Ero sivun ”KGB” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: lv:Valsts drošības komiteja
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava|Sisältö vaikuttaa tarinoinnilta ja lähteet - jos niitä on - ovat epämääräisiä.}}
[[Kuva:Emblema KGB.svg|thumb|KGB:n tunnus]]
[[Kuva:Emblema KGB.svg|thumb|KGB:n tunnus]]
'''KGB''' ({{k-ru|Комитет государственной безопасности CCCP|Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti SSSR}} {{Lausunta|Ru-KGB.ogg}}), ''SNTL:n valtion turvallisuuskomitea'' oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] valtiollinen turvallisuuspoliisi vuodesta [[1954]] vuoteen [[1991]] hoitaen ulkoista turvallisuutta ja tiedustelua lukuun ottamatta sotilastiedustelua, mikä kuului [[GRU|GRU:lle]].
'''KGB''' ({{k-ru|Комитет государственной безопасности CCCP|Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti SSSR}} {{Lausunta|Ru-KGB.ogg}}), ''SNTL:n valtion turvallisuuskomitea'' oli [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] valtiollinen turvallisuuspoliisi vuodesta [[1954]] vuoteen [[1991]]. Se vastasi ulkoisesta turvallisuudesta ja tiedustelusta lukuun ottamatta sotilastiedustelua, joka kuului [[GRU|GRU:lle]].


[[Valko-Venäjä]]llä turvallisuuspoliisi toimii edelleen venäjäksi KGB:n nimellä, {{k-be|}} [[KGB (Valko-Venäjä)|KGB]].
[[Valko-Venäjä]]llä turvallisuuspoliisi toimii edelleen venäjäksi KGB:n nimellä, {{k-be|}} [[KGB (Valko-Venäjä)|KGB]].
Rivi 8: Rivi 9:
{{Pääartikkeli|[[Tšeka]]}}
{{Pääartikkeli|[[Tšeka]]}}
[[Kuva:GPU.jpg|thumb|Neuvostolainen juliste 1920-luvulta. KGB:n edeltäjä, GPU iskee vastavallankumouksellista sabotoijaa päähän.]]
[[Kuva:GPU.jpg|thumb|Neuvostolainen juliste 1920-luvulta. KGB:n edeltäjä, GPU iskee vastavallankumouksellista sabotoijaa päähän.]]
KGB:n ensimmäisenä edeltäjänä oli [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|neuvosto-Venäjällä]] [[bolševikit|bolsevikki]]johtaja [[Vladimir Lenin]]in aloitteesta joulukuussa [[1917]] perustama [[salainen poliisi]], ''Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan'' (lyh. ''Vetšeka'' tai ''Tšeka''). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi "rautaisen käsivarren", jolla voi suojella "nuorta vallankumousta" ja taistella "vastavallankumouksellisia" voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittinen oppositio. Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen ammattivallankumouksellinen [[Feliks Dzeržinski]]. Dzeržinski esitti pian puolueelle ohjelman miltä pohjalla uusi komissio toimisi. Ohjelman yhteenvetona oli että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet.<ref>Arvo Tuominen: Sirpin ja vasaran tie</ref>
KGB:n ensimmäinen edeltäjä oli [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|neuvosto-Venäjällä]] [[bolševikit|bolsevikki]]johtaja [[Vladimir Lenin]]in aloitteesta joulukuussa [[1917]] perustettu [[salainen poliisi]], ''Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan'' (lyh. ''Vetšeka'' tai ''Tšeka''). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi "rautaisen käsivarren", jolla voi suojella "nuorta vallankumousta" ja taistella "vastavallankumouksellisia" voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition. Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen ammattivallankumouksellinen [[Feliks Dzeržinski]]. Dzeržinski esitti pian puolueelle ohjelman, jonka pohjalta uusi komissio toimisi. Ohjelman yhteenvetona oli, että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet.<ref>Arvo Tuominen: Sirpin ja vasaran tie</ref>{{Lähde tarkemmin}}


[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana Tšeka kunnostautui erityisen julmana ja häikäilettömänä organisaationa, jota ilman bolševikkien vallankumous olisi saattanut jäädä väliaikaiseksi. Dzeržinski haali komissioonsa kovia miehiä, jotka eivät epäröineet ryhtyä ankariin rankaisutoimiin, joihin edes [[puna-armeija]] ei halunnut osallistua. Sisällissodan jälkeen Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviin - ja henkensä puolesta syystäkin pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajina - ja säästämään henkiriepunsa; viimeksi mainittu ei tosin aina onnistunut, koska vankipyövelit saatettiin tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, jos katsottiin että he tiesivät liikaa; näin kävi muun muassa tsaariperheen tappajille.<ref>Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra</ref>
[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana Tšeka kunnostautui erityisen julmana ja häikäilettömänä organisaationa, jota ilman bolševikkien vallankumous olisi saattanut jäädä väliaikaiseksi. Dzeržinski haali komissioonsa kovia miehiä, jotka eivät epäröineet ryhtyä ankariin rankaisutoimiin, joihin edes [[puna-armeija]] ei halunnut osallistua. Sisällissodan jälkeen Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviin - ja henkensä puolesta syystäkin pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajina - ja säästämään henkiriepunsa; viimeksi mainittu ei tosin aina onnistunut, koska vankipyövelit saatettiin tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, jos katsottiin että he tiesivät liikaa; näin kävi muun muassa tsaariperheen tappajille.<ref>Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra</ref>{{Lähde tarkemmin}}


Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Salainen poliisi hyvin pitkälle itse määritteli, kuka edusti oppositiota.
Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Salainen poliisi hyvin pitkälle itse määritteli, kuka edusti oppositiota.
Rivi 20: Rivi 21:
Venäjän NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä saaden uudeksi nimekseen ''Valtion turvallisuuspäähallinto'' (lyh. ''GUGB''). 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD GUGB:n toiminnan myötä nousi valtioksi valtion sisällä, jonka lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia ja kaikkea elämänalueita. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten [[Vienanmeren–Itämeren kanava|Stalinin kanava]]n rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja.
Venäjän NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä saaden uudeksi nimekseen ''Valtion turvallisuuspäähallinto'' (lyh. ''GUGB''). 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD GUGB:n toiminnan myötä nousi valtioksi valtion sisällä, jonka lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia ja kaikkea elämänalueita. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten [[Vienanmeren–Itämeren kanava|Stalinin kanava]]n rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja.
Salainen poliisi toimi myös aktiivisesti ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali [[Jevgeni K. Miller]]in Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin [[Moskova]]ssa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan [[Lev Trotski]]n [[Meksiko]]ssa vuonna [[1940]].
Salainen poliisi toimi myös aktiivisesti ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali [[Jevgeni K. Miller]]in Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin [[Moskova]]ssa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan [[Lev Trotski]]n [[Meksiko]]ssa vuonna [[1940]].



Toisen maailmansodan aikana [[1941]] NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi ''Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi'' (lyh. ''NKGB''). [[Saksa (1933–1945)|Saksa]]n hyökättyä Neuvostoliittoon, NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna [[1943]] nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä [[SMERŠ|Smerš]]iksi. Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.
Toisen maailmansodan aikana [[1941]] NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi ''Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi'' (lyh. ''NKGB''). [[Saksa (1933–1945)|Saksa]]n hyökättyä Neuvostoliittoon, NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna [[1943]] nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä [[SMERŠ|Smerš]]iksi. Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.
Rivi 84: Rivi 84:


==Viitteet==
==Viitteet==

{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==

* Christopher Andrew, Oleg Gordievski: ''KGB'' (Otava, 1991) ISBN 951-1-11502-2
* Christopher Andrew, Oleg Gordievski: ''KGB'' (Otava, 1991) ISBN 951-1-11502-2
* Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen: ''Salaisen poliisin valtakunta: KGB, FSB ja suhteet Suomeen'' (Edita, 2003) ISBN 951-37-3863-9 (nid.)
* Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen: ''Salaisen poliisin valtakunta: KGB, FSB ja suhteet Suomeen'' (Edita, 2003) ISBN 951-37-3863-9 (nid.)

Versio 26. joulukuuta 2011 kello 18.53

KGB:n tunnus

KGB (ven. Комитет государственной безопасности CCCP, Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti SSSR Ru-KGB.ogg kuuntele ääntämys (ohje)), SNTL:n valtion turvallisuuskomitea oli Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisi vuodesta 1954 vuoteen 1991. Se vastasi ulkoisesta turvallisuudesta ja tiedustelusta lukuun ottamatta sotilastiedustelua, joka kuului GRU:lle.

Valko-Venäjällä turvallisuuspoliisi toimii edelleen venäjäksi KGB:n nimellä, valkoven. KGB.

Historia

Vetšeka/Tšeka, GPU, OGPU

Pääartikkeli: Tšeka
Neuvostolainen juliste 1920-luvulta. KGB:n edeltäjä, GPU iskee vastavallankumouksellista sabotoijaa päähän.

KGB:n ensimmäinen edeltäjä oli neuvosto-Venäjällä bolsevikkijohtaja Vladimir Leninin aloitteesta joulukuussa 1917 perustettu salainen poliisi, Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (lyh. Vetšeka tai Tšeka). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi "rautaisen käsivarren", jolla voi suojella "nuorta vallankumousta" ja taistella "vastavallankumouksellisia" voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition. Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen ammattivallankumouksellinen Feliks Dzeržinski. Dzeržinski esitti pian puolueelle ohjelman, jonka pohjalta uusi komissio toimisi. Ohjelman yhteenvetona oli, että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet.[1]lähde tarkemmin?

Venäjän sisällissodan aikana Tšeka kunnostautui erityisen julmana ja häikäilettömänä organisaationa, jota ilman bolševikkien vallankumous olisi saattanut jäädä väliaikaiseksi. Dzeržinski haali komissioonsa kovia miehiä, jotka eivät epäröineet ryhtyä ankariin rankaisutoimiin, joihin edes puna-armeija ei halunnut osallistua. Sisällissodan jälkeen Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviin - ja henkensä puolesta syystäkin pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajina - ja säästämään henkiriepunsa; viimeksi mainittu ei tosin aina onnistunut, koska vankipyövelit saatettiin tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, jos katsottiin että he tiesivät liikaa; näin kävi muun muassa tsaariperheen tappajille.[2]lähde tarkemmin?

Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Salainen poliisi hyvin pitkälle itse määritteli, kuka edusti oppositiota.

Helmikuussa 1922 Tšeka liitettiin osaksi Venäjän sisäasiainkansankomissariaattia (sisäministeriö, lyh. NKVD) nimellä Valtion poliittinen hallinto (lyh. GPU). Seuraavana vuonna GPU:sta tuli koko Neuvostoliiton kattava Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto (lyh. OGPU). Džerzinski johti salaista poliisia kuolemaansa 1926 asti.

GUGB, NKGB/MGB, MVD

Pääartikkeli: NKVD

Venäjän NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä saaden uudeksi nimekseen Valtion turvallisuuspäähallinto (lyh. GUGB). 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD GUGB:n toiminnan myötä nousi valtioksi valtion sisällä, jonka lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia ja kaikkea elämänalueita. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten Stalinin kanavan rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja. Salainen poliisi toimi myös aktiivisesti ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940.

Toisen maailmansodan aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi (lyh. NKGB). Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä Smeršiksi. Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.

Vuonna 1946 Neuvostoliiton kansankomissariaatit nimettiin ministeriöiksi ja NKGB:stä tuli valtion turvallisuusministeriö (lyh. MGB) ja NKVD:sta sisäasiainministeriö, MVD. Ne liitettiin jälleen yhteen 1953 Stalinin kuoltua, mutta erotettiin lopullisesti 1954, jolloin perustettiin Valtion turvallisuuskomitea (lyh. KGB) ministeriön sijaan. Sisäministeriölle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat.

KGB, KGB SSSR

KGB:n toimialue vastasi karkeasti ottaen Yhdysvaltojen CIA:ta ja FBI:n vastavakoiluosastoa, mutta KGB:n alaisuuteen kuului myös esim. Neuvostoliiton rajavartiolaitos. Vuonna 1978 KGB:n nimeksi tuli SNTL:n valtion turvallisuuskomitea, (lyh. KGB SSSR) ja sen puheenjohtajasta ministeriin rinnastettava henkilö.

Neuvostoliiton loppuvuonna 1991 KGB:n seuraajaksi perustettiin Venäjän neuvostotasavallassa VSFNT:n KGB/AFB.

Luettelo KGB:stä edeltäjineen

Organisaatio Selite (vuodet)
VTšK, ven. [ve: tše ka:],
TšK, ven. [tše ka:],
josta Vetšeka tai Tšeka
Yleisvenäläinen erityiskomissio taistelussa vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (1917–18) ja
Yleisvenäläinen erityiskomissio taistelussa vastavallankumousta, kiskontaa ja lahjontaa vastaan (1918–22)
GPU Valtion poliittinen hallinto
osana NKVD:tä eli sisäasiainkansankomissariaattia (1922–23)
OGPU Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto (1923–34)
GUGB Valtion turvallisuuspäähallinto
osana NKVD:tä (1934–41, 1941–43)
NKGB ja
MGB
valtion turvallisuuskansankomissariaatti (1941, 1943–46) ja
valtion turvallisuusministeriö (1946–53)
MVD sisäasiainministeriö (1953–54)
KGB ja
KGB SSSR
Valtion turvallisuuskomitea (1954-78) ja
SNTL:n valtion turvallisuuskomitea (1978–91)

Toiminta ulkomailla

Time-lehden tiedustelulähteiden mukaan vuonna 1978 keskimäärin neljäsosa Neuvostoliiton diplomaateista oli KGB:n agentteja, näistä esimerkiksi 98 toimi Suomessa, 87 Länsi-Saksassa ja 53 Italiassa. Arviolta 35 % NL:n Washingtonin lähetystön 136 diplomaatista toimi KGB:n hyväksi, lisää henkilöitä toimi Tassissa, Aeroflotissa, kaupallisissa edustustoissa ja muissa vastaavissa tehtävissä. YK-tehtävissä toimi noin 105 - 135 KGB-agenttia pelkästään Euroopassa.[3]

Tunnettuja tapauksia

Tapaus Zell

Yksi KGB:n historian merkittävimmistä ja eriskummallisimmista onnistumisista tapahtui 1967, kun kolme KGB:n hyväksi toiminutta miestä varasti Sidewinder-ohjuksen Zellin NATO-tukikohdasta, jonka piti olla läpitunkemattomasti vartioitu. Varkaat eivät saaneet saalistaan kunnolla mahtumaan autoonsa ja joutuivat ajamaan noin 480 kilometrin matkan länsisaksalaista autobahnia 3-metrinen ohjus avoimesta ikkunasta ulos törröttäen.

Kun koplan johtaja Manfred Ramminger tiedusteli Düsseldorfin lentokentällä parasta tapaa lähettää rahtia Moskovaan, KLM:n virkailija ehdotti lentorahtia ja Lufthansalta vakuutettiin, ettei tullissa oltaisi erityisen kiinnostuneita paketin sisällöstä. Ramminger noudatti neuvoja ja nousi myös itse Moskovan koneeseen kuljettaen ohjuksen sytytintä käsimatkatavaroissaan.

Saapuessaan perille Ramminger kuitenkin sai kuulla jonkin menneen pieleen. Ohjuksen sisältävä paketti oli poistettu koneen ruumasta vahingossa Kööpenhaminassa ja lähetetty takaisin Düsseldorfiin. Kymmenen päivää myöhemmin paketti toimitettiin lähetystietojen mukaisesti Moskovaan. "Brüderchen (pikkuveli), olet varsinainen supermies!" oli Rammingerin kontaktihenkilö KGB:ssa nauranut äänekkäästi.[4]

Viitteet

  1. Arvo Tuominen: Sirpin ja vasaran tie
  2. Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra
  3. KGB: Russia's Old Boychiks. Time, 6.2.1978
  4. Time: Spies: Foot Soldiers in an Endless War. Time, 11.10.1971.

Kirjallisuutta

  • Christopher Andrew, Oleg Gordievski: KGB (Otava, 1991) ISBN 951-1-11502-2
  • Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen: Salaisen poliisin valtakunta: KGB, FSB ja suhteet Suomeen (Edita, 2003) ISBN 951-37-3863-9 (nid.)