Ero sivun ”Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 98: Rivi 98:


== ADHD:n syyt ==
== ADHD:n syyt ==
On todennäköistä, että häiriöllä on montakin erilaista taustatekijää. Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä pääosin selvittämättä, mutta geneettinen perimä saattaa olla mahdollista, ja sitä pidetään merkittävimpänä syynä. [[Westermarck-efekti]] ja [[kaksostutkimus]] ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen kuin lapsuuden kokemuksilla.<ref>[http://www.optula.om.fi/uploads/0lla6m4jiawmk.pdf] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66
On todennäköistä, että häiriöllä on montakin erilaista taustatekijää. Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä pääosin selvittämättä (mä voin selvittää sen sulle: sosiaalinen konstruktio), mutta geneettinen perimä saattaa olla mahdollista, ja sitä pidetään merkittävimpänä syynä. [[Westermarck-efekti]] ja [[kaksostutkimus]] ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen kuin lapsuuden kokemuksilla.<ref>[http://www.optula.om.fi/uploads/0lla6m4jiawmk.pdf] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66
Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126 </ref> Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia. Myös uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista. Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen [[happi|hapen]] puute. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Myös [[fetaalialkoholisyndrooma|runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä]] epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista.<ref name"">Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.</ref><ref name="">Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.</ref> [[Ympäristömyrkky]]jen ja ruoan lisäaineiden, kuten [[aspartaami]]n ja [[natriumglutamaatti|natriumglutamaatin]], vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.
Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126 </ref> Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia. Myös uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista. Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen [[happi|hapen]] puute. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Myös [[fetaalialkoholisyndrooma|runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä]] epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista.<ref name"">Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.</ref><ref name="">Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.</ref> [[Ympäristömyrkky]]jen ja ruoan lisäaineiden, kuten [[aspartaami]]n ja [[natriumglutamaatti|natriumglutamaatin]], vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.


Versio 15. syyskuuta 2012 kello 02.11

Hakusana ”AD/HD” ohjaa tänne. Asteen albumista, katso AD/HD (albumi).

Tarkkaavaisuushäiriö ADD (engl. attention deficit disorder) sekä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD (engl. attention deficit hyperactivity disorder) ovat yleisimmin diagnosoituja neurologisia tai neuropsykologisia poikkeavuuksia. Tarkkaavaisuushäiriötä saatetaan kutsua myös keskittymishäiriöksi, koska tarkkaavaisuuden ongelmilla tarkoitetaan keskittymisvaikeuksia.

Tarkkaavaisuushäiriötä (ADD) esiintyy 4–7 prosentilla väestöstä. Osalla tarkkaavaisuushäiriöön yhdistyy myös ylivilkkaushäiriö (HD), jolloin puhutaan ADHD:stä. Kun puhutaan molemmista ryhmistä yhtä aikaa, voidaan käyttää lyhennettä AD/HD.

AD/HD:ta pidettiin aikaisemmin ensisijaisesti lastentautina, koska osalla tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivistä oireet lievenevät aikuistumisen jälkeen. Oireita jää eri arvioiden mukaan kuitenkin 50–70:lle prosentille aikuisista. Nykyisin ADHD diagnosoidaankin yhä useammin aikuisilta. ADHD:ta esiintyy 3–6 prosentilla suomalaisista lapsista.[1].

ADHD on liitetty tyypillisesti poikiin ja miehiin, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla.

Useiden eri geenien on arveltu lisäävän alttiutta ADHD:n syntyyn.[2] AD/HD:n taustalla on sekä geneettisiä, anatomisia että neurofysiologisia poikkeavuuksia. Etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa AD/HD-potilailla normaalista.[1] ADHD:tä pidetään keskushermoston toiminnasta johtuvana ominaisuutena. Keskushermoston välittäjäaineista dopamiinin lisäksi ainakin noradrenaliini ja serotoniini vaikuttavat ADHD-piirteisiin. Stimulanttilääkitus lieventää usein monia AD/HD-oireita, mutta se ei sovi kaikille.

AD/HD-ihmisten mieli on usein poikkeuksellisen luova ja epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä saattaa pilkahtaa säkenöivää intuitiivista älyä.[3]

ADHD ja ADD ovat olleet vilkkaan keskustelun ja osin erimielisyyksienkin kohteena.

AD/HD:n ilmeneminen eri sukupuolilla

Tytöillä ja naisilla ADHDn ilmenee tyypillisesti alivilkkautena ja omiin ajatuksiin vaipumisena, mitä kutsutaan ADHD:n inattentiiviseksi muodoksi. Tytöillä leimaa-antavina piirteinä ovat keskittymysvaikeudet ja taipumus vaipua omiin mietteisiin, jolloin asiat jäävät kesken tai unohtuvat. ADHD-tyttöjen ulospäin näkyvä käyttäytyminen voi olla hyvinkin rauhallista ja törmäykset muiden kanssa poikia harvinaisempia. ADHD-tytöt antavatkin usein kiltin tai ujon vaikutelman.[4] Pojat saavat ADHD-diagnoosin kuitenkin tyttöjä useammin, koska helpommin havaittava impulsiivinen ja ylivilkas käyttäytyminen on heillä yleisempää.

AD/HD:n ilmeneminen

  • keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
  • työmuistin häiriöt ja unohtelu
  • uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
  • vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
  • harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
  • mielialojen ailahtelu
  • toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
  • vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
  • luovuus ja intuitiivisuus
  • alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[5][6]

ADHD oireilee lisäksi levottomuutena tai hermostuneen oloisena energisyytenä, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä[7] tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[8]

Oirelistan neljässä ensimmäisessä alakohdassa lueteltuja oireita kutsutaan toiminnanohjauksen vaikeuksiksi, koska ne vaikeuttavat yleisesti ihmisen jokapäiväistä toimintaa.

AD/HD-ihmisellä saattaa ilmetä taipumusta sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Impulsiivisuus saattaa ilmetä myös toiminnassa esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien äkillisenä muuttamisena tai taipumuksena ottaa suuria riskejä.[9]

AD/HD lisää riskiä riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen kuten liialliseen työntekoon, shoppailuun, rahapelien pelaamiseen, syömiseen tai päihteiden käyttöön.[10] Ylivikkaushäiriö lisää myös tapaturmavaaraa etenkin lapsilla.

Lapsuuden ylivilkkaus voi vähentyä aikuistuessa, mutta keskittymisvaikeudet kuitenkin säilyvät. Stressi, masennus, epäedulliset elämänolosuhteet, ikääntyminen, vaihdevuodet ja aivo-orgaaniset sairaudet (yleisin esimerkiksi alkoholin aiheuttama aivovaurio) lisäävät oirehtimista.

Keskittymisvaikeudet haittaavat usein opiskelua. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä.

Usein ylivilkkaus ja ulospäin näkyvä levottomuus vähenevät ihmisen aikuistuessa, tai ihminen sosiaalistumisensa myötä oppii muuttamaan käyttäytymistään. Sen sijaan monesti esiintyvä sisäinen levottomuus, impulsiivisuus, työmuistin häiriöt, ylikeskittyminen ja organisoimisen vaikeudet eivät häviäkään ja voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa toiminnanohjauksen heikkouden, organisaation ongelmien ja muistitoimintoihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Monet aikuisuudessa tarkkaavaisuushäiriöstä (tai toiminnanohjauksen häiriöstä kuten jotkut ongelmasta kärsivät mieluummin sanovat) kärsivät ovat olleet kouluaikoina ns. inattentiivisesta tarkkaavuushäiriöstä kärsiviä. Tyypillisesti heidän tarkkaavuutensa on saattanut oppimisen sijaan keskittyä siihen, mitä luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. He ovat saattanneet lahjakkuudellaan kompensoida tarkkaavuuden ongelmiaan ja ovat menestyneet riittävän hyvin.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä, tosin oireena ylivilkkaus ei ole tytöillä niin yleistä, joten pojat saavat diagnoosin useammin. Usein tytöt eivät ole koulussa olleet häiritsevästi käyttäytyviä, vaan ovat saattaneet olla opettajienkin mielestä hyvin kilttejä ja jopa vetäytyviä.

Kaikilla AD/HD-ihmisillä ei ole samoja oireita. AD/HD-ihminen voi olla esimerkiksi tapaturma-altis ylivilkas ”sählääjä”, impulsiivinen ”koheltaja”, flegmaattinen ”unelmoija” tai näiden yhdistelmä.

ADHD voi aiheuttaa myös unihäiriöitä ja haastavaa käytöstä.[11] Unirytmi on tyypillisesti sekaisin siten, että nukkumaanmeno viivästyy ja herääminen on tuskallista ja varsinkin aamulla toimintakyky on heikompi vilkastuen sitten iltaa kohti.

AD/HD-ihmisillä esiintyy muuta väestöä useammin muitakin neurologisia oireyhtymiä, kuten levottomat jalat -oireyhtymää ja Aspergerin oireyhtymää enemmän kuin muulla väestöllä. Myös mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ovat yleisiä. Monesti masennus johtuu usein siitä, että oireiston aiheuttamista epäonnistumisista opiskelussa tai työelämässä, joten se saattaa parantua samalla kun ADHD:tä ryhdytään hoitamaan.

AD/HD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[12] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.[13]

Tautiluokitus ja kriteerit

ADHD:n ydinoireita ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä ylivilkkaus (haastakäytös) ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen, ja potilaalla voi olla kaikkia oireita samanaikaisesti tai ensisijaisesti joko tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. ADHD:n liitännäisoireina havaitaan usein unihäiriöitä, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireena jopa 70 prosentilla ADHD-potilaista. Univaje johtaa keskittymiskyvyttömyyteen ja siten liitännäisoireena pahentaa ADHD-oireita.[1]

Kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa ADHD diagnoosinumero on F90.0.

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

  1. Keskittymättömyys
    • Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
    • Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
    • Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
    • Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
    • Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
    • Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
    • Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
    • Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
    • Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
    • Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.
  2. Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
    1. Ylivilkkaus
      • Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
      • Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
      • Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
      • Vaikeuksia leikkiä hiljaa
      • On usein ”menossa”, ei pysty olemaan kauan paikallaan.
      • Puhuu paljon
    2. Impulsiivisuus
      • Vastaa kysymykseen ennakkoon
      • Ei jaksa odottaa vuoroaan
      • Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)

Diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa.

Keskittymishäiriöt jaotellaan myös seuraavasti:

  • sekä tarkkaavaisuushäiriö että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)
  • pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö (ADHD-I)
  • pääasiallisesti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-HI)

Tarkkaavaisuushäiriöiden sijaan Suomessa on aikaisemmin etenkin lapsilla käytetty lyhennettä MBD. Nykyisin se on korvattu kansainvälisesti käytetyllä ADHD-lyhteellä. MBD tulee englannin kielestä minimal brain dysfunction eli lievä aivotoiminnan häiriö. MBD:llä tarkoitettiin neurologisen oireyhtymän aiheuttamaa tarkkaavaisuushäiriötä. Lääketieteellisenä diagnoosina tarkkaavuushäiriö on ollut tunnettu noin sata vuotta, vaikka luotettavat oireiden kuvaukset ovatkin vanhempaa perua. Monet vaihtuvat yhteiskunnalliset suuntaukset ovat vaikuttaneet diagnoosin ymmärtämiseen ja sen kehittymiseen.[14]

ADHD:n syyt

On todennäköistä, että häiriöllä on montakin erilaista taustatekijää. Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä pääosin selvittämättä (mä voin selvittää sen sulle: sosiaalinen konstruktio), mutta geneettinen perimä saattaa olla mahdollista, ja sitä pidetään merkittävimpänä syynä. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen kuin lapsuuden kokemuksilla.[15] Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia. Myös uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista. Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen hapen puute. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Myös runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista.[16][17] Ympäristömyrkkyjen ja ruoan lisäaineiden, kuten aspartaamin ja natriumglutamaatin, vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.

Hollantilaisen tutkimuksen mukaan osalla lapsilla syynä voivat olla ruoka-aineallergiat. Tutkimuksessa oli sata lasta, joista osa sai tiukan ruokavalion, joka koostui riisistä, lihasta, kasviksista, päärynöistä ja vedestä. Verrokkiryhmä sai syödä vapaasti. Viiden viikon jälkeen tehdyssä analyysissä 60 prosentilla oireet vähenivät. Oireet palasivat, kun ruokavaliota alettiin laajentaa.[18]

Tarkkaavuushäiriöstä käytävä kansainvälinen keskustelu on 2000-luvulla voimakkaasti kärjistynyt. Diagnoosin vastustajien mukaan tarkkaavuushäiriö on ylidiagnostisoitu eikä lääkitystä pidetä turvallisena hoitotapana. Häiriön lisääntyminen johtuu heidän mukaansa ympäristötekijöistä, esimerkiksi yhteiskunnan rakennemuutoksista, liian suurista koululuokista ja siitä, ettei vanhemmilla ole työelämän puristuksissa enää tarpeeksi aikaa lastensa kasvattamiseen. Diagnoosin puolustajien mukaan diagnoosin lisääntyminen johtuu paremmasta ja tarkentuneesta diagnoosista ja lääkkeiden käyttämistä pidetään turvallisena. Tutkija Sauli Suomisen mukaan kysymys ei tässä välttämättä ole mielipiteiden vastakkain asettumisesta, vaan erilaisista näkökulmista, joiden kautta samaa ilmiötä voidaan tarkastella.[19]

Genetiikka

Kaksostutkimukset indikoivat että tämä häiriö on taipuvainen periytymään, ja että geeniperimä on faktori 75 prosenttia kaikista tapauksista.[20] Hyperaktiivisuuskin on ensisijaisesti geneettistä, mutta muitakin aiheuttajia on tunnistettu.[21] Tutkijat uskovat että suurin osa ADHD tapauksista johtuu useiden eri geenejen kombinaatioista, useat jotka vaikuttavat dopamiinin kuljettimeen.

ADHD:n hoito

Ensisijaisesti ADHD-potilaita hoidetaan psykososiaalisilla hoitomuodoilla ja mahdollisesti sen lisäksi lääkehoidolla. Ennen kuin ADHD:tä hoidetaan tulee diagnoosin olla varmistettu. Nykykäytännön mukaan diagnoosiin vaaditaan, että oireita on esiintynyt häiritsevinä jo lapsuusaikana. Käytäntönä on, että ennen hoidon aloitusta tehtäisiin myös neuropsykologiset tutkimukset ja että niidenkin perusteella kyse olisi AD/HD:stä.

ADHD:n yhteydessä esiintyy usein samanaikaisesti esimerkiksi masentuneisuutta ja valitettavan usein päihdeongelmaa. On syytä yrittää hoitaa nämä ennen ADHD:n hoitamista. ADHD:n hoitaminen vaatii asiaan perehtynyttä ihmistä, jolla mielellään on tukenaan moniammatillinen työryhmä. Lääkehoidon aloittaminen vaatii, että päihdeongelma on riittävästi ”hallinnassa”.

ADHD:tä voidaan hoitaa lääkehoidolla, kognitiivisella terapialla, neuropsykologisella kuntoutuksella, coachingilla (ADD coaching) ja vertaisryhmätoiminnalla sekä joidenkin mukaan myös ravintolisillä.

Häiriön hoidossa käytetään lääkkeitä, jotka sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät niiden takaisinottoa soluun. Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on metyylifenidaatti. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (noin 12 tuntia) kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin (noin 1,5–4 tuntia). Concertan etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Ritalin on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän. Metyylifenidaattihoidon on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavaisuutta. Lääkehoidolla voidaan tosin vain lievittää oireita, ei parantaa sairautta. Lisäksi osa ADHD:n hoitoon käytetyistä lääkkeistä saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia. Aikuisten pitkäaikaisesta metyylifenidaattilääkehoidosta on niukasti tutkimuksia.[1]

Dekstroamfetamiinia käytetään vieläkin ikävä kyllä kovin harvakseltaan vaikka metyylifenidaatti lääkitys ei antaisikaan riittävää hoitovastetta tai metyylifenidaatista tulisi liikaa haittavaikutuksia. On otettava myös huomioon se ongelma, että erittäin harva psykiatri tai neurologi suostuu määräämään dekstroamfetamiinia. Suurin ongelma löytyy julkisen sektorin terveydenhuollosta. Useimmiten syy tähän löytyy sanasta amfetamiini, joka on kirosana monelle lääkärille. Tämän vuoksi suurinosa deksamfetamiinin käyttäjistä ovat hankkineet lääkemääräyksensä yksityiseltä lääkäriasemalta omavalinteiselta psykiatrilta tai neurologilta. lähde?

Yleisesti kokeillaan ensimmäisenä Concertaa ja jos tämä ei anna hyvää hoitovastetta, siirrytään useimmiten strattera lääkkeeseen joka ei ole stimulantti. On yleisesti myös tiedossa se, että ennen deksamfetamiinia kokeillaan useimmiten koko kirjo lääkkeitä läpi. Näihin lääkkeisiin kuuluvat useimmiten Concerta, Medikinet, Equasym Retard, Voxra, Provigil, Ritalin Depot tai jopa Risperdal, joka on antipsykoottinen lääkeaine. On myös lääkäreitä, jotka tekevät lopullisen diagnoosin sen perusteella miten Concerta toimii. Yleinen slogani näillä lääkäreillä on ”jos potilaalla on ADHD niin tämä lääke osoittaa viimeistään sen onko potilaalla ADHD vai ei”. lähde?

Tässä ongelmaksi muodostuu se että moni ADHD-lääke väärällä annostuksella voi itseasiassa lisätä adhd-oireita. Täytyy myös ottaa huomioon se että concerta ei ole sopiva lääke jokaiselle potilaalle. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät ole rauhoittavia vaan stimuloivia. Stimuloivat lääkeaineet rauhoittavat oikealla annostuksella ADHD:n omaavaa ihmistä. Useimmat vaativat huumereseptin, ja niiden käyttöä valvotaan erityisen tarkkaan. On esitetty, että aktivoiva stimulaatiovaikutus kohdistuu aivoalueisiin, joiden toiminnan vilkastuminen vähentää haitallisia oireita. Unettomuutta esiintyy liitännäisoireena 70 prosentilla potilaista ja univaje pahentaa häiriön oireita. Tämä tulee ottaa huomioon potilaita hoidettaessa.

Historiaa

ADHD on tunnettu jo pitkään. Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan vuonna 1798.[22][23]

Oireiden nimitys on aikojen saatossa muuttunut usein. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä MBD (nimitys tulee sanoista minimal brain dysfunction, joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä). Usein käytettyjä nimityksiä ovat myös oppimisvaikeus ja hyperaktiivisuus.

Vuodesta 1968 käytettiin termejä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja ADD. Vuonna 1987 ADD todettiin omaksi oireistokseen, ja ADHD omakseen.[24] Lääkehoitoa on käytetty ADHD oireiden hoitoon vuodesta 1937.[25]

Yleisimmät ADHD-lääkkeet

Stimulantit
Muut lääkkeet

Vaikka aikuisten ADHD:n lääkehoito onkin vielä kiistanalaisempi ja vähemmän tutkittu kuin lasten ADHD:n hoito, yksittäistapauksissa kuitenkin potilaiden lääkehoidosta saama hyöty on merkittävä. Stimulantit vaikuttavat kuitenkin ainoastaan silloin, kun niitä käyttää. Yllättävää on se, että ADHD:stä kärsivä ei itse välttämättä huomaa lääkehoidon tehoa, vaan sen huomaa paremmin joku asiaa läheltä seuraava omainen tai tuttu. Vaikka aikuisten lääkehoitoa on vähemmän tutkittu, niin toisaalta lääkkeiden käyttö aikuisille on ehkä turvallisempaa, sillä aikuisena ongelmat ovat jo selvästi näkyvissä, eikä ole oletettavissa, että ne normaalin kasvun myötä korjaantuisivat, kuten lapsilla voi tapahtua. Lisäksi keskushermosto on aikuisilla kehittynyt ”loppuun”, vaikka luonnollisesti uusia yhteyksiä syntyy ja aivot ovat dynaamiset. Kokemusperäisen tiedon valossa jotkut potilaat, joita on pitkään yritetty hoitaa masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi melko tuloksetta, ovat hyötyneet merkittävästi ADHD-lääkityksestä siten, että tarkkaavuushäiriön oireiden vähennyttyä myös masennus ja ahdistus ovat lievittyneet.

ADHD:n aiheuttamat vaikeudet

Monet ADHD-ihmisen kokemat vaikeudet ovat samanlaisia kuin esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä kärsivillä, ja on myös melko yleistä, että nämä kaksi poikkeavuutta esiintyvät päällekkäisenä.

Monilla ADHD-henkilöillä on myös aistiyli- ja/tai -aliherkkyyksiä, jotka voivat vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Myös muita neurologisia vaikeuksia, sekä mielenterveydellisiä ongelmia on enemmän suhteessa muuhun väestöön, esimerkiksi levottomat jalat (Restless Legs Syndrome) sekä masennus ovat yleisiä ADHD:n lisänä. Monesti masennus liittyy ADHD:hen ja epäonnistumisen tunteeseen, ja joskus päästään masennuksesta samalla kun ADHD saadaan hoitoon.

ADHD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[26] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.[27]

Dopamiinitutkimus ihmisellä

Vuonna 2009 julkaistu tutkimus on tuonut uutta tietoa siitä, miten ADHD-henkilön aivot toimivat. Amerikkalainen tutkija Nora D. Volkow on ihmisillä tehdyillä tutkimuksilla voinut ensimmäisen kerran osoittaa, että ADHD-henkilöillä on signaaliaine dopamiinia vähemmän kahdella alueella aivojen keskiosassa. Niillä alueilla aivoissa on aivojen palkitsemiskeskus, joka ohjaa ihmisen toimintamotivaatiota. Dopamiini kuljettaa palkitsemisjärjestelmän solujen välisiä signaaleja. Tutkimuksessa käytettiin PET-kuvausta. 53 ADHD-koehenkilön tuloksia verrattiin 44 tutkittavaan henkilöön, joilla ei ollut ADHD:ta. Dopamiiniaktiivisuuden vähyys selittää impulssikontrollissa ilmenevät keskittymisvaikeudet ja ongelmat. Normaalisti aistivaikutelmat lisäävät ihmisellä dopamiinin määrän huippuunsa hetkellisesti. Myös ADHD-henkilöllä tapahtuu nousu, mutta heti uuden aistivaikutelman tullessa se vähenee nopeasti. Palkitsemisjärjestelmä reagoi siis ADHD-henkilöillä nopeammin. Havainto selittää senkin, miksi adhd-henkilöt ovat muita useammin huumeidenkäyttäjiä. Tulosten ansiosta voidaan kehittää uusia hoitomenetelmiä, sekä lääkkeellisiä että käyttäytymisterapioita.[28][29]

Keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta

Pelkkää keskittymishäiriötä ilman hyperaktiivisuutta kutsutaan myös nimellä ADD eli attention deficit disorder.

Tunnettuja ADHD-sairastavia

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ a b c d Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
  2. ↑ ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  3. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  4. ↑ http://paivitasala.wordpress.com/oppiminen/opettajille/
  5. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  6. ↑ http://www.oireet.fi/adhd.html
  7. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  8. ↑ ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  9. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  10. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  11. ↑ Haastava käytös
  12. ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  13. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009
  14. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2003:10:68–83. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_2003_40_68_83.pdf
  15. ↑ [2] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  16. ↑ Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
  17. ↑ Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
  18. ↑ Ruokavalio saattaa selittää ADHD-oireet osalla lapsista Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  19. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006: 43 295–308. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_181206.pdf
  20. ↑ http://www.nice.org.uk/nicemedia/pdf/CG72FullGuideline.pdf
  21. ↑ http://www.continuingedcourses.net/active/courses/course003.php
  22. ↑ An Early Description of ADHD (Inattentive Subtype): Dr Alexander Crichton and `Mental Restlessness' (1798) Child and Adolescent Mental Health, Volume 6, Number 2, May 2001 , s. 66–73(8)
  23. ↑ p 271, An inquiry into the nature and origin of mental derangement: comprehending a concise system of the physiology and pathology of the human mind and a history of the passions and their efects.
  24. ↑ Development of the DSM Kadi.myweb.uga.edu. Viitattu 25.5.2009.
  25. ↑ Patrick KS, Straughn AB, Perkins JS, González MA (January 2009). "Evolution of stimulants to treat ADHD: transdermal methylphenidate". Human Psychopharmacology 24 (1): 1–17. doi:10.1002/hup.992. PMID 19051222. 
  26. ↑ [3] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  27. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009
  28. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009 ADHD
  29. ↑ Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  30. ↑ [4]
  31. ↑ [5] Inhimillinen tekijä, YLE
  32. ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy?. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  33. ↑ “You’re in Brilliant Company” - Learning Disabilities Association of Washington
  34. ↑ [6] Built to swim, Phelps found a focus and refuge in water, USA TODAY

Kirjallisuutta

  • MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen, PS-kustannus 2004
  • AD/HD nuorilla ja aikuisilla, PS-kustannus 2003
  • Anne Lehtokoski: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus, Tammi 2004
  • Tuija Aro: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa, Niilo Mäki instituutti 2003
  • Kristiina Jokinen: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille, PS-kustannus 2004
  • Märta Tikkanen: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina, Tammi 1998
  • Märta Tikkanen: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa, Tammi 1998
  • Elisabeth Cleve: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina, WSOY 2003

Aiheesta muualla

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaushäiriö&oldid=12115577”