidesuuntaus renessanssin taide, manierismi
Kuuluisimpia töitä Pietà, [Daavid (veistos)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Daavid 1504.
Aatamin luominen 1511, osa Sikstuksen kappelin kattofreskoista.
Kuoleva orja, marmori 1513-1515, osa Julius II:n hautamuistomerkin suunnitelmaa. Orjan kasvot ovat tulleet monille tutuiksi kipsivaloksista.

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni (6. maaliskuuta 1475 Caprese – 18. helmikuuta 1564 Rooma) oli italialainen renessanssitaiteen yleisnero – taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Italian täysrenessanssin suurena nerona Leonardo da Vincin ja Rafaelin ohella.[1]

Michelangelon veistotyyli oli omaperäistä, ja se irtautui varhaisrenessanssin aikana arvostetuista säännöistä. Aluksi Michelangelo pyrki kilpailemaan parhaiden tuolloin tunnettujen antiikin veistosten kanssa, mutta uran loppuvaiheessa hän siirtyi uusiin tavoitteisiin ja tuotanto sai manieristista ilmettä. Maalauksille oli ominaista rationaalinen sommittelu ja luja ääriviiva.[2] Koko hänen tuotannolleen on luonteenomaista eräänlainen paatoksellisuus ja suurisuuntaisuus, mikä korostui uran edetessä. Hän olikin tulevan tyylikauden manierismin ehkä tärkein tiennäyttäjä. Michelangelolla oli myös vaikutusta taiteilijan yhteiskunnallisen aseman nousuun.[1]

Michelangelon huomattavimpia töitä ovat muun muassa Sikstuksen kappelin freskot ja Pietà-veistos Vatikaanissa, Medicien hautakappeli ja Daavid-patsas Firenzessä. Pietarinkirkon keskeisimmät osat ja kupoli ovat hänen suunnittelemiaan.[1]

Elämänvaiheita

Michelangelo syntyi 1475 Capresessa, Arezzon provinssissa lähellä Sansepolcroa. Syntyperästään ylpeä perhe kuului alempaan firenzeläisaateliin. Taiteilijat olivat käsityöläisiä, joten perhe vastusti pojan aikeita ryhtyä taiteilijaksi.[1] Michelangelon isä omisti marmorilouhoksen ja pienen maalaistalon Settignanossa. Kaupungin pormestarina isä toivoi myös pojastaan virkamiestä[3].

Michelangelo piirsi oppipoika-aikoinaan Giotton ja Masaccion freskojen mukaan, joten heitä pidetään myös hänen oppi-isinään.[1] Oppipoikana Michelangelo oli Domenico Ghirlandaiolla, joka suositteli häntä Firenzen hallitsijalle Lorenzo de' Medicille. Michelangelo olikin pian hänen suojeluksessaan.[3] Hovissa hän tutustui useisiin oppineisiin ja taiteilijoihin, mikä muokkasi hänen käsityksiään niin taiteesta, politiikasta kuin seksuaalisuudestakin.

Michelangelon elämän tärkeimpiä ihmisiä olivat nuori roomalainen aatelismies Tommaso Cavalieri, josta hän teki lukuisia piirroksia sekä veistoksia ja jolle hän omisti kirjoittamiaan sonetteja. Toinen läheinen henkilö oli leskeksi jäänyt markiisitar Vittoria Colonna. Sivistynyt markiisitar kirjoitti myös runoja ja tunsi monia aikansa kuuluisia henkilöitä. Vittoria Colonna tutustutti uskonasioista kiinnostuneen Michelangelon hengelliseen liikkeeseen, joka pyrki uudistamaan Italian katolisuutta. Taiteilija lahjoitti Vittoria Colonnalle useita uskonnollisaiheisia töitään.

Lorenzon kuoltua 1492 Firenze joutui poliittiseen sekasortoon. Tukijatta jäänyt Michelangelo siirtyi Bolognaan ja edelleen Roomaan 1496. Hän kuitenkin palasi jo 1501 Firenzeen. Julius II valittiin parin vuoden kuluttua paaviksi, ja hän kutsui Michelangelon jälleen Roomaan. Suhde temperamenttiseen paaviin oli ajoittain myrskyisä, ja osin siitä johtuen Michelangelo oleskeli välillä Firenzessä ja Bolognassa. Myös seuraava paavi Leo X työllisti Michelangeloa, ja hän vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet Roomassa, missä myös kuoli 18.2.1564. Michelangelo haudattiin Firenzen Basilica di Santa Croceen.[1]

Taiteellinen ura

Michelangelo työskenteli täyspainoisesti niin maalauksen, veiston kuin arkkitehtuurinkin parissa. Maalauksista tunnetuimpia ovat Vatikaaniin Sikstuksen kappeliin tehdyt freskot. Katon tynnyriholvien satoja hahmoja sisältävät maalaukset valmistuivat 1508-1518. Alttariseinälle maalattu Viimeinen tuomio valmistui vuosikymmeniä myöhemmin, vasta 1536-1541, ja sen tunnelma poikkeaakin katon freskoista. Katon maalauksissa on voimakkaan näyn tuntu, kun taas Viimeiseen tuomioon ovat vaikuttaneet tuolloin puhjenneet hengelliset ja poliittiset kriisit.[1] Kattomaalauksista Aatamin luominen on levinnyt populaarikuvastoon ja tullut tunnetuksi maailmanlaajuisesti.[4]

Michelangelon varhainen marmoriveistos Pietá vuodelta 1500 on teknisesti hiottu ja vakavaa kauneutta kuvastava. Vastakohtana myöhäisuran Pietá Rondanini 1555-1564 Milanossa on taas tuskantäyteinen ja keskeneräinen, Michelangelon osin tuhoama veistos. Pian ensimmäisen Pietán jälkeen veistetty Daavid on Pietán tapaan virtuoosimainen teknisesti. Se oli valmistuessaan aikansa suurin marmoriveistos, ja siitä tuli Firensen tunnus. Samaan kauteen kuuluvat Kuoleva orja ja Kahlehdittu orja. Niiden oli määrä sisältyä Julius II:n hautamuistomerkkiin, johon oli suunniteltu 40 figuuria. Vuonna 1508 aloitetusta työstä valmistui orjahahmojen lisäksi Mooses, joka on sijoitettu San Pietro in Vincoliin Roomaan.[1] Työn viivästymiseen vaikutti se, että työn tilannut Julius II keskeytti työtä useilla muilla tilauksilla, muun muassa Sikstuksen kappelin freskoilla.

Myös toinen hautamuistomerkki, Medicien hautakappeli San Lorenzo -kirkossa jäi keskeneräiseksi. Kokonaisuudesta valmistuivat Giuliano ja Lorenzo de' Medicin hautamonumentit ja niiden yötä, päivää, aamua ja iltaa kuvaavat allegoriset hahmot.[1] Keskeneräisenäkin se on paras esimerkki Michelangelon tavasta yhdistää lahjansa arkkitehtina ja kuvanveistäjänä.

Arkkitehtuurissa Michelangelon huomattavin tehtävä oli Pietarinkirkon rakentamisen jatkaminen. Ennen kuolemaansa hän ehti suunnitella kupolin ja kirkon läntisen osan. Muita tärkeitä anteja arkkitehtuurille olivat klassista pylväsarkkitehtuuria uudistava Firenzen Biblioteca Laurenziana 1520-luvulla ja Rooman Capitolium-kukkulalla oleva Piazza del Campidoglio. Aukio toteutettiin vasta Michelangelon kuoleman jälkeen.[1]

Runoilijana Michelangelo kunnostautui uransa loppupuolella. Muutakin myöhäistuotantoa sävyttävä pessimismi on läsnä runoissa, joista on julkaistu valikoima myös suomeksi.[1]

Taidekäsitys

Michelangelon suhde luontoon oli täysin erilainen kuin aikalaisella Leonardo da Vincillä. Michelangelolle taide lähti sisäisestä inspiraatiosta ja kulttuurista, ei luonnon ihmeiden jäljentämisestä. Hän näki luonnon vihollisena, joka oli voitettava. Keskustelussa portugalilaisen Francisco da Olandan kanssa hän totesi: "Hyvä maalaus on musiikkia, se on sävel, ja vain hyvin älykäs ihminen pystyy käsittämään kuinka valtavan vaikeaa sen luominen on."

Leonardo Da Vincin tavoin Michelangelo tutki itse ihmisen anatomiaa, leikkeli ruumiita ja piirsi elävää mallia. Hän perehtyi muinaisen antiikin kuvanveistäjien teoksiin ja oppi kuinka he esittivät ihmisvartalon liikkeitä, lihaksia ja jänteitä.

Pian Michelangelon kuoltua hänen töidensä yksityiskohtaisia sukuelimiä alettiin peitellä. Viimeistä tuomiota pidettiin aivan liian riettaana, ja monien patsaitten sukuelimet peitettiin viikunanlehdellä.

Luettelo tärkeimmistä töistä

  • Porras Madonna – Madonna della Scala, marmoriveistos, Firenze, 1489–1492
  • Kentaurien taistelu, marmoriveistos, Firenze, 1492
  • Santo Spiriton krusifiksi, Firenze, 1492
  • Kynttilänjalkaa kantava enkeli, marmoriveistos, Bologna, 1494–1495
  • Pietà-veistos, marmoria, Pietarinkirkko, Rooma, 1499
  • Bacchus-veistos, 1497–1498
  • Daavid-veistos, marmoria, 1501–1504
  • Maria, lapsi ja Johannes Kastaja – Tondo Pitti, marmoriveistos, Firenze, 1504–1505
  • Brüggen madonna ja lapsi, Notre Dame, Brügge, 1504–1505
  • Pyhä perhe ja Johannes Kastaja – Tondo Doni, paneelimaalaus, Firenze, 1504–1506
  • Sikstuksen kappelin kattofreskot, 1508–1512
Aatamin luominen, fresko
Paratiisista karkotus, fresko
  • Kristus-patsas, S. Maria sopra Minerva -kirkko, 1519–1520
  • Sikstuksen kappelin alttariseinä, 1534–1541
Viimeinen tuomio, fresko
  • Pietarinkirkon rakentamisen loppuunsaattaminen (muun muassa kirkon kupoli)
  • Pietà-veistos Firenzen tuomiokirkko, kesken jäänyt
  • paavi Julius II:n hautamuistomerkki Orjat, kesken jäänyt
Kuoleva orja-veistos, 1513 – lahjoitettu Frans I:lle 1546
Aamu; Päivä; Ilta; Yö

Tuotanto

Maalauksia

Veistoksia

Kirjallisuutta

  • Gombrich, E. H.: Maailman taiteen historia
  • Grömling, Alexandra: Michelangelo Buonarroti, elämä ja tuotanto. Könemann 1999.
  • Hirst, Michael: Michelangelo. Volume 1: The Achievement of Fame, 1475–1534. New Haven: Yale University Press, 2011. ISBN 978-0-300-11861-2.
  • Michelangelo: Michelangelon runoja. Suomentanut ja valikoinut Yrjö Kaijärvi. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01937-6.
  • Molesworth, H. D.: Euroopan veistotaidetta romaniikasta Rodiniin. Suomentaneet Raija Mattila ja Pekka Suhonen. Helsinki, Otava. (European Sculpture from Romanesque to Rodin, Thames and Hudson 1965)
  • Stone, Irving: Michelangelo. Suomentaneet Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. WSOY, Porvoo 1963.
  • Salinger, Margaretta: Michelangelo – Viimeinen tuomio. WSOY. Pieni taidekirjasto nro 26.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k ”Michelangelo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. ↑ ”Renessanssin taide”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  3. ↑ a b Suolahti, Eino S. (toim.): Nuorten maailmanhistoria. WSOY 1961. S. 122.
  4. ↑ Euroopan taiteen perusta muovautuu renessanssikaudella Kookas.fi. Viitattu 7.11.2012.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michelangelo.
Vasarin galleria
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).
Taiteilijat, jotka ovat mukana Giorgio Vasarin kirjassa Taiteilijaelämänkertoja (1550).

 

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michelangelo&oldid=12759413”