Ero sivun ”Lepikon torppa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kokeillaanpas sittenkin tällaista jäsentelyä. |
p Linkityksiä. |
||
| Rivi 36: | Rivi 36: | ||
== Sijainti ja palvelut == |
== Sijainti ja palvelut == |
||
Torppa sijaitsee Pielavedellä, parin kilometrin päässä kirkonkylästä.<ref name=roselli/> Sen osoite on Urho Kekkosentie 121.<ref name=osoite/> Se toimii museona, joka on avoinna yleisölle kesäisin. Museon yhteydessä on kahvio ja myymälä. Museosta ostetut postikortit leimataan torpan omalla postileimalla.<ref name=roselli/> |
Torppa sijaitsee Pielavedellä, parin kilometrin päässä kirkonkylästä.<ref name=roselli/> Sen osoite on Urho Kekkosentie 121.<ref name=osoite/> Se toimii museona, joka on avoinna yleisölle kesäisin. Museon yhteydessä on kahvio ja myymälä. Museosta ostetut postikortit leimataan torpan omalla [[postileima#Erikoisleimat|postileimalla]].<ref name=roselli/> |
||
== Merkitys == |
== Merkitys == |
||
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
Kekkonen kertoi, että oli kasvanut savupirtissä ja korosti näin taustansa kansanomaisuutta. Vuonna 1949, kun Kekkonen oli ensimmäistä kertaa [[Suomen presidentinvaali 1950|ehdolla presidentiksi]], Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin savupiippu pois, koska haluttiin korostaa Kekkosen taustaa ”savupirtin poikana”.<ref name=rky/> Kun puoluesihteeri [[Seppo Kääriäinen]] vieraili Moskovassa vuonna 1983, hän toi neuvostoliittolaisille isännille lahjaksi Lepikon torpan multaa [[visakoivu]]sta tehdyssä rasiassa. Lahja oli Kääriäisen mukaan parasta, mitä isänmaalla oli tarjota.<ref name=heikkinen/> |
Kekkonen kertoi, että oli kasvanut savupirtissä ja korosti näin taustansa kansanomaisuutta. Vuonna 1949, kun Kekkonen oli ensimmäistä kertaa [[Suomen presidentinvaali 1950|ehdolla presidentiksi]], Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin savupiippu pois, koska haluttiin korostaa Kekkosen taustaa ”savupirtin poikana”.<ref name=rky/> Kun puoluesihteeri [[Seppo Kääriäinen]] vieraili Moskovassa vuonna 1983, hän toi neuvostoliittolaisille isännille lahjaksi Lepikon torpan multaa [[visakoivu]]sta tehdyssä rasiassa. Lahja oli Kääriäisen mukaan parasta, mitä isänmaalla oli tarjota.<ref name=heikkinen/> |
||
Museovirasto on inventoinut Lepikon torpan [[valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi]].<ref name=rky/> |
[[Museovirasto]] on inventoinut Lepikon torpan [[valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi]].<ref name=rky/> |
||
== Historia == |
== Historia == |
||
| Rivi 48: | Rivi 48: | ||
Lepikon torpan rakennus valmistui 1860-luvulla, jolloin se muodostettiin [[mäkitupalainen|mäkituvasta]] [[torppari|torpaksi]].<ref name=rky/> Torppa on saanut nimensä sen takana olevan lepikön mukaan.<ref name=roselli/> Rakennus oli aluksi [[savupirtti]] ja sen [[tupa]] on toiminut [[riihi|riihenä]].<ref name=ylearkisto/><ref name=rky/> Juho Kekkonen osti torpan Lehdon tilalta kesällä 1900.<ref name=rky/> Rakennus hankittiin Juho Kekkosen työmaan läheltä. Vaikka sitä kutsuttiin torpaksi, Kekkoset eivät olleet torppareita vaan maaseudun pieneläjiä, jotka nousivat keskiluokkaan.<ref name=haikio/> Juho Kekkonen rakensi torppaan savupiipullisen uunitakan jo ennen Urho Kekkosen syntymää.<ref name=heikkinen/> Takkaan tuli [[liesi|hellalevy]]. Juho Kekkonen myös veistätti seinät nykyiseen asuunsa [[pyöröhirsi]]stä, poisti [[orsi|poikkiorret]], joita yleensä oli savupirteissä, suurensi ikkunat nykyisen kokoisiksi ja muotoisiksi sekä rakensi torppaan läpikäytävän [[porstua]]n ja kaksi uutta [[kamari (huone)|kamari]]a, joista toisesta tuli ruokien säilytystila.<ref name=roselli/> Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta perheen esikoispoikana torpan pihapiirissä sijaitsevassa savusaunassa.<ref name=roselli/><ref name=pielavesi/> Torpassa asui ajoittain myös useita tukkimiehiä.<ref name=roselli/> Perhe muutti pois Lepikon torpasta, kun Urho Kekkonen oli 6-vuotias.<ref name=pielavesi/> Hän kävi muistelujensa mukaan torpalla seuraavan kerran 1940-luvun lopulla ollessaan [[eduskunnan puhemies]].<ref name=ylearkisto/> Rakennus vaihtoi omistajaansa usein ja sen ulkoasua muutettiin: siitä tehtiin kaksikerroksinen ja se vuorattiin laudoilla.<ref name=pielavesi/> |
Lepikon torpan rakennus valmistui 1860-luvulla, jolloin se muodostettiin [[mäkitupalainen|mäkituvasta]] [[torppari|torpaksi]].<ref name=rky/> Torppa on saanut nimensä sen takana olevan lepikön mukaan.<ref name=roselli/> Rakennus oli aluksi [[savupirtti]] ja sen [[tupa]] on toiminut [[riihi|riihenä]].<ref name=ylearkisto/><ref name=rky/> Juho Kekkonen osti torpan Lehdon tilalta kesällä 1900.<ref name=rky/> Rakennus hankittiin Juho Kekkosen työmaan läheltä. Vaikka sitä kutsuttiin torpaksi, Kekkoset eivät olleet torppareita vaan maaseudun pieneläjiä, jotka nousivat keskiluokkaan.<ref name=haikio/> Juho Kekkonen rakensi torppaan savupiipullisen uunitakan jo ennen Urho Kekkosen syntymää.<ref name=heikkinen/> Takkaan tuli [[liesi|hellalevy]]. Juho Kekkonen myös veistätti seinät nykyiseen asuunsa [[pyöröhirsi]]stä, poisti [[orsi|poikkiorret]], joita yleensä oli savupirteissä, suurensi ikkunat nykyisen kokoisiksi ja muotoisiksi sekä rakensi torppaan läpikäytävän [[porstua]]n ja kaksi uutta [[kamari (huone)|kamari]]a, joista toisesta tuli ruokien säilytystila.<ref name=roselli/> Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta perheen esikoispoikana torpan pihapiirissä sijaitsevassa savusaunassa.<ref name=roselli/><ref name=pielavesi/> Torpassa asui ajoittain myös useita tukkimiehiä.<ref name=roselli/> Perhe muutti pois Lepikon torpasta, kun Urho Kekkonen oli 6-vuotias.<ref name=pielavesi/> Hän kävi muistelujensa mukaan torpalla seuraavan kerran 1940-luvun lopulla ollessaan [[eduskunnan puhemies]].<ref name=ylearkisto/> Rakennus vaihtoi omistajaansa usein ja sen ulkoasua muutettiin: siitä tehtiin kaksikerroksinen ja se vuorattiin laudoilla.<ref name=pielavesi/> |
||
1950-luvulla kotiseutuyhdistys yritti hankkia torpan itselleen.<ref name=roselli/> Vuonna 1966 Lepikko-säätiö sai rakennuksen omistukseensa.<ref name=pielavesi/> |
1950-luvulla kotiseutuyhdistys yritti hankkia torpan itselleen.<ref name=roselli/> Vuonna 1966 Lepikko-säätiö sai rakennuksen omistukseensa.<ref name=pielavesi/> Museoviraston johdolla se [[entisöinti|entisöitiin]] kesällä 1966 siihen asuun, joka sillä oli vuonna 1905, kun Kekkoset asuivat siinä.<ref name=pielavesi/><ref name=ylearkisto/> Töitä johti ja suunnitteli [[Alfred Kolehmainen]] [[Suomen kansallismuseo]]n kansatieteelliseltä osastolta. Entisöinnin yhteydessä laudoitus purettiin ja rakennusta madallettiin poistamalla vinttikerros.<ref name=ylearkisto/> Museoon koottiin 1900-luvun alun pielavetisiä esineistöä, joita saatiin lahjoituksina ja ostettiin.<ref name=roselli/><ref name=ylearkisto/> Alkuperäistä esineistöä on muun muassa pilkkumi, jota käytettiin Urho Kekkosen kastemaljana.<ref name=ylearkisto/> Torpassa on myös Kekkosen äidin kutoma seinävaate ja kahvikalusto, jonka hänen isänsä sai 50-vuotislahjaksi.<ref name=roselli/> Lepikon torppa vihittiin museoksi Kekkosen syntymäpäivänä vuonna 1966.<ref name=ylearkisto/> Juhlatilaisuudessa olivat paikalla tasavallan presidentti, hänen vaimonsa [[Sylvi Kekkonen]], siskonsa Siiri Kekkonen ja poikansa, kansanedustaja [[Matti Kekkonen]] sekä ulkoministeri [[Ahti Karjalainen]].<ref name=roselli/> Museon ylläpitäjäksi tuli Lepikko-säätiö, jonka puheenjohtaja oli akateemikko [[Kustaa Vilkuna]].<ref name=ylearkisto/> Suosituimmillaan museossa oli 1970- ja 1980-luvuilla vuosittain 25 000–30 000 kävijää.<ref name=heikkinen/> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 3. elokuuta 2016 kello 18.17
| Lepikon torppa | |
|---|---|
 Lepikon torppa. Kuva vuodelta 2005. |
|
| Osoite | Urho Kekkosentie 121 |
| Sijainti | Pielavesi |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1860-luku |
| Omistaja | Lepikko-säätiö |
 |
|
Lepikon torppa on Urho Kekkosen synnyinkoti Pielavedellä. Torppa on ollut museona Kekkosen presidenttikaudelta lähtien.
Sijainti ja palvelut
Torppa sijaitsee Pielavedellä, parin kilometrin päässä kirkonkylästä.[1] Sen osoite on Urho Kekkosentie 121.[2] Se toimii museona, joka on avoinna yleisölle kesäisin. Museon yhteydessä on kahvio ja myymälä. Museosta ostetut postikortit leimataan torpan omalla postileimalla.[1]
Merkitys
Kekkonen kertoi, että oli kasvanut savupirtissä ja korosti näin taustansa kansanomaisuutta. Vuonna 1949, kun Kekkonen oli ensimmäistä kertaa ehdolla presidentiksi, Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin savupiippu pois, koska haluttiin korostaa Kekkosen taustaa ”savupirtin poikana”.[3] Kun puoluesihteeri Seppo Kääriäinen vieraili Moskovassa vuonna 1983, hän toi neuvostoliittolaisille isännille lahjaksi Lepikon torpan multaa visakoivusta tehdyssä rasiassa. Lahja oli Kääriäisen mukaan parasta, mitä isänmaalla oli tarjota.[4]
Museovirasto on inventoinut Lepikon torpan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]
Historia
Lepikon torpan rakennus valmistui 1860-luvulla, jolloin se muodostettiin mäkituvasta torpaksi.[3] Torppa on saanut nimensä sen takana olevan lepikön mukaan.[1] Rakennus oli aluksi savupirtti ja sen tupa on toiminut riihenä.[5][3] Juho Kekkonen osti torpan Lehdon tilalta kesällä 1900.[3] Rakennus hankittiin Juho Kekkosen työmaan läheltä. Vaikka sitä kutsuttiin torpaksi, Kekkoset eivät olleet torppareita vaan maaseudun pieneläjiä, jotka nousivat keskiluokkaan.[6] Juho Kekkonen rakensi torppaan savupiipullisen uunitakan jo ennen Urho Kekkosen syntymää.[4] Takkaan tuli hellalevy. Juho Kekkonen myös veistätti seinät nykyiseen asuunsa pyöröhirsistä, poisti poikkiorret, joita yleensä oli savupirteissä, suurensi ikkunat nykyisen kokoisiksi ja muotoisiksi sekä rakensi torppaan läpikäytävän porstuan ja kaksi uutta kamaria, joista toisesta tuli ruokien säilytystila.[1] Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta perheen esikoispoikana torpan pihapiirissä sijaitsevassa savusaunassa.[1][7] Torpassa asui ajoittain myös useita tukkimiehiä.[1] Perhe muutti pois Lepikon torpasta, kun Urho Kekkonen oli 6-vuotias.[7] Hän kävi muistelujensa mukaan torpalla seuraavan kerran 1940-luvun lopulla ollessaan eduskunnan puhemies.[5] Rakennus vaihtoi omistajaansa usein ja sen ulkoasua muutettiin: siitä tehtiin kaksikerroksinen ja se vuorattiin laudoilla.[7]
1950-luvulla kotiseutuyhdistys yritti hankkia torpan itselleen.[1] Vuonna 1966 Lepikko-säätiö sai rakennuksen omistukseensa.[7] Museoviraston johdolla se entisöitiin kesällä 1966 siihen asuun, joka sillä oli vuonna 1905, kun Kekkoset asuivat siinä.[7][5] Töitä johti ja suunnitteli Alfred Kolehmainen Suomen kansallismuseon kansatieteelliseltä osastolta. Entisöinnin yhteydessä laudoitus purettiin ja rakennusta madallettiin poistamalla vinttikerros.[5] Museoon koottiin 1900-luvun alun pielavetisiä esineistöä, joita saatiin lahjoituksina ja ostettiin.[1][5] Alkuperäistä esineistöä on muun muassa pilkkumi, jota käytettiin Urho Kekkosen kastemaljana.[5] Torpassa on myös Kekkosen äidin kutoma seinävaate ja kahvikalusto, jonka hänen isänsä sai 50-vuotislahjaksi.[1] Lepikon torppa vihittiin museoksi Kekkosen syntymäpäivänä vuonna 1966.[5] Juhlatilaisuudessa olivat paikalla tasavallan presidentti, hänen vaimonsa Sylvi Kekkonen, siskonsa Siiri Kekkonen ja poikansa, kansanedustaja Matti Kekkonen sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen.[1] Museon ylläpitäjäksi tuli Lepikko-säätiö, jonka puheenjohtaja oli akateemikko Kustaa Vilkuna.[5] Suosituimmillaan museossa oli 1970- ja 1980-luvuilla vuosittain 25 000–30 000 kävijää.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j Roselli, Suvi: Suomalaisen suurmiehen lapsuudenmaisemissa Matkailu kotimaassa.fi. Turku: Menuetti Group. Viitattu 2.8.2016.
- ↑ Yhteystiedot Lepikon torpan kotisivut. Pielavesi: Lepikko-säätiö. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ a b c d e Lepikon torppa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ a b c Heikkinen, Martti: Kuuluisa torppa savupiipulla ja ilman 13.5.2008. Helsingin Sanomat. [arkistolinkki]
- ↑ a b c d e f g h Perälä, Reijo: Lepikon torppa Yle Elävä arkisto. 20.11.2009 (päivitetty 4.9.2015). Yleisradio. Viitattu 2.8.2016.
- ↑ Häikiö, Martti: Kekkonen, Urho (1900–1986) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.8.2016.
- ↑ a b c d e Lepikon torppa Pielaveden kunta. Viitattu 2.8.2016.
Kirjallisuutta
- Lepikon torppa – tasavallan presidentti Urho Kekkosen syntymäkoti. Pielavesi: Lepikko-säätiö, 1990.
- Kolehmainen, Alfred: Lepikon torppa. Helsinki: Rakennusalan kustantajat, Kustantajat Sarmala, 2000. ISBN 951-664-047-8.
Aiheesta muualla
- Lepikon torpan kotisivut Pielavesi: Lepikko-säätiö.