Leon Battista Alberti
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Leon Battista Alberti (14. helmikuuta 1404 Genova – 25. huhtikuuta 1472 Rooma)[1] oli italialainen taidemaalari, runoilija, kielitieteilijä, filosofi, muusikko, arkkitehti ja kaiken kaikkiaan renessanssinero.[1]
Alberti syntyi firenzeläisen aatelissuvun aviottomana lapsena maanpaossa Genovassa. Hän toimi paavin sihteerinä opiskeltuaan lakia Padovassa ja Bolognassa vuoteen 1432 asti. Hän toimi arkkitehtina Ferrarassa, Firenzessä, Mantovassa, Riminissä, Roomassa ja Urbinossa.
Firenzessä hän tutustui Donatelloon ja muihin sen ajan taiteilijoihin. Hän laati kirjan maalaustaiteesta, Della Pittura (1436), joka sisälsi ensimmäiset kuvaukset perspektiivistä, mm. keskeisperspektiivin matemaattisen kuvauksen ja ns. Albertin ikkunan, joka oli perspektiivipiirtämiseen tarkoitettu kartesiolainen matriisi.
Kattavassa teoksessaan De re aedificatoria (1452) Alberti kuvaa arkkitehtuurin teoriaa. Albertin tunnetuimpia töitä ovat antiikista vaikutteita saanut Pyhän Fransiskuksen kirkko Riminissä, Palazzo Rucellai Firenzessä ja Sant'Andrean kirkko Mantovassa, jossa oli uraauurtava julkisivu ja pohjapiirros.
Humanistina Alberti korosti taiteiden järkeen ja tieteesenpohjautuvaa luonnetta. Hän luopui uskonnollisesta symboliikasta ja haki ihanteensa klassisesta maailmasta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Leon Battista Alberti Encyclopedia Britannica
