Valmet PIK-23 Towmaster

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
OH-TOW Pariisissa.

Valmet PIK-23 Towmaster eli Suhinu (Superhinauskone) on suomalainen kaksipaikkainen purjelentokoneiden hinauslentokone, joka on täysin komposiittirakenteinen. Sen ensilento tehtiin 22. maaliskuuta 1982.

TKK ja PIK päätyivät 1960- ja 1970-luvuilla siihen, että lentokoneiden tulisi jatkossa olla komposiittirakenteisia. PIK-20-purjelentokone oli osa tätä kehitystä. PIK-23:n suunnittelu alkoi yrityksestä jatkokehittää 1970-luvun alussa käyttöön tullutta PIK-19 Muhinua (Muovihinauskone), mutta lopulta päädyttiin kehittämään uusi kone alusta alkaen. Valmet Lentokoneteollisuus osallistui hankkeeseen päästääkseen perehtymään lujitemuovirakenteisiin. Koneesta toivottiin saatavan myyntikelpoinen tuote pienellä rahalla, ja Valmet markkinoi konetta intensiivisesti 1980-luvun alussa. Tilauksia ei saatu, koska hinauskonemarkkina oli saturoitunut. Pohdittiin voisiko konetta myydä harrasterakentajille rakennussarjoina, mutta tämäkään ei toteutunut.

Vain kaksi prototyyppiä valmistettiin, toinen tehtiin Valmetilla ja toinen TKK:lla. Mikko Järvi lensi OH-TOW:lla ensi kerran 22.3.1982. Kone on edelleen PIK:n käytössä, ja hinaa kesäisin purjekoneita Räyskälässä. Toinen kone, OH-TUG, lensi vuonna 1983. Se tuhoutui lento-onnettomuudessa Kiikalassa kesällä 1991, jolloin ohjaaja kuoli. Kone kuitenkin rakennettiin uudestaan vuoteen 1995 mennessä ja lentää Etelä-Pohjanmaalla.

Tekniset tiedot (PIK-23)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • miehistö 2
  • pituus 7,2
  • kärkiväli 10 m
  • korkeus 2,9 m
  • siipipinta-ala 14 m²
  • siipiprofiili NACA 632415 (modifioitu)
  • tyhjäpaino 590 kg
  • MTOW 870 kg
  • voimalaite Avco Lycoming O-360-A4M, 134 kW (180 hv)
  • suurin nopeus 250 km/h
  • matkalentonopeus 220 km/h
  • sakkausnopeus 78 km/h
  • suurin sallittu nopeus 281 km/h
  • lentomatka 1250 km
  • lentoaika 6 h 30 min (55% teholla)
  • lakikorkeus 3650 m
  • nousunopeus 5,8 m/s eli 1142 ft/min [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taylor, John W.R.: Jane's All The World's Aircraft 1982-83. London: Jane's Yearbooks, 1982. ISBN 0-7106-0748-2.
  • Jukka Raunio, Lentäjän näkökulma III: PIK-sarjan lentokoneet, Forssan kirjapaino Oy, 1995

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taylor 1982, s. 49.