Ero sivun ”Koitajoki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) lyh |
malline, lähde |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Joki |
|||
| ⚫ | |||
| joen_nimi = Koitajoki |
|||
| kuva = Koitajoki1.jpg |
|||
| ⚫ | |||
| alkulähde = [[Alinen Aittojärvi]] |
|||
| laskupaikka = [[Pielinen]] |
|||
| maat = [[Suomi]], [[Venäjä]] |
|||
| pituus = |
|||
| lähdekorkeus = |
|||
| virtaus = |
|||
| valuma-alue = |
|||
}} |
|||
'''Koitajoki''' ({{k-ru|Койтайоки}}) on [[Vuoksen vesistö]]n latvavesiin kuuluva noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka kulkee sekä [[Suomi|Suomen]] että [[Venäjä]]n puolella. |
|||
Koitajoki alkaa Venäjän puolelta pienistä rajajärvistä ja virtaa länteen Suomen puolelle [[Ilomantsi]]n pohjoisosiin. Se mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa 50 kilometrin matkan Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle [[Möhkö]]n lähellä [[Petkeljärven kansallispuisto]]n ja [[Nuorajärvi|Nuorajärven]] maisemissa, mistä joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. [[Koitere]]esta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Hiiskoski jakaa joen Koitajokeen ja Ala-Koitajokeen. Joki päättyy lännessä entisen [[Eno]]n kunnan alueella [[Pamilon voimalaitos|Pamilon voimalaitokselle]] padottuun Tekojärveen, josta Koitajoki laskee [[Pielinen|Pielisen]] Rahkeenveteen.<ref name="luontoon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=6582&Item=6699 | Nimeke = Koitajoki - Muinainen jäätikköjoki| Julkaisija = luontoon.fi| Viitattu = 26.5.2011}}</ref> |
|||
Todennäköisesti Koitajoen paikkeilla on ollut jo [[jääkausi|jääkauden]] aikana jäätikköjoki, joka on kasannut maa-aineksi Pohjois-Ilomantsin alueelle. Koitajoki on syntynyt jääkauden jälkeisen jääjärven purkautuessa jäätikköjokien kasaamien [[Palokangas|Palokankaan]] hiekkadeltojen läpi ja hitaasti syövyttänyt nykyisen uomansa. Koitajoen varrella on useita vanhoja uomia, [[Juolua|juoluoita]] ja hiekkatörmiä.<ref name="luontoon" /> |
|||
Suomen viimeinen aito [[siipiratasalus]] s/s Koita rakennettiin vuonna 1905 juuri Koitajoella tapahtuvaa puutavaran varppausta ja hinausta varten. Nykyisin Koitajoen reitti on erityisesti [[Melonta|retkimelojien]] suosiossa rauhallisen luonteensa ja kauniiden maisemiensa takia. [[Karelia-soutu|Karelia-soudun]] pienveneiden ja melojien reitti kulkee alas Koitajokea. |
Suomen viimeinen aito [[siipiratasalus]] s/s Koita rakennettiin vuonna 1905 juuri Koitajoella tapahtuvaa puutavaran varppausta ja hinausta varten. Nykyisin Koitajoen reitti on erityisesti [[Melonta|retkimelojien]] suosiossa rauhallisen luonteensa ja kauniiden maisemiensa takia. [[Karelia-soutu|Karelia-soudun]] pienveneiden ja melojien reitti kulkee alas Koitajokea. |
||
Versio 26. toukokuuta 2011 kello 18.23
| Koitajoki | |
|---|---|
 Koitajoen yläjuoksua Ilomantsissa |
|
| Alkulähde | Alinen Aittojärvi |
| Laskupaikka | Pielinen |
| Maat | Suomi, Venäjä |
Koitajoki (ven. Койтайоки) on Vuoksen vesistön latvavesiin kuuluva noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka kulkee sekä Suomen että Venäjän puolella.
Koitajoki alkaa Venäjän puolelta pienistä rajajärvistä ja virtaa länteen Suomen puolelle Ilomantsin pohjoisosiin. Se mutkittelee ensin kohti etelää Suomen puolella, koukkaa 50 kilometrin matkan Venäjän puolelle ja palaa takaisin Suomen puolelle Möhkön lähellä Petkeljärven kansallispuiston ja Nuorajärven maisemissa, mistä joki mutkittelee verkkaisesti länttä kohti Ilomantsin kunnan halki. Koitereesta Haapajokea pitkin purkautuvat vedet yhdistyvät Koitajokeen Hiiskosken eteläpuolella. Hiiskoski jakaa joen Koitajokeen ja Ala-Koitajokeen. Joki päättyy lännessä entisen Enon kunnan alueella Pamilon voimalaitokselle padottuun Tekojärveen, josta Koitajoki laskee Pielisen Rahkeenveteen.[1]
Todennäköisesti Koitajoen paikkeilla on ollut jo jääkauden aikana jäätikköjoki, joka on kasannut maa-aineksi Pohjois-Ilomantsin alueelle. Koitajoki on syntynyt jääkauden jälkeisen jääjärven purkautuessa jäätikköjokien kasaamien Palokankaan hiekkadeltojen läpi ja hitaasti syövyttänyt nykyisen uomansa. Koitajoen varrella on useita vanhoja uomia, juoluoita ja hiekkatörmiä.[1]
Suomen viimeinen aito siipiratasalus s/s Koita rakennettiin vuonna 1905 juuri Koitajoella tapahtuvaa puutavaran varppausta ja hinausta varten. Nykyisin Koitajoen reitti on erityisesti retkimelojien suosiossa rauhallisen luonteensa ja kauniiden maisemiensa takia. Karelia-soudun pienveneiden ja melojien reitti kulkee alas Koitajokea.
Elokuvajoki
Koitajoella on kuvattu kolme elokuvaa: Roland af Hällströmin Tukkijoella (1951), Teuvo Tulion Mustasukkaisuus (1952) ja Markku Pölösen Kuningasjätkä (1997).[2]
Lähteet
- ↑ a b Koitajoki - Muinainen jäätikköjoki luontoon.fi. Viitattu 26.5.2011.
- ↑ Karjalainen 19.5.2010
Aiheesta muualla
- Koitajoen alue Luontoon.fi-sivustolla
- Kokkonen, Jukka: Villiä itää, kesytöntä länttä – Ylä-Koitajoen alueen ja Ilomantsin historiaa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 152. Helsinki: Metsähallitus, 2005. Julkaisun verkkoversio (PDF).
- Elämää Ala-Koitajoen varrella, toimittanut Simo Seppo. Pamilon kyläyhdistys 2010