Asser Järvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Asser Samuel Järvinen (s. 17. tammikuuta 1892 Jalasjärvi13. lokakuuta 1935[1]) oli suomalainen insinööriupseeri ja lento­konesuunnittelija. Hän työskenteli Valtion lentokonetehtaalla vuosina 1921–1932. Hänen vanhempansa olivat pankinjohtaja Samuel Järvinen ja Helena Järvinen.[1] Hän ei käynyt normaaleja kouluja, vaan ansioluettelossa lukee ”Esiopinnot yksityisesti ilman todistuksia”. Järvinen meni Vöyrin sotakouluun vuonna 1918 ja osallistui Helsingin valtaukseen saman vuoden huhtikuussa.

Ilmailu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisen ilmailu-ura sai alkunsa Turun ilmailukoulussa. Hän oli ohjaajana Suomen neljännessä Stetinin M-9-lentoveneelle sattuneessa lento-onnettomuudessa 20. syyskuuta 1918, joka vaati matkustajan hengen. Järvinen menetti koneensa hallinnan ensimmäisellä yksinlennollaan ja keskittyi sen jälkeen enemmän lentotekniikkaan. Hän palveli seitsemän kuukautta Turun lento-osastossa teknillisenä upseerina ja kolme kuukautta vastaavassa tehtävässä Sortavalassa.[1]

Järvinen nimitettiin vänrikkinä ilmailupataljoonan vanhemmaksi insinööriupseeriksi vuonna 1919 ja seuraavana vuonna ilmailu­voimien esi­kunnan teknillisen toimiston päälliköksi. Tästä virasta hänet siirrettiin 18. elokuuta 1921 luutnanttina Ilmailuvoimien lentokonetehtaan ensimmäiseksi johtajaksi. Kapteeniksi Järvinen ylennettiin itsenäisyyspäivänä 1924.[1] Lopulta Järvinen joutui eroamaan lentokonetehtaan johtotehtävistä tehtaan toiminnan jouduttua Oeschin komitean tutkittavaksi. Puolustusministeri Jari Lahdensuo vaati Järvisen erottamista vuoden 1931 joulukuusta alkaen, mutta tehtaan johtokunta ei ollut halukas erottamaan Järvistä. Puolustusministeri onnistui Järvisen erottamisessa vasta marraskuussa 1932, mikä oli vaatinut puolustuslaitoksen alaisten tehtaiden ohjesäännön muuttamista siten, että toimitusjohtajan ottamisesta ja erottamisesta päätti puolustusministeriö tehtaan johdon sijasta. Järvinen ei jäänyt odottamaan enää erottamistaan, vaan esitti eroanomuksensa tehtaan johtokunnalle, joka myönsi hänelle eron 15. marraskuuta alkaen. Puolustusministeriö vahvisti eron uusien menettelytapojen mukaisesti 31. joulukuuta 1932.[2] Järvinen kuoli majurina 43 vuoden iässä.[1]

Järvinen täydensi itse oppimiaan lentotekniikan taitoja komennuksella Ranskaan Istren, Avordin, Bordeaux’n ja St. Raphaëlin lentokouluihin touko-joulukuussa 1919. Muutamaa vuotta myöhemmin hän opiskeli lentotekniikkaa École supérieure d’aéronautique et de construction mécanique -koulussa Pariisissa 22. syyskuuta 1923 – 29. syyskuuta 1925. Tästä ja ilmailuvoimien komentajan esityksistä huolimatta häntä ei nimitetty vuonna 1927 insinööriupseerin virkaan, sillä Suomen Teknillisen Korkeakoulun professorien lausunnon mukaan kyseisen koulun opetus oli matematiikaltaan lyseotasoista.[1]

Järvinen oli alastaan kiinnostunut ”self made man”, joka erikoistui erityisesti lentokonemoottoreihin. Hän teki näissä asioissa lukuisia ulkomaanmatkoja moottoritehtaille ja myös opetti moottori- ja lujuusoppia ohjaajille, mekaanikoille ja tähystäjille. Lisäksi Järvinen osallistui lähes jokaiseen ilmailuvoimien lentokonehankintaan liittyneeseen ulkomaan komennukseen vuosina 1923–1930.[1]

Uransa huippuaikoina Järvisellä oli useita sivu- ja luottamustoimia, joista esimerkkeinä Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön nimeämä siviililentokoneiden vanhempi tarkastaja, Pohjola-yhtiöiden tekninen neuvonantaja ilmailuvakuutuksia varten ja Aero-lehden toimituskunnan jäsen. Järvinen laati myös kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön toimeksiannosta Suomen ilmailuasetuksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1922–1933. Jukka Raunio, 2005. ISBN 951-96866-6-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Raunio 2005 s. 20
  2. Raunio 2005 s. 81–82