IVL K.1 Kurki
| IVL K.1 Kurki | |
|---|---|
 Kurjen runko Päijät-Hämeen ilmailumuseossa vuonna 2006. |
|
| Tyyppi | kuljetus- ja koulukone |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Ilmailuvoimien lentokonetehdas |
| Suunnittelija | Asser Järvinen |
| Ensilento | 20. maaliskuuta 1927 |
| Poistettu käytöstä | syyskuu 1927 |
| Tila | säilytyksessä Päijät-Hämeen ilmailumuseossa |
| Pääkäyttäjät | Suomen ilmailuvoimat (suunniteltu) |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Valmistusvuodet | 1926–1927 |
| Kehityskustannukset | 203 360 mk |
IVL K.1 Kurki oli Ilmailuvoimien lentokonetehtaan valmistama yksimoottorinen nelipaikkainen kuljetus- ja koulutuslentokone. Kone sai laatikkomaisesta rakenteestaan johtuen lisänimen ”Järvisen laatikko”. Sitä esitettiin sekä siviilipuolen turismi- ja postikonekäyttöön että Suomen ilmailuvoimien sotilaspuolen koulutustoimintaan, mutta se ei edennyt prototyyppiä pidemmälle.
Konetyypin kehitys ja tuotanto
Konetyypin tausta
Hansa-sarjan tuotanto päättyi vuoden 1926 alkupuolella, minkä jälkeen lentokonetehdasta vaivasi työpula, jota paikkaamaan ja uusien koulukoneiden lisätarvetta täyttämään hankittiin Caudron C.60 -koulukoneen lisenssivalmistusoikeus. Helpporakenteinen C.60 ei työllistänyt tehdasta riittävästi, ja henkilöstöä jouduttiin vähentämään.[1]
Tehtaan suunnittelijat Kurt Berger ja Asser Järvinen työskentelivät tehtaan omia kotimaisia tyyppejä. Berger suunnitteli Haukka-hävittäjää, ja Järvinen alkoi hänen avustuksellaan kehitellä siviili-ilmailun tarpeisiin kehitettyä halpaa tyyppiä. Kummastakaan konetyypistä ei ollut projektien käynnistyshetkellä puolustusministeriön toimeksiantoa, vaan niiden kehittelyä tehtiin omalla riskillä.[1]
Suunnittelu ja prototyyppi
Berger ja Järvinen ottivat elokuussa 1926 ilmavoimien esikuntaan yhteyttä kirjeellä, jossa he ilmoittivat Suomen ilmapuolustusliiton ja siviilitahojen esittäneen kiinnostusta siviilikäyttöön soveltuvista konetyypeistä. Berger ja Järvinen kertoivat saaneensa suunniteltua konetyypin, joka täyttäisi siviilipuolen harjoitus-, matkailu- ja urheiluilmailulentokoneen tarpeet. Kirjeessä pyydettiin lupaa rakentaa yksi ”Kurki”-nimen saanut kone ilmavoimien laskuun. Koneen rakentamisen arvioitiin ottavan 3 500 tuntia ja koneen hinnaksi ilman moottoria 55 570 markkaa. Moottoriksi esitettiin 120 hevosvoiman Bristol Luciferiä tai yhtä tehokasta Salmsonia.[1]
Syyskuussa 1926 esikuntaan toimitettiin Kurjen lujuuslaskelmat ja painoarvio. Tyhjämassaksi ennustettiin 729 kilogrammaa ja lentomassaksi vesikoneena ja neljän hengen miehistöllä 1 100 kilogrammaa. Ilmailuvoimien komentaja jääkärimajuri Väinö Vuori ja esikuntapäällikkö kapteeni Rekola puolsivat Kurjen rakentamista ja ottivat asiassa yhteyttä puolustusministeriöön. Se ei kuitenkaan innostunut hankinnalle esitetyistä perusteluista ja tiedusteli sopisiko Kurki sotilasilmailukäyttöön. Vuori ja Rekola pitivät Kurkea soveltuvana yhteyskonekäyttöön sekä tähystäjien ja ohjaajien harjoituskoneeksi.[1]
Kurjen tarkennettu kustannusarvio toimitettiin myöhemmin, ja puolustusministeri myönsi lentokonetehtaalle koneen rakentamiseen ja sen moottoriin 123 000 markan rahoituksen. Tämän jälkeen tyyppi muuttui Järveisen ja Bergerin tilaustyöstä, joka oli pantu alulle ”luvatta” alkuvuodesta 1926, tehtaan viralliseksi projektiksi. Puu- ja vanerirakenteinen prototyyppi sai 120 hevosvoiman Siemens Halske Sh 12 -tähtimoottorin.[1]
Myöntämättä jääneet lisävarat
Kurjen kehitys jätettiin koelentojen päätyttyä, mutta puolustusvoimien teknillinen osasto lähti heti lentojen päätyttyä peräämään rahojensa käyttöä. Osasto esitti kysymyksiä konetyypin teknillisen epäonnistumisen taustoista ja totesi koneeseen käytetyn kaikkiaan 203 360 markkaa osoitetun 123 000 markan sijasta. Puolutusministeriö vaati pikaista selvitystä siitä, kenen luvalla ja vastuulla osoitetun budjetin ylitys oli tapahtunut.[1]
Järvisen ja tehtaan konttoripäällikkö Sylvianin vastineessa arvioitiin tehtaan kustannusten kohonneen ja Kurjen vaatineen lähes kolminkertaisen työmäärän alkuperäiseen arvioon nähden. Vastineessa korostettiin myös valitun Siemens Halske Sh 12 -moottorin tehottomuutta, mutta tehdas luopui esityksestään hankkia Kurkeen Lucifer-moottori, joka tuomittiin myöhemmin myös alitehoiseksi. Maakonekäytössä Kurjessa oli suunnittelija Järvisen mukaan vain yksi virhe, suuntaohjauksen herkkyys, jonka hän esitti korjattavan pyrstön pidennyksellä, minkä jälkeen hänen mukaansa Kurki olisi ollut ”täysin onnistunut maa- ja talvikone kahden matkustajan kuljettamiseen”. Hän arvioi tyypin soveltuvan tällöin myös ilmavoimien käyttöön.[1]
Järvinen esitti, että tehtaan tehtäväksi annettaisiin rakentaa uusi runko vanhan rungon raudoituksia ja muita soveltuvia osia hyödyntäen. Tähän esitettiin 20 000 markan määrärahaa, jota ei tosin myönnetty. Järvinen ja Berger siirtyivät tämän jälkeen uusien projektien pariin.[1]
Käyttö
Koelentoja maakoneena
Kurjen prototyyppi valmistui ja sen koelennon lensi 20. maaliskuuta 1927 Georg Jäderholm. Ensilennolla Jäderholm ei saanut Kurkea irtautumaan jään pinnasta nokkapainoisuuden takia normaalein toimenpitein. Nousukiidon jatkuessa vastaan tuli laivaväylä, jonka yli hän pakotti koneen vetämällä ohjaussauvan täysin taakse. Paluumatkalla Jäderholm lastasi koneen perärunkoon jäälohkareita, jotka paransivat lento-ominaisuuksia jonkin verran.[2] Prototyypillä tehtiin ensimmäisillä lennoilla vain 100–1 000 metrin mittaisia hyppyjä koneen moottorin käynnin ollessa epävakaata ja prototyypin ollessa edelleen nokkapainoinen. Peräsimen muutostöiden ja moottorin huollon jälkeen Jäderholm pääsi aloittamaan varsinaiset koelennot. Kurjen nousukyky osoittautui suhteellisen hyväksi, vaikka moottorin kierrosluku oli luvattua noin 300 rpm matalampi. Jäderholmin lausuntojen mukaan koneen startti neljän hengen kuormassakin oli lyhyt, mutta kone oli sivusuunnassa epävakaa. Tämän hän epäili johtuvan lyhyestä rungosta. Kone kärsi ”dutch roll” -ilmiönä tunnetusta suunta- ja kallistusheilahtelusta, vaikka sen raskaita ja alkuun tehottomia siivekkeitä oli muutettu paremmiksi.[1]
Jäderholm piti näkyvyyttä riittävänä ja suoritti koneella huhtikuussa 1927 nopeuskokeen, jossa suurimmaksi nopeudeksi laskettiin 167 kilometriä tunnissa. Nopeusarviota korjattiin myöhemmin arvoon 141,5 km/h. Korjattu sakkausnopeusarvo oli 93,5 km/h ja teoreettinen lakikorkeus 2 950 metriä. Nousukoetta ei päästy tekemään moottorin ylikuumennuttua.[1]
Koelentoja kellukkeilla
Kurki asennettiin kellukkeille jäiden lähdettyä toukokuussa 1927. Ensimmäiset lentoonlähtöyritykset epäonnistuivat, vaikka koneessa oli ohjaajan lisäksi vain puoli tankillista polttoainetta ja 50 kilogrammaa hiekkaa balanssimassana. Epäonnistuneiden nousuyritysten taustalla oli koneen voimakas kampeaminen vasemmalle, joka taas oli seurausta heikkotehoisesta sivuperäsimestä. Kuormaa vähennettiin 30 kg, ja Jäderholm onnistui tarkasti vastatuuleen kiihdyttäen saamaan koneen irti vedestä ja ilmaan. Moottori tosin kuumeni startissa ja sen kierrokset putosivat hieman lentoonlähdön jälkeen. Koelentäjä Jäderholm pyrki jäähdyttämään moottoria pudottamalla sen kierroksia ja pääsi lopulta riittävään korkeuteen lento-ominaisuuksien testaamiseksi, joita hän piti hyvin samankaltaisina maakoneeseen verrattuna.[1]
Starttivaikeuksien syyksi Jäderholm epäili heikkotehoisen moottorin, lyhyen rungon ja tason korkean sijainnin muodostamaa yhdistelmää. Jäderholm ei pitänyt konetyyppiä merikelpoisena ja lopetti koelennot 55 lennon jälkeen syyskuussa 1927. Konetta oli lennetty kaikkiaan 13 tuntia ja 19 minuuttia.[1] Kurki ei saanut lyhyen käyttöhistoriansa aikana ilmavoimien konetunnusta.[2] Jäderholm totesi tylysti tehtaan johtajalle osoittamassa kirjeessään: ”loppukäsitykseni koneesta on että se tässä asussa ollen on vailla käytännöllistä merkitystä.”[1]
Museokoneita
Kurki päätyi koelentojensa päätyttyä Vesivehmaan lentokentälle[1] Päijät-Hämeen ilmailumuseoon, jossa sitä säilytettiin vuonna 2010 entisöimättömänä.[2]
Tekniset tiedot
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1–2
- Pituus: 7,53 m
- Kärkiväli: 12,3 m
- Korkeus: 2,5 m
- Siipipinta-ala: 24 m²
- Tyhjäpaino: 800 kg
- Lentopaino: 1 200 kg
- Voimalaite: 1 × Siemens Halske Sh 12 -9-sylinterinen tähtimoottori; 89 kW (120 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 142 km/h
- Sakkausnopeus: 94 km/h (laskettu)
- Lakikorkeus: 2 950 m (teoreettinen)
Lähteet
- Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrossista Pilatukseen. Saarijärvi: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 2010. ISBN 9789529998920.
- Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 2005. ISBN 951-96866-6-5.
Viitteet
Kirjallisuutta
- I.V.L. K.1 Kurki, Järvisen laatikko. Suomen ilmailuhistoriallinen lehti, 2002, nro 4. Inscale 72 Production. ISSN 1237-2315.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta IVL K.1 Kurki Wikimedia Commonsissa
| IVL ja VL | |
|---|---|
| Valmet | |
| Suunnitellut konetyypit |