Tiina Elovaara
Tiina Elovaara | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. joulukuuta 1986 Tampere |
Poliitikko | |
Puolue | Sininen tulevaisuus (2017–) |
Entiset puolueet | Perussuomalaiset |
Asema |
kansanedustaja (2015–2019) kaupunginvaltuutettu (2009–) |
Vaalipiiri | Pirkanmaan vaalipiiri |
Kotipaikka | Tampere |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivu | |
Tiina Karoliina Elovaara (s. 11. joulukuuta 1986 Tampere)[1] on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja. Hänet valittiin Sinisen tulevaisuuden toiseksi varapuheenjohtajaksi joulukuussa 2017.
Elovaara on opiskellut liiketaloutta Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa ja aikuiskasvatusta Tampereen yliopistossa, mutta hän ei ole saattanut opintojaan loppuun.[2] Ylen vaalikoneessa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja hän ilmoitti, että hänellä on korkeakoulututkinto. Hänellä on kertomansa mukaan ”tavallaan yhden tutkinnon verran opintoja”. Yle korjasi tiedon, kun asia tuli esille.[3]
Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elovaara lähti mukaan politiikkaan vuonna 2007.[4] Hän valitsi puolueeksi perussuomalaiset, koska hän piti perussuomalaisia tavallisten ihmisten puolueena ja vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille.[5] Hän on työskennellyt kansanedustaja Anne Louhelaisen eduskunta-avustajana ja Euroopan parlamentissa Timo Soinin harjoittelijana.[6] Kesäkuussa 2017 Elovaara ja parikymmentä muuta perussuomalaista kansanedustajaa erosi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän, jonka yhteyteen sittemmin muodostettiin Sininen tulevaisuus -puolue.
Kunnallispolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elovaara oli ehdolla ensi kertaa Tampereen kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2008. Hän sai vaaleissa 216 ääntä ja tuli valituksi.[7] Hänet valittiin valtuustoon uudelleen 1 043 äänellä vaaleissa 2012.[8] Valtuustokaudella hän toimi myös Tampereen kaupunginhallituksen jäsenenä, mutta luopui jäsenyydestä syksyllä 2016 vedoten eduskuntakiireisiinsä.[9] Kevään 2017 kuntavaaleissa Elovaara valittiin kolmannelle valtuustokaudelle Tampereella perussuomalaisten toiseksi suurimmalla äänimäärällä, 701 äänellä.[10]
Eduskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elovaara oli ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä vuoden 2007 vaaleissa ja sai 448 ääntä. Vuonna 2011 hän sai 3 699 ääntä.[11] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Elovaara sai 4 107 ääntä ja tuli 28-vuotiaana valituksi eduskuntaan.[12] Kansanedustajana hän oli ulkoasianvaliokunnan, ympäristövaliokunnan ja lakivaliokunnan jäsen[13]. Tiina Elovaara teki kansanedustajana toimiessaan mm. lakiesityksen koulukiusaamisen ja häirinnän lopettamiseksi[14]. Helmikuussa 2017 eduskunnasta äänestettiin Aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyrittiin palauttamaan avioliitto miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Elovaara oli yksi kolmesta perussuomalaisesta kansanedustajasta, jotka äänestivät kansalaisaloitetta vastaan ja saivat ryhmäpäätöksen vastaisesta toiminnastaan huomautuksen puolueen eduskuntaryhmältä.[15]
Kesäkuussa 2017 parikymmentä perussuomalaista kansanedustajaa erosi puolueen eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Elovaara oli vuonna 2017 perustetun eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja.[16] Hänet valittiin Uuden vaihtoehdon kansanedustajien perustaman Sininen tulevaisuus -puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi sen ensimmäisessä puoluekokouksessa Tampereella 16. joulukuuta 2017.[17]
Elovaara oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa,[18] mutta ei tullut valituksi[19].
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elovaaran isä on kirjailija Klaus Elovaara.[20] Elovaara oli yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli syöpään.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tiina Elovaara. (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
- ↑ Tiina Tiina Elovaaran verkkosivut. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ Kansanedustaja Tiina Elovaara ilmoittaa Ylen vaalikoneessa, että hänellä on korkeakoulututkinto - ei ole. Iltalehti, 5.4.2019. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.4.2019.
- ↑ Akateeminen persu Aviisi.fi. 2010. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ a b Järki ja tunteet Ylioppilaslehti. 15.2.2017. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Elovaara, Tiina: Tiina (Arkistoitu versio 21.6.2017) Tiina Elovaaran kotisivut. Tiina Elovaara. Viitattu 6.6.2019.
- ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 17.11.2008. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 14.6.2013. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Kaupunginhallitus, kokous 31.10.201 Tampere esityslistat ja pöytäkirjat (tampere.cloudnc.fi). 31.10.2016. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 3.5.2017. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxnet2.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ Valitut ehdokkaat Pirkanmaan vaalipiiri Vaalit.fi. 02.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Tiina Elovaara www.eduskunta.fi. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Tiina Elovaara haluaa parempia keinoja puuttua koulukiusaamiseen – ehdottaa muutosta lakialoitteella www.aamulehti.fi. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Perussuomalaiset antoi kolmelle edustajalle huomautuksen homoliittojen puoltamisesta Yle Uutiset. 23.2.2017. Viitattu 12.6.2017.
- ↑ PS:sta eronnut kansanedustaja Elovaara: "Ei nähty enää mitään muita vaihtoehtoja" Iltalehti. 13.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ Sinisen tulevaisuuden puoluesihteeriksi Matti Torvinen Keskisuomalainen. Viitattu 19.12.2017.
- ↑ Ruissalo, Pekka: Tiina Elovaara teki päätöksensä: Lähtee ehdolle kevään eduskuntavaaleihin Tamperelainen. 15.12.2018. Viitattu 19.4.2019.
- ↑ Ensimmäinen karu ennustus kävi toteen ja Tiina Elovaaralta lähti alta puolue ja työ, Yle.fi, uutiset 17.4.2019, viitattu 19.4.2019
- ↑ Nieminen, Martta: ”Olin itsekin tietynlainen pakolainen” – kansanedustaja Tiina Elovaara pakeni useasti alkoholisti-isän luota naapuriin HS.fi. 24.12.2015. Viitattu 3.4.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiina Elovaara. (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
- Kerola, Jaana: Esimerkki pitkästä matkasta. Aamulehti, 21.4.2015. Artikkelin verkkoversio.
- Koskinen, Anu Leena: Ensimmäinen karu ennustus kävi toteen ja Tiina Elovaaralta lähti alta puolue ja työ: Nyt hän haluaa perussuomalaiset hallitukseen Yle Uutiset. 17.4.2019.
|
|
|