Visakoivu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Visakoivu
Grove of Karelian birch trees at Kivach.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Suku: Koivut Betula
Laji: pendula
Muunnos: carelica
Kolmiosainen nimi

Betula pendula var. carelica
(Merckl.) Hämet-Ahti

Visakoivu.
Visakoivupinta.

Visakoivu (Betula pendula var. carelica) on rauduskoivun mutaatiosta johtuva muunnos.[1] Se on matala, joskus vain pensasmainen koivu. Sen runko on pahkainen. Myös hieskoivulla on tavattu visautumista mutta se on paljon harvinaisempaa.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen runko on muhkurainen ja tyvikaarna on tummaa ja uurtunutta. Puun runko on usein kaartunut, väärä tai pensasmainen, mutta se voi olla myös suorarunkoinen, korkeus on 5–15 metriä. Visakoivun puun väri on kellertävä, vuosilustot kiertyvät ja aaltoilevat. Puun sisään jää usein kuorta joka muodostaa ruskeita täpliä ja juovia. Siksi puuaines on kaunista ja haluttua.[1]

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visakoivua kasvatetaan ravinnepitoisilla metsämailla, esimerkiksi lehdoissa. Peltomalla jotka ovat hietaa tai multaa, mutta sen kasvupaikoiksi evät sovellu turve-, savi-, ja hiesumaat.[1][2]

Visakoivun taimista vain noin puolet kasvaa visakoivuiksi ja lopuista kasvaa tavallisia rauduskoivuja; periytyminen on hieman monimutkaista. Tämän vuoksi visakoivua lisätään myös suvuttomasti.[3] Visautumisen ensi merkkejä ovat rungossa ilmenevät pahkat, pullistumat ja juomut. Visakoivikko vaatii huolellista ja ammattitaitoista hoitoa, etupäässä oksien valikoivaa leikkaamista laadukkaan tyvitukin kasvun edistämiseksi.[1][2]

Visakoivu on ainoa puulaji, josta maksetaan Suomessa kilohinnan mukaan, ja se on Suomen arvokkain koivulaji.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visakoivua esiintyy luontaisesti vain Euroopassa: Skandinaviassa, Karjalassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä. Luontaisesti kasvavat visakoivut ovat harvinaisia. Suomessa sitä esiintyy Etelä-Suomessa Jyväskylän korkeudelle asti luontaisesti. Sitä voidaan viljellä koko Suomen alueella. Pohjoisessa sen kasvupaikan kuitenkin pitää olla suojainen. Tunturi-Lapissa se ei menesty.[1][2]

Visatyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • paukuravisa
  • kaulavisa
  • juomuvisa
  • rengasvisa
  • oksavisa

Lähde: [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Visakoivu. Puuproffa. Viitattu 25.12.2020.
  2. a b c d Visatietoutta Visaseura ry. Viitattu 25.12.2020.
  3. Risto Isomäki: ”Visakoivu (Betula pendula var. carelica)”, Puukirja, s. 193. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
  4. Lindh, Kaj: Pihkassa metsään – Visakoivu on rahapuu. Metsäkeskus. Arkistoitu 2.2.2007. Viitattu 25.12.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.