Valmet Vihuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valmet Vihuri VH-18 Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Valmet Vihuri oli Suomen ilmavoimien harjoitushävittäjä vuosina 19531959.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihurin tuulitunnelimalli.

Valmet kehitti konetta ankarien taloudellisten rajoitusten puitteissa 1950-luvun alussa VL Pyryn korvaajaksi. Koneen pääsuunnittelijana toimi Martti Vainio. VMT:n lentokoneinsinöörit Lauri Hämäläinen ja T. Mäntysalo tekivät pääosan tämän lentokoneen suunnittelusta vuosina 1948–49. Vaihtoehtojen puutteessa moottoriksi valittiin vanha Bristol Mercury, joita oli sodan jäljiltä varastossa Suomessa.

Prototyypin (VH-1) ensilento tapahtui 6. helmikuuta 1951 Tampereen Härmälän kentältä. Ohjaajana oli tehtaan koelentäjä kapteeni Esko Halme. Onnistuneiden koelentojen jälkeen ilmavoimat tilasi 27. huhtikuuta 1951 30 konetta käsittävän II-sarjan. Vuoden 1954 syksyllä ilmavoimat tilasi vielä 20 koneen ns. III-sarjan. Viimeinen sarjan koneista luovutettiin 15. tammikuuta 1957.

Valmetin Lentokonetehdas valmisti 51 Vihuria kolmessa eri sarjassa (I-III) Kuorevedellä ja Tampereella. Koneiden tunnukset ilmavoimissa olivat VH-1 – VH-51.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneesta tuli aikanaan Suomen ilmavoimien eniten käytetty lentokone 1950-luvun puoleen väliin mennessä. Sille tapahtui myös paljon onnettomuuksia, josta lehdistö nosti ison hälyn. Vihurin luotettavuutta puitiin myös eduskunnassa. Toukokuussa 1959 kone joutui lopulliseen lentokieltoon pääministeri Reino Kuuskosken pojan kuoltua Vihuri-onnettomuudessa (14.12.1957 VH-4). Tämän onnettomuuden jälkeen sattui vielä kaksi, joissa menetettiin ohjaaja: 15.4.1959 Vänr. Sainion ohjaama VH-47 putosi ohjausvirheen takia Kokemäellä ja 20.4.1959 kuoli kok. Mielonen epäonnistuneessa pakkolaskussa Porissa. Kone oli VH-40. Ennen romuttamista Vihureita yritettiin myydä muun muassa Tunisiaan – tuloksetta. Jälkikäteen arvioiden onnettomuuksia ei käytön määrään nähden ollut paljoa ja useimmat 1950-luvun lopun onnettomuudet johtuivat siitä, että ohjaajat rikkoivat - toisinaan törkeästi - lentosääntöjä. Silloinen media teki kuitenkin koneesta syntipukin tutkimatta juuri lainkaan tosiasiallisia syitä.

Kirjailija ja Mannerheim-ristin ritari Joppe Karhunen puolestaan sanoo eräässä teoksessaan että kone sinänsä oli jopa erinomainen, mutta sen heikko kohta oli moottori: moottorina käytettiin jo sota-aikana kovilla olleita ja varsin loppuun kulutettuja Bristol Mercury -tähtimoottoreita, joiden pettämisistä aiheutui osa onnettomuuksista.

Tekniset tiedot (Vihuri III)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: yksimoottorinen ja kaksipaikkainen harjoitushävittäjä
  • Rakenne: runko hitsattua teräsputkea ja puolikuorirakennetta päällystettynä duralumiinilevyllä, siipi puolikuorirakennetta päällystettynä duralumiinilevyllä
  • Kärkiväli: 10,4 m
  • Pituus: 8,85 m
  • Korkeus: 3,66 m
  • Siipipinta-ala: 18,86 m²
  • Tyhjäpaino: 2 174 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 2 704 kg
  • Moottori: Bristol Mercury VIII 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 840 hv (Suomessa lisenssillä valmistettujen Blenheimien ylijäämämoottoreita toisesta maailmansodasta)

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 444 km/h 3 600 metrissä
  • Lakikorkeus: 8 200 m
  • Nousunopeus: 6 km:iin 12,3 minuuttia
  • Toiminta-aika: 2,5 h
  • Lentomatka: 665 km

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2 kpl 7,7 mm Browning-konekiväärejä, 4 kpl 25 kg pommeja (vain III-sarjassa).

Museokoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Suomen ilmailumuseossa on VH-18, joka on ainut säilynyt Vihuri. Sillä lennettiin 802 tuntia, jonka jälkeen se toimi opetusvälineenä Ilmasotakoulussa. Suomen ilmailumuseossa Vantaalla on VH-25-yksilön eturunko, mm. ohjaamoa. Sitä restauroidaan näytteillepantavaksi.

Espoon Kauklahdessa olevan Kuusakoski OY:n tehdashallin kattoikkunat on tehty romutettujen Vihurien takakuomuista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien historia 14 - Suomalaiset hävittäjät, AR-Kustannus ky, 1990. ISBN 951-95821-0-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valmet Vihuri.