Orsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saari-Sorsuan lähellä olevan Kapelon erämaatalon pirtin orsia kiinnityksineen.

Orsi on kannatintanko, johon ripustetaan erilaisia tavaroita kuivumaan tai säilytettäväksi. Kanalassa orret ovat kanojen lepo- ja nukkumispaikkoja, joilla ne ovat myös turvassa muiden kanojen aggressiolta[1].

Orret rakennusperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orsia käytettiin sekä asuin- että varastorakennuksissa monien erilaisten tavaroiden ripustamiseen ja kannattelemiseen. Hirsirakennuksessa orret oli yleensä kiinnitetty vuoliaisiin puisilla laipoilla, joissa oleviin reikiin ne pujotettiin. Orsien päällä kuivattiin tai säilytettiin pitkiä esineitä kuten lautoja vaatteiden ja käyttötavaroiden ohella. Koska orret olivat yleensä ohuehkoja riukuja ja niiden kannattimet melko keveitä, niiden varaan ei ripustettu kovin painavia tavaroita. Orren "nenä" eli pää oli erityinen säilytyspaikka, se varassa saattoi roikkua tietty tarvekalu. Orressa kuvattiin aiemmin riippuvaksi jalasmallisen kätkyen edeltäjä, vauvan kori tai riippumaton tapainen kankainen vuode.

Orren muita merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orrella on ollut ja on yhä muitakin käyttökohteita. Tyypillisimpiä lienee keitinselkä: orren varaan ripustetaan keittoastia tai kahvipannu avotulen, kuten nuotion päälle.

Rautateillä orsia käytetään ratajohdon rakenteessa. Kääntöorret ovat ratajohtopylväissä olevia, ajojohdinta kannattelevia tankoja, jotka pystyvät kääntymään vaakatasossa johtimen lämpölaajenemisesta johtuvan pitenemisen vuoksi. Niissä on myös eristimet, jotta sähkövirta ei pääse ajojohtimesta pylvääseen. Veto-orressa ajolangan kulmavoima vaikuttaa kääntöorren kiinnityskohdasta poispäin ja puristusorressa kiinnityskohtaan päin. Portaaliorsi on puolestaan rakenne, jolla leveiden rataosuuksien, kuten suurten asemien ja ratapihojen pylväät yhdistetään portaaleiksi, joihin voidaan kiinnittää useita kääntöorsia.[2]

Orteen liittyvistä sanonnoista kuuluisimpia taas lienee lausahdus Nahkurin orsilla tavataan, joka viittaa nahkojen käsittelyssä tarpeellisiin kuivausvälineisiin. Se tuli Suomessa laajasti tunnetuksi Paavo Lipposen esittämänä, mutta sitä ennen lausahdus on esiintynyt jo Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kanahavaintoja, s. 27. Suomentanut Pävi Heikkilä. Suomen siipikarjaliitto, 2012.
  2. Ratatekniset ohjeet (RATO) osa 5 Sähköistetty rata - PDF docplayer.fi. Viitattu 9.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.