Abbey Road (albumi)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta The End (kappale))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abbey Road
The Beatles
Studioalbumin Abbey Road kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Abbey Road -studiot, Olympic -studiot ja Trident -studiot, 22. helmikuuta – 20. elokuuta 1969
 Julkaistu 26. syyskuuta 1969
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) George Martin
 Tyylilaji poprock, psykedeelinen pop, progressiivinen pop, taidepop[1]
 Kesto 47.03
 Levy-yhtiö Apple, Parlophone, EMI
The Beatlesin muut julkaisut
Yellow Submarine
1969 		Abbey Road
1969 		Let It Be
1970

Abbey Road on The Beatlesin syyskuussa 1969 julkaisema albumi. Se nauhoitettiin helmi–elokuussa 1969, kun yhtye oli jo hajoamispisteessä. Albumi olikin viimeinen, jonka The Beatles nauhoitti yhdessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Get Back -albumin (myöhemmin nimeltään Let It Be) äänityksistä talvella 1969 ei ollut saatu tarpeeksi laadukasta materiaalia albumiksi. Myös yhtyeen jäsenten yksityiselämässä oli tapahtunut paljon, kun John Lennon ja Paul McCartney olivat menneet tahoillaan naimisiin ja McCartneyn vaimo Linda oli raskaana. Yhtye oli myös hajoamisen partaalla. Lennon kiersi maailmaa rauhanaktivistina vaimonsa Yoko Onon kanssa ja julkaisi soolosinglen ”Give Peace a Chance”. Myös George Harrison suunnitteli soolouraa. Yhtyeen taloudelliset ongelmat ja newyorkilaisen Allen Kleinin palkkaaminen manageriksi olivat myös vieneet jäsenten huomiota musiikin tekemisestä ja aiheuttaneet riitoja yhtyeen sisällä, koska McCartney oli Kleinin palkkaamista vastaan.[2]

Paul McCartney alkoi kesäkuussa 1969 maanitella yhtyeen muita jäseniä takaisin studioon tekemään seuraavaa albumia. Hän myös pyysi tuottajaksi jälleen George Martinia, jota ei ollut käytetty Get Backin äänityksissä. Martin suostui sillä ehdolla, että saisi tuottaa albumin entiseen tapaansa.[3]

Äänityksiä nopeutti se, että yhtyeellä oli jo valmiiksi äänitettynä jonkin verran uutta raakamateriaalia, kuten kappaleet ”Something”, ”Golden Slumbers”, ”Carry That Weight”, ”She Came In Through the Bathroom Window”, ”Mean Mr Mustard” ja ”You Never Give Me Your Money”. Ennen äänitysten alkua oltiin myös jo keskusteltu ajatuksesta lyhyiden musiikkipätkien muodostamasta sikermästä.[4]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye varasi käyttöönsä EMI:n kakkosstudion koko heinäkuuksi ja elokuun alkuviikoiksi. Ensimmäisinä viikkoina paikalla olivat Martinin lisäksi vain McCartney, Harrison ja Starr, sillä Lennon oli joutunut Skotlannissa pieneen auto-onnettomuuteen ja toipui paikallisessa sairaalassa. Sillä välin muut jäsenet hioivat McCartneyn ja Harrisonin kappaleita ja äänittivät osuuksiaan. Starr oli saanut käyttöönsä uudet rummut, minkä ansiosta hänen soittonsa albumilla on aiempia albumeja monipuolisempaa ja energisempää. Äänityksissä myös käytettiin 8-raitaista laitteistoa aiemman 4-raitaisen sijaan.[5]

Lennon ja Yoko Ono liittyivät äänityksiin 9. heinäkuuta. Ono seurasi äänityksiä paikalle tuodusta sängystä ja jakeli sieltä ehdotuksiaan ja mielipiteitään, joita muut kuin Lennon eivät kaivanneet. Kitkaa Lennonin ja McCartneyn välillä aiheutti myös McCartneyn kappale ”Maxwell’s Silver Hammer”, jota erityisesti Lennon vihasi, eikä siksi osallistunut sen äänityksiin. Lennon toi äänityksiin kappaleensa ”Come Together”, ”Sun King”, ”Because”, ”I Want You (She’s So Heavy)” ja ”Polythene Pam”, joitka ovat sanoituksiltaan tyypillisen lennonmaisen erikoiset ja niukat. Lennonin työskentelyyn, käyttäytymiseen ja sanoituksiin vaikutti hänen heroiiniriippuvuutensa.[6] Lennon halusi aluksi kaikki omat kappaleensa albumin toiselle puoliskolle ja kaikki McCartneyn kappaleet ensimmäiselle puoliskolle. Näin ei kuitenkaan lopulta tehty, vaan toiselle puoliskolle laitettiin sikermä, joka päättyi kappaleeseen ”The End”.[7]

Albumin teon aikana kitaristi George Harrison nosti entisestään profiiliaan lauluntekijänä. Harrison kirjoitti Abbey Roadille kaksi kappaletta: "Something", joka myös julkaistiin albumin singlen A-puolena ja jonka Harrison kirjoitti vaimonsa Pattie Boydin innoittamana, sekä "Here Comes the Sun", joka on iloinen ja tahtilajiltaan intialaisittain vaihteleva kappale.

Kappaleella ”The End” on Ringo Starrin koko uran ainoa rumpusoolo. Starr vihasi rumpusooloja, ja hänet jouduttiin maanittelemaan sen soittamiseen.[8] Kappale ”Octopus’s Garden” on Starrin kirjoittama ja laulama, mutta Harrison auttoi kappaleen teossa.[9]

Paul McCartneyn kädenjälki on albumilla vahvasti kuultavissa. McCartney teki albumille muun muassa kappaleet "Oh Darling!", "Maxwell's Silver Hammer" ja "You Never Give Me Your Money". Tunnetuimpia McCartneyn töistä albumilla on Abbey Road -sikermä, joka koostuu monesta McCartneyn ja Lennonin kirjoittamasta lyhyestä kappaleesta. McCartney muokkasi 30. heinäkuuta sikermän yhtenäiseksi. Aluksi kappale ”Her Majesty” oli sikermän neljäntenä kappaleena, mutta koska se ei McCartneyn mielestä sopinut mukaan, hän heitti sen pois. Studioinsinööri John Kurlander kuitenkin säilytti kappaleen ja liitti sen masternauhan loppuun.[9]

Lennon, McCartney, Harrison ja Starr viimeistelivät albumin yhdessä studiolla 21. elokuuta 1969. Tämä sessio jäi viimeiseksi kerraksi kun nelikko työskenteli studiossa yhdessä.[10] George Martinin ja George Harrisonin mukaan kaikilla oli äänitysten loputtua se tunne, että albumi jäisi yhtyeen viimeiseksi, kuten se jäikin.[11]

Nimi ja kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin nimen "Abbey Road" keksi Ringo Starr. Hän sai myös ajatuksen sen kansikuvasta, joka kuvattaisiin Abbey Roadin studioiden edustan suojatiellä. Kuvan otti skotlantilainen valokuvaaja Iain MacMillan aamupäivällä 8. elokuuta.[12]

Albumin kansi on yksi kuuluisimmista levynkansista. Kannessa The Beatlesin jäsenet kävelevät Abbey Road Studiosin edessä sijaitsevan suojatien yli. Ensimmäisenä suojatien yli kävelee kokovalkoisessa asussa John Lennon, jota seuraavat Ringo Starr, Paul McCartney ja George Harrison. Harrisonia lukuun ottamatta muut yhtyeen jäsenet ovat pukeutuneet pukuihin. Harrisonilla on kuvassa farkkuasu. Kannessa ei ole yhtyeen eikä albumin nimeä.

Kannessa kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, että Paul McCartney kävelee kuvassa paljain jaloin ja eri tahtiin kuin muut. Tämä yhdistettiin Paul on kuollut -salaliittoteoriaan. Salaliittoteoriaa vahvisti myös kuvassa taustalla olevan Volkswagen Kuplan rekisteritunnus LMW 28IF. "If" on englanniksi jos, ja McCartney olisi salaliittoteorian mukaan kansikuvan ottoaikana 28-vuotias "jos eläisi". Todellisuudessa McCartney oli kuvaushetkellä 27-vuotias.

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Päivä Levy-yhtiö Formaatti
Iso-Britannia 26. syyskuuta 1969 Apple Records LP
Yhdysvallat 1. lokakuuta 1969 Apple, Capitol Records LP
Maailmanlaajuinen uudelleenjulkaisu 10. lokakuuta 1987 Apple, Parlophone, EMI CD
Japani 11. maaliskuuta 1998 Toshiba-EMI CD
Japani 21. tammikuuta 2004 Toshiba-EMI Uudelleenmasteroitu LP
Maailmanlaajuinen uudelleenjulkaisu 9. syyskuuta 2009 Apple, Parlophone, EMI Uudelleenmasteroitu CD
Maailmanlaajuinen uudelleenjulkaisu 27. syyskuuta 2019 Apple, Universal Music Group International Uudelleenmiksattu, monessa muodossa

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet kirjoittaneet John Lennon ja Paul McCartney, ellei toisin mainita.

A-puoli

  1. Come Together – 4.20
  2. Something – 3.03 (säv. George Harrison)
  3. Maxwell’s Silver Hammer – 3.27
  4. Oh! Darling – 3.26
  5. Octopus’s Garden – 2.51 (säv. Richard Starkey)
  6. I Want You (She’s So Heavy) – 7.47

B-puoli

  2. Here Comes the Sun – 3.05 (säv. George Harrison)
  3. Because – 2.45
  4. You Never Give Me Your Money – 4.02
  5. Sun King – 2.26
  6. Mean Mr. Mustard – 1.06
  7. Polythene Pam – 1.12
  8. She Came in Through the Bathroom Window – 1.57
  9. Golden Slumbers – 1.31
  10. Carry That Weight – 1.36
  11. The End – 2.19
  12. Her Majesty – 0.23

A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin aloituskappale ”Come Together” on Lennonin kappale, jossa on surrealistiset sanat ja R&B-vaikutteita. Kappale sai innoituksensa, kun Lennonia pyydettiin tekemään laulu LSD-guru Timothy Learyn kuvernöörinvaalikampanjaan.[11]

”Something” on George Harrisonin tekemä balladi. Se julkaistiin myös singlenä, joka nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa.[11]

”Maxwell's Silver Hammer” on Paul McCartneyn kepeä vaudevilletyylinen kappale, joka kertoo miehestä joka murhaa ihmisiä vasaralla. Muut yhtyeen jäsenet eivät tätä kappaletta arvostaneet, varsinkaan kun McCartney teetti siitä lukemattomia ottoja.[11]

”Oh! Darling” on McCartneyn rock and roll -rakkauslaulu, jonka hän laulaa tarkoituksellisen raa'alla äänellä.[11]

”Octopus’s Garden” on Ringo Starrin kirjoittama meriaiheinen fantasialaulu "mustekalan puutarhasta". Starr kertoi haaveilleensa tuolloin pääsevänsä merenpinnan alle pakoon kaikkea. Harrison avusti häntä kappaleen tekemisessä.[11]

”I Want You (She’s So Heavy)” on Lennonin pitkä ja raskassointinen bluesvaikutteinen laulu, jonka sanoitukset kertovat hänen tunteistaan vaimoaan Yokoa kohtaan.[11]

B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-puolen aloittaa Harrisonin kepeä ja iloinen ”Here Comes the Sun”. Harrisonia oli innostanut se, kuinka hän oli keväällä 1969 vihdoin päässyt vapaaksi raskaista liikepalavereista Apple Recordsiin liittyen.[11]

Lennon sai kappaleeseen ”Because” inspiraation kun Yoko Ono oli soittanut Beethovenin ”Kuutamosonaattia” pianolla. Lauluharmonioita on kolminkertaisesti, joten ääniä kuuluu yhteensä yhdeksän.[11]

B-puolen kolmannesta kappaleesta alkaa kahdeksan kappaleen sikermä, jonka kappaleet nivoutuvat toisiinsa. Sikermän aloittaa McCartneyn musiikillisesti monimuotoinen ”You Never Give Me Your Money”, jonka sanoitusten on katsottu viittaavan yhtyeen sisäisiin jännitteisiin. Seuraavat kolme kappaletta ovat Lennonin tekemiä. Unenomaisen ”Sun Kingin” sanoitus sisältää satunnaisia espanjankielisiä sanoja sekä yhden piilotetun liverpoolilaisen törkeyden[13]. ”Mean Mr. Mustard” on kertomus vanhasta kitupiikistä. Laulu lyhennettiin albumia varten neljästä minuutista yhteen minuuttiin. "Polythene Pam” on rokkaava kappale, jolla Lennon laulaa korostetulla Liverpoolin aksentilla. McCartneyn ”She Came In Through the Bathroom Window” perustuu tositapahtumiin ja kertoo McCartneyn kotiin murtautuneesta fanista. ”Golden Slumbers” on piano- ja jousisoitinballadi, jonka sanat perustuvat Thomas Dekkerin runoon vuodelta 1603. Kappaletta seuraa välittömästi ”Carry That Weight”, jonka yhteislaulussa kuuluu etenkin Starrin ääni. Sikermän päättää ”The End”, jossa tehdään eräänlainen musiikillinen matka yhtyeen ensimmäisestä albumista viimeiseen. Kappaleen lopussa voidaan kuulla Lennonin, McCartneyn ja Harrisonin yhteinen huokaus.[11]

Sikermän viimeistä kappaletta seuraa 14 sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen kuullaan vielä McCartneyn hupailu ”Her Majesty”. Se oli siirretty albumin loppuun, koska se ei McCartneyn mukaan sopinutkaan sikermän keskelle.[11]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Beatles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Lennon – soolo- ja rytmikitara, akustinen kitara, laulu, taustalaulu, piano, Hammond-urut, Moog-syntetisaattori, ääniefektit, tamburiini, marakassit
  • Paul McCartney – bassokitara, soolo- ja rytmikitara, laulu, taustalaulu, piano, Hammond-urut, Moog-syntetisaattori, lyömäsoittimet, ääniefektit
  • George Harrison – soolo- ja rytmikitara, bassokitara, laulu, taustalaulu, Hammond-urut, Moog-syntetisaattori, lyömäsoittimet, ääniefektit
  • Ringo Starr – rummut, lyömäsoittimet, patarummut, laulu, taustalaulu

Sessio- ja studiomuusikot/muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Something" (UK #4, USA #1, Suomi #17) / "Come Together" (UK #4, USA #1, Suomi #17)

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Time-lehti arvostelussaan 3. lokakuuta 1969 kutsui albumia iloiseksi, melodiseksi, kekseliääksi ja yhtenäiseksi kokoelmaksi musiikillisia herkkuja, joissa yhdistyvät monenlaiset tyylit ja taitava soittaminen.[14] Myös Rolling Stonen John Mendelsohn kiitteli albumin yhtenäisyyttä ja laatua.[15]

The New York Timesin Nik Cohnin mukaan keskinkertaisessa albumissa hyvää oli vain 15-minuuttinen sikermä, ja joitain sanoituksia oli tuskaista kuunnella.[16]

AllMusicin musiikkikriitikko Stephen Thomas Erlewinen mukaan Abbey Road on enemmän kuin osiensa summa – siinä on useita yhteennivoutuvia hienoja kohtia ja mieleenpainuvia lauluja, ja sen rehevä tuotanto antaa sille huomattavaa voimaa.[17]

Helsingin Sanomat arvosteli levyn 1. marraskuuta 1969 melko positiivisesti, mutta levyn katsottiin olevan jossain määrin viihteellinen.[18] 50 vuotta myöhemmin, kun levystä oli julkaistu uudet miksaukset, joiden joukossa oli myös Blu-ray -levyllä oleva 5.1 -miksaus, Helsingin Sanomat kutsui albumia “yhtyeen hui­keaksi joutsenlauluksi” ja totesi, että albumi on nostettu monissa äänestyksissä maailman parhaiden pop-albumien kapeimpaan kärkeen.[19]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McNab, Ken: And in the End: The Last Days of the Beatles. Polygon, 2019. ISBN 978-1-84697-522-6.
  • The Beatles, 10 years that shocked the worldlähde tarkemmin?
  • Beatles – kaikkien aikojen bändi 50 vuotta, Iltalehtilähde tarkemmin?
  • Steve Turner: Inside The Beatles – tarinat laulujen takana

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Abbey Road by The Beatles rateyourmusic.com. Viitattu 4.4.2023.
  2. ↑ McNab 2019, s. 145–149.
  3. ↑ McNab 2019, s. 145–155.
  4. ↑ McNab 2019, s. 157.
  5. ↑ McNab 2019, s. 158–160.
  6. ↑ McNab 2019, s. 171–175, 184–187, 195.
  7. ↑ McNab 2019, s. 199–200.
  8. ↑ McNab 2019, s. 175.
  9. ↑ a b McNab 2019, s. 176.
  10. ↑ McNab 2019, s. 183.
  11. ↑ a b c d e f g h i j k Joe Lynch: The Beatles' Abbey Road Turns 50: Classic Track-By-Track Review Billboard. 26.9.2019. Viitattu 2.2.2020.
  12. ↑ McNab 2019, s. 189–190.
  13. ↑ Beatles piilotti salaviestin kappaleeseensa www.iltalehti.fi. Viitattu 2.9.2020.
  14. ↑ Lily Rothman: Original Abbey Road Review: Record 'Crammed With Musical Delights' Time. 26.9.2014. Viitattu 2.2.2020.
  15. ↑ John Mendelsohn: Abbey Road Rolling Stone. 15.11.1969. Viitattu 2.2.2020.
  16. ↑ Jen Carlson: NY Times Reviews Abbey Road In 1969, Finds Only 15 Minutes Of Album Enjoyable Gothamist.com. 26.11.2012. Arkistoitu 2.2.2020. Viitattu 2.2.2020.
  17. ↑ The Beatles: Abbey Road AllMusic. Viitattu 2.2.2020.
  18. ↑ Viihteellinen Abbey Road. Helsingin Sanomat, 1.11.2019, s. B 17. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 2.11.2019.
  19. ↑ Miska Rantanen: Uusi miksaus herättää The Beatlesin huikean joutsenlaulun eloon tavalla, joka hellii kuulijaa. Uudelleen miksatun Abbey Road -albumin 50-vuotispainos paljastaa bändin soundin takana.. Helsingin Sanomat, 15.10.2019. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.11.2019.
  20. ↑ Yhdysvaltain listasijoitus[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Yhdistyneen kuningaskunnan listasijoitus
  22. ↑ Saksan liittotasavallan listasijoitus (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, s. 100, Otava 2006
  24. ↑ Norjan listasijoitus
Britannian
studioalbumit
Yhdysvaltain
studioalbumit
EP:eitä
Kokoelmat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Abbey_Road_(albumi)&oldid=22095281”