Leon Battista Alberti

Leon Battista Alberti (14. helmikuuta 1404 Genova – 25. huhtikuuta 1472 Rooma) oli italialainen taidemaalari, runoilija, kielitieteilijä, filosofi, muusikko, arkkitehti ja kaiken kaikkiaan renessanssinero.^[1]

Alberti syntyi firenzeläisen aatelissuvun aviottomana lapsena maanpaossa Genovassa. Hän toimi paavin sihteerinä opiskeltuaan lakia Padovassa ja Bolognassa vuoteen 1432 asti. Hän toimi arkkitehtina Ferrarassa, Firenzessä, Mantovassa, Riminissä, Roomassa ja Urbinossa.

Firenzessä hän tutustui Donatelloon ja muihin sen ajan taiteilijoihin. Hän laati kirjan maalaustaiteesta, Della Pittura (1436), joka sisälsi ensimmäiset kuvaukset perspektiivistä, mm. keskeisperspektiivin matemaattisen kuvauksen ja ns. Albertin ikkunan, joka oli perspektiivipiirtämiseen tarkoitettu kartesiolainen matriisi.

Kattavassa teoksessaan De re aedificatoria (1452) Alberti kuvaa arkkitehtuurin teoriaa. Albertin tunnetuimpia töitä ovat antiikista vaikutteita saanut Pyhän Fransiskuksen kirkko Riminissä, Palazzo Rucellai Firenzessä ja Sant'Andrean kirkko Mantovassa, jossa oli uraauurtava julkisivu ja pohjapiirros.

Humanistina Alberti korosti taiteiden järkeen ja tieteesenpohjautuvaa luonnetta. Hän luopui uskonnollisesta symboliikasta ja haki ihanteensa klassisesta maailmasta.