Tiina Elovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiina Elovaara
Henkilötiedot
Syntynyt11. joulukuuta 1986 (ikä 35)
Tampere
Poliitikko
Puolue Sininen tulevaisuus (2017–)
Entiset puolueet Perussuomalaiset
Asema Kansanedustaja (2015–2019)
Kaupunginvaltuutettu (2009–2021)
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Kotipaikka Tampere
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Tiina Karoliina Elovaara (s. 11. joulukuuta 1986 Tampere)[1] on suomalainen poliitikko, entinen Tampereen kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja. Hänet valittiin Sinisen tulevaisuuden toiseksi varapuheenjohtajaksi joulukuussa 2017.

Elovaara on valmistunut eduskuntauransa jälkeen aikuiskasvatuksen kandidaatiksi[2] ja opiskellut liiketaloutta Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa. Ylen vaalikoneessa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja hän ilmoitti, että hänellä on korkeakoulututkinto. Hänellä oli kertomansa mukaan ”tavallaan yhden tutkinnon verran opintoja”. Yle korjasi tiedon, kun asia tuli esille.[3]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elovaara lähti mukaan politiikkaan vuonna 2007.[4] Hän valitsi puolueeksi perussuomalaiset, koska hän piti perussuomalaisia tavallisten ihmisten puolueena ja vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille.[5] Hän on työskennellyt kansanedustaja Anne Louhelaisen eduskunta-avustajana ja Euroopan parlamentissa Timo Soinin harjoittelijana.[6] Kesäkuussa 2017 Elovaara ja parikymmentä muuta perussuomalaista kansanedustajaa erosi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän, jonka yhteyteen sittemmin muodostettiin Sininen tulevaisuus -puolue.

Kunnallispolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elovaara oli ehdolla ensi kertaa Tampereen kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2008. Hän sai vaaleissa 216 ääntä ja tuli valituksi.[7] Hänet valittiin valtuustoon uudelleen 1 043 äänellä vaaleissa 2012.[8] Valtuustokaudella hän toimi myös Tampereen kaupunginhallituksen jäsenenä, mutta luopui jäsenyydestä syksyllä 2016 vedoten eduskuntakiireisiinsä.[9] Kevään 2017 kuntavaaleissa Elovaara valittiin kolmannelle valtuustokaudelle Tampereella perussuomalaisten toiseksi suurimmalla äänimäärällä, 701 äänellä.[10]

Eduskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elovaara oli ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä vuoden 2007 vaaleissa ja sai 448 ääntä. Vuonna 2011 hän sai 3 699 ääntä.[11] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Elovaara sai 4 107 ääntä ja tuli 28-vuotiaana valituksi eduskuntaan.[12] Kansanedustajana hän oli ulkoasianvaliokunnan, ympäristövaliokunnan ja lakivaliokunnan jäsen.[13] Tiina Elovaara teki kansanedustajana toimiessaan mm. lakiesityksen koulukiusaamisen ja häirinnän lopettamiseksi.[14] Helmikuussa 2017 eduskunnasta äänestettiin Aito avioliitto -kansalaisaloitteesta, jolla pyrittiin palauttamaan avioliitto miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Elovaara oli yksi kolmesta perussuomalaisesta kansanedustajasta, jotka äänestivät kansalaisaloitetta vastaan ja saivat ryhmäpäätöksen vastaisesta toiminnastaan huomautuksen puolueen eduskuntaryhmältä.[15]

Kesäkuussa 2017 parikymmentä perussuomalaista kansanedustajaa erosi puolueen eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Elovaara oli vuonna 2017 perustetun eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja.[16] Hänet valittiin Uuden vaihtoehdon kansanedustajien perustaman Sininen tulevaisuus -puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi sen ensimmäisessä puoluekokouksessa Tampereella 16. joulukuuta 2017.[17]

Elovaara oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa[18] mutta ei tullut valituksi.[19]

Elovaara on vuodesta 2020 työskennellyt viestintäyritys Kreabissa yhteiskuntasuhteiden neuvonantajana.[20]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elovaaran isä on kirjailija Klaus Elovaara.[21] Elovaara oli yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli syöpään.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tiina Elovaara. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ VAIKUTTAJAVIESTINNÄLLÄ LISÄÄ TEHOA EDUNVALVONTAAN https://tampereenkauppakamarilehti.fi/. 2021. Viitattu 8.10.2021.
  3. ↑ Kansanedustaja Tiina Elovaara ilmoittaa Ylen vaalikoneessa, että hänellä on korkeakoulututkinto - ei ole. Iltalehti, 5.4.2019. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.4.2019.
  4. ↑ Akateeminen persu Aviisi.fi. 2010. Viitattu 13.6.2017.
  5. ↑ a b Järki ja tunteet Ylioppilaslehti. 15.2.2017. Viitattu 13.6.2017.
  6. ↑ Elovaara, Tiina: Tiina (Arkistoitu versio 21.6.2017) Tiina Elovaaran kotisivut. Tiina Elovaara. Arkistoitu 21.6.2017. Viitattu 6.6.2019.
  7. ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 17.11.2008. Viitattu 13.6.2017.
  8. ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 14.6.2013. Viitattu 13.6.2017.
  9. ↑ Kaupunginhallitus, kokous 31.10.201 Tampere esityslistat ja pöytäkirjat (tampere.cloudnc.fi). 31.10.2016. Viitattu 13.6.2017. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Valitut ehdokkaat Tampere Vaalit.fi. 3.5.2017. Viitattu 13.6.2017.
  11. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
  12. ↑ Valitut ehdokkaat Pirkanmaan vaalipiiri Vaalit.fi. 02.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  13. ↑ Tiina Elovaara www.eduskunta.fi. Viitattu 7.6.2019.
  14. ↑ Tiina Elovaara haluaa parempia keinoja puuttua koulukiusaamiseen – ehdottaa muutosta lakialoitteella www.aamulehti.fi. Viitattu 7.6.2019.
  15. ↑ Perussuomalaiset antoi kolmelle edustajalle huomautuksen homoliittojen puoltamisesta Yle Uutiset. 23.2.2017. Viitattu 12.6.2017.
  16. ↑ PS:sta eronnut kansanedustaja Elovaara: "Ei nähty enää mitään muita vaihtoehtoja" Iltalehti. 13.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  17. ↑ Sinisen tulevaisuuden puoluesihteeriksi Matti Torvinen Keskisuomalainen. Viitattu 19.12.2017.
  18. ↑ Ruissalo, Pekka: Tiina Elovaara teki päätöksensä: Lähtee ehdolle kevään eduskuntavaaleihin Tamperelainen. 15.12.2018. Viitattu 19.4.2019.
  19. ↑ Ensimmäinen karu ennustus kävi toteen ja Tiina Elovaaralta lähti alta puolue ja työ, Yle.fi, uutiset 17.4.2019, viitattu 19.4.2019
  20. ↑ Ex-kansanedustaja Tiina Elovaara Kreabin yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijaksi: ”Jatkan mielelläni työtä näiden asioiden parissa”, kauppalehti.fi, uutiset 23.10.2020, viitattu 18.4.2021
  21. ↑ Nieminen, Martta: ”Olin itsekin tietynlainen pakolainen” – kansanedustaja Tiina Elovaara pakeni useasti alkoholisti-isän luota naapuriin HS.fi. 24.12.2015. Arkistoitu 28.1.2016. Viitattu 3.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auktoriteettitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiina_Elovaara&oldid=21040353”