Tie vapauteen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo räpartisti Palefacen albumista. Tie Vapauteen on myös amerikansuomalainen työväenlehti.
Tie vapauteen
Paleface & Laulava unioni
Studioalbumin Tie vapauteen kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Raja-Audio Studio, Salo
 Julkaistu 28. marraskuuta 2019
 Tyylilaji Työväenlaulu
 Levy-yhtiö Finalmix Records
Palefacen muut julkaisut
Luova tuho
2014
Tie vapauteen
2019
Autofiktio
2023

Tie vapauteen on Palefacen ja Laulavan unionin albumi, joka julkaistiin marraskuun lopussa 2019. Levy sisältää amerikansuomalaisia työväenlauluja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa toimineella anarkistisella ja suoraa toimintaa harrastaneella ammattiyhdistyksellä Industrial Workers of the World oli vahva lauluperinne, ja lauluja oli paljon myös sen suomalaisilla yhteisöillä. Nämä laulut oli jo käytännössä unohdettu, kun suomalainen musiikkihistorioitsija ja Sibelius-akatemian tutkijatohtori Saijaleena Rantanen löysi Yhdysvalloista kolme laulukirjaa Immigration History and Research Centerin arkistosta Minneapolisista ja Kanadan Thunder Bayssä sijaitsevan Lakeheadin yliopiston arkistosta. Näistä kirjoista vain yksi tunnettiin Suomessa ja kahdesta muusta tiedettiin olleen olemassa ainoastaan yksittäisinä säilyneitä sivuja. Näitä lauluja on viimeksi kuultu kenties sata vuotta sitten amerikansuomalaisten haaleilla.[1][2]

Laulukirjojen sivuilla oli lauluista ainoastaan tekstit, ei nuotteja. Melodioitten löytäminen vaati päättelyä ja salapoliisityötä. Solidaarisuutta aina -niminen teksti oli helppo yhdistää englanninkieliseen kappaleeseen Solidarity Forever, mutta Langenneen laulun melodiaa oli vaikeampaa löytää. Lopulta Rantanen löysi kappaleen pianonuotit Kongressin kirjastosta Washington D.C.stä. Monien tekstien tekijät ovat tuntemattomia, sillä sanojen kirjoittaja olisi voinut saada osakseen vaikeuksia työelämässä.[2]

IWW:n suosio kasvoi amerikansuomalaisten parissa 1910-luvulla. Tämän ammattiyhdistyksen jäsenistä käytettiin nimitystä “tuplajuulaiset”. Suomalaiset muodostivat sen jäsenkunnan suurimman ja aktiivisimman joukon. Heidän lehtensä Industrialistin levikki oli 10.000 kappaletta. Monet jäsenistä eivät osanneet juurikaan englantia, joten oli luontevaa, että yhdistys laati lauluja suomen kielellä. Lauluissa käytettiin monesti tuttuja melodioita, jolloin ihmiset oppivat niiden sanat helpohkosti. Melodioita otettiin sieltä täältä, esim. Oskar Merikannolta, amerikanruotsalaiselta Joe Hilliltä, jonka oikea nimi oli Joel Hägglund, sieltä täältä, käytössä on ollut mm. melodia laulusta Kalle Kustaan muori. Melodioita on otettu myös kansanlauluista ja teatterimusiikista.[2]

Rantanen kertoi laulukirjalöydöistään musiikkituottaja ja työväenmusiikin historian tuntija Timo “Tipi” Tuoviselle, ja yhdessä he jatkoivat salapoliisityötä. Tuovinen oli jo neljä vuosikymmentä aiemmin, 1970-luvun lopulla kerännyt amerikansuomalaista kirkonvastaista musiikkia, ja aiheesta oli suunnitteilla levykin, mutta hanke kaatui Love Recordsin konkurssiin. Sen jälkeen 1980-luvulla ei levy-yhtiöillä ollut kiinnostusta tämänlaiseen musiikkiin.[2]

Seuraavaksi Tuovinen ehdotti Palefacelle IWW-lauluihin keskittyvän yhtyeen perustamista. Paleface oli laulanut aiemmin Hiski Salomaan ja Joe Hillin kappaleita ja suomalaisia työväenlauluja, ja hän vastasi olevansa todellakin kiinnostunut. Kolmanneksi jäseneksi saatiin Ossi Peura, jolloin stemmalauluja laulava ydin oli saatu kasaan. Tämän jälkeen ryhmä täydentyi vielä haitaristi Harri Kuusijärvellä ja rumpali Anssi Nykäsellä. Laulujen sovitukset ovat laatineet Tuovinen ja Peura, jotka ovat perehtyneitä kyseisen ajanjakson tyylilajeihin, mutta sovituksissa on käytetty myös mielikuvitusta, kuten myös amerikansuomalaiset olivat aikoinaan tehneet.[1]

Yhteen nimeksi tuli Laulava unioni, jollaiseksi myös IWW:ta oli aikoinaan kutsuttu, niin suuressa roolissa laulut olivat sen toiminnassa olleet.[1]

Levyn kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleen Pontevat mahat on säveltänyt Oskar Merikanto, ja kyseessä on Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu, johon tuntematon tekijä on tehnyt uudet sanat. Samoin Hoopon laulu on Merikantoa, kyseessä on kappale Tula tuulan tuli tuli tei!, johon on tehty uudet sanat.[3]

Kappaleen Siispä laulakaa melodia on sävelmä nimeltä “My Old Kentucky Home”, kun taas kappaleessa Säälikää herroja on käytetty melodiaa vanhasta metodistivirrestä. Karvajalan melodia on myös virrestä, jonka alun perin nimeltään Sunlight, Sunlight. Kirkkopotpurissa yhdistyvät saksalainen nuorisolaulu ja ruotsalainen syntymäpäivälaulu Ja må han leva.[3]

Taiteellisia vapauksia on ollut pakko ottaa jonkin verran, sillä tuplajuulaisten lauluissa saattoi olla jopa 40:täkin säkeistöä, eikä sellaisten esittäminen kokonaisina ole nykyaikana mahdollista.[2]

Monet lauluista ovat duurissa, mikä saa niihin aikaan riemullisen tunnelman, ja joukossa on myös rempseitä pilkkaralleja.[2]

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NroNimiSanatSävelSovitusKesto
1.Uniossa on voima (There is Power in a Union)Joe Hill, suom. tuntematonLewis E. JonesOssi Peura & Tipi Tuovinen3.07
2.Solidaarisuutta aina (Solidarity Forever)Ralph Chaplin, suom. tuntematontrad.Tipi Tuovinen3.12
3.Maailman proletaarit nouskaaJoe Hill, suom. tuntematonJoe HillOssi Peura & Tipi Tuovinen4.10
4.Long Way and Short WayTuntematonWilliams/JudgeTipi Tuovinen5.10
5.Hoopon lauluTuntematonOskar MerikantoOssi Peura3.41
6.Pontevat mahatTuntematonOskar MerikantoTipi Tuovinen2.23
7.Siispä laulakaaJoe Hill, suom. O.-J. PellikkaStephen FosterOssi Peura4.17
8.Langenneen lauluTuntematonGarwood Simons4.52
9.Säälikää herrojaNimimerkki Ikki Ikinen = Henry JokinenAlbert MidlaneOssi Peura3.03
10.Rikkurin syntyJack London (trad.?)1.20
11.KarvajalkaJoe Hill, suom. tuntematonW. S. WeedenTipi Tuovinen6.14
12.KirkkopotpuriTuntematontrad.Tipi Tuovinen6.18
13.Lännen lokariHiski SalomaaHiski SalomaaOssi Peura & Tipi Tuovinen3.07

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin työväen naiskuoro Elegia johtajanaan Anna Karjula (kappaleet 3, 7, 8, 9), solisti raidalla 9 Kaisu Säynevirta
  • Janne Toivonen, trumpetti ja kornetti (kappaleet 1, 10, 12)
  • Antti Hynninen, poikkihuilu ja alttosaksofoni (kappaleet 1, 10, 12)
  • Juho Viljanen, pasuuna ja tuuba (kappaleet 1, 10, 12)
  • Miihkali Jaatinen, banjo ja banjosovitukset (kappaleet 2, 3, 4, 10, 11)

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuottaja: Tipi Tuovinen
  • Äänitys, miksaus ja masterointi: Kari Laaksonen
  • Studio: Raja-Audio Studio, Meriniitty, Salo (Naiskuoro Elegia, perkussiot, banjo ja osa vokaaleista: Cold Creek Recording Studios, Vantaa; puhaltimet: Vintage Music Corner, Vantaa; flyygeli: Kallio-Kuninkala, Vantaa)
  • Kansi: Amerikansuomalaisen Tie Vapauteen -lehden kannen (marraskuu 1930) pohjalta Karri Miettinen & Jani Tolin
  • Kansien taitto ja graafinen suunnittelu: Jani Tolin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Miska Rantanen: Protestin ja folkin alkulähteillä. Palefacen Laulava unioni -yhtye soittaa Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten taisteluviisuja yli sadan vuoden takaa. Helsingin Sanomat, 26.11.2019, s. B 1–3. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.11.2019.
  2. a b c d e f Sanna Vilkman: Paleface ja Laulava Unioni herättivät henkiin amerikansuomalaisten protestilaulut sadan vuoden takaa. Yhtye julkaisee albumillisen siirtolaisten työväenmusiikkia, joka oli vaarassa kadota kokonaan. yle.fi. 26.11.2019. Yle. Viitattu 30.11.2019.
  3. a b Tie vapauteen, CD-levyn oheisvihko.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]