Te’omimin luola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Te’omimin luolan sisäänkäynti
Kävelyreitti, joka opastaa kävijät luolan sisäänkäynnille.
Egyptinkoirankuonolepakoita luolan katossa.

Te’omimin luola (hepr. ‏מערת התאומים‎, Me’arat ha-Te’omim, ’Kaksosten luola’) on karstiluola ja luonnonsuojelualue Israelissa Jerusalemin vuoriston länsireunalla, Bet Shemeshin lähellä.[1][2]

Te’omimin luolaa pidetään yhtenä alueen tunnetuimmista ja suosituimmista matkailukohteista.[3][4] Talvehtivan lepakkopopulaation suojelemiseksi luola on suljettu matkailijoilta talvikaudella marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Muina aikoina se on kuitenkin avoinna yleisölle.[5]

Luolalla on merkittävä arkeologinen merkitys, ja siellä on löydöksiä eri historiallisilta ajanjaksoilta. Huomionarvoisia löytöjä ovat muun muassa kapinallisten luujäänteet, aseet ja kolikkokokoelmat, jotka osoittavat sen olleen Bar Kokhban kapinan aikana juutalaisten kapinallisten ja pakolaisten pakolaisluola.[2] Lisäksi luolasta on löydetty todisteita pronssikautisesta alabasterilouhoksesta ja mahdollisesta myöhäisroomalaisesta kulttipaikasta, joka liittyi nekromantiaan, mikä lisää luolan arkeologista merkitystä.[6][1]

Yleiskuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Te’omimin luola sijaitsee Nahal Mearan (’luolapuro’) pohjoisrannalla. Nahal Meara on puro, joka virtaa Juudean vuorilta Välimerelle. Luola on 50 metriä leveä ja 75 metriä pitkä, ja sen sisäänkäynnin lähellä on näkyvä viikunapuu. Se luokitellaan karstiluolaksi, joka on muodostunut veden aiheuttaman kalkkikivikallion asteittaisen eroosion seurauksena. Tämä geologinen prosessi on johtanut lukuisten tippukivien kehittymiseen luolassa. Luolan keskikammio on noin 20 metriä syvä ja päättyy pieneen altaaseen, joka saa vetensä pohjalla olevasta lähteestä. Lisäksi keskuskammiosta haarautuu pienempiä käytäviä.[1][2]

Lepakkopopulaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolassa elää myös neljä erilaista lepakkolajia: siippojen heimoon kuuluvat ripsisiippa ja etelänlepakko, hevosenkenkäyökköjen heimoon kuuluva pikkulepakko ja Pteropodinae-alaheimoon kuuluva egyptinkoirankuonolepakko. Luolassa elää noin 3 000 lepakkoeläintä.[7]

Vanhat arabiperinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla paikalliset asukkaat jakoivat luolaan liittyviä perinteitä ja tapoja, ja usein luolan lähdevedellä uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Yksi merkittävä perinne kertoo tarinan naisesta, joka joi luolan katosta tippuvaa vettä ja tuli sittemmin raskaaksi kaksosilla. Vuonna 1873 C.R. Conder ja H.H. Kitchener kirjoittivat, että paikalliset talonpojat teloittivat moraalittomuudesta syytettyjä naisia heittämällä heidät luolan kuiluun.[8]

Arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kattavan tutkimuksen luolasta, joka tuolloin tunnettiin nimellä Mŭghâret Umm et Tûeimîn (arab. مغارة أم التوائم‎, Muġārat ’Umm at-Tawā’im, ’Kaksosten äidin luola’), tekivät 17. lokakuuta 1873 C. R. Conder ja H. H. Kitchener Palestine Exploration Fundista. Heidän yksityiskohtaiseen raporttiinsa sisältyi kartta luolasta. Huomattavaa oli, että sisääntulohallin pohjoispäässä he kohtasivat syvän kuopan, mutta eivät uskaltautuneet siihen eivätkä havainneet luolan jatkumista tuosta kohdasta pohjoiseen.[8]

1920-luvun lopulla René Neuville, diplomaatti ja arkeologi, joka toimi tuolloin Ranskan konsulina Jerusalemissa, suoritti kaivauksia luolan suuren sisääntuloaulan pohjalla. Hänen löytönsä tuottivat monipuolisen kokoelman esineitä, mukaan lukien keraamisia, puisia ja kivisiä astioita, jotka ajoittuvat eri historiallisille ajanjaksoille, kuten neoliittiselle ja kalkoliittiselle kaudelle, varhaispronssikaudelle, keskipronssikaudelle, rautakaudelle sekä Rooman valtakunnan ja Bysantin valtakunnan ajalle.[9]

Tämän jälkeen Gideon Mann teki vuosina 1970–1974 laajan tutkimuksen luolasta Israelin luonnonsuojeluyhdistyksen toimeksiantona. Mann keskittyi ensisijaisesti syvään kuoppaan, joka sijaitsee sisääntulohallin pohjoispäässä. Tutkimuksen tuloksena paljastui luonnollisia karstikäytäviä, jotka ulottuivat luolan kahteen sisäkammioon. Hänen työhönsä kuului kartoitus ja Bar Kokhban kapinan ajalta peräisin olevien keramiikkaesineiden talteenotto.[2]

Vuonna 2009 aloitettiin luolan uusi tutkimusvaihe, jota johti Jerusalemin heprealaisen yliopiston luolatutkimuskeskus yhteistyössä Bar-Ilanin yliopiston tutkimuksen ja arkeologian osaston kanssa. Sittemmin luolan tutkimuksissa on löydetty esineitä eri historiallisilta ajanjaksoilta, jotka ulottuvat neoliittisesta ajasta nykypäivään. Pääasialliset ajanjaksot, joita nämä löydöt ovat valaisseet, ovat keskimmäinen pronssikausi (noin 2000–1550 eaa.), Bar Kokhban kapina (noin 132–136 eaa.) ja myöhäisroomalainen-varhainen bysanttilainen kausi (200–400 eaa.).[1]

Havainnot Bar Kokhban kapinasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bar Kokhban tetradrachma, joka on lyöty denaarin päälle. Etupuoli: juutalaisen temppelin julkisivu ja nouseva tähti. Kääntöpuoli teksti: ’Jerusalemin vapauteen’.
Bar Kokhba -kolikko. Etupuoli: Viinirypäleitä, teksti: ’vuosi 1 Israelin lunastukseen’. Kääntöpuoli: taatelipalmu, jonka ympärillä on kaksi taatelin oksaa ja teksti ’pappi Eleazar’.

Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että Te’omimin luola toimi Bar Kokhban kapinan aikana Rooman armeijaa pakenevien juutalaiskapinallisten turvapaikkana, mikä on havaittu kaikkialla muinaisessa Juudeassa sijaitsevissa salaisissa piilopaikoissa. Arkeologit löysivät luolan sisäkammioista kapinallisten luunjäännöksiä, asekätköjä ja kolikkokertymiä, joihin kuului kymmeniä Bar Kokhba -kolikoita. Antiikkiryöstäjät löysivät samankokoisia Bar Kokhban kolikkokertymiä kahdesti, Beit Ummarista vuonna 1976 ja Dhahiriyan läheltä vuonna 1980. Näiden löydösten perusteella tutkijat arvelivat, että juutalaiset taistelijat hakeutuivat luolaan kapinan loppuvaiheessa. On mahdollista, että heidän mukanaan oli muita pakolaisia läheisestä juutalaiskylästä. Nämä henkilöt tunsivat todennäköisesti luolan kätketyn sisäosan, johon oli haastava päästä, joka oli piilossa näkyviltä ja joka tarjosi luotettavan vesilähteen.[2]

Yksi luolasta löydetyistä kolikkokannoista on huomattavan suuri kokoelma Bar Kokhba -hopeakolikoita, jonka arkeologit ovat löytäneet. Kolikkokokoelma sisältää erilaisia kolikoita kapinan eri vuosilta. Siihen kuuluu yksi sela (tetradrachma) Israelin lunastuksen ensimmäiseltä vuodelta, kuusi selaa Israelin vapautuksen toiselta vuodelta ja 13 selaa kapinan kolmannelta vuodelta. Kokoelman neljässä denaarissa on nimi ”Shim’on” toisella puolella ja nimi ”Eleazar” toisella puolella, ja niiden uskotaan olevan lyöty kapinan toisena vuonna. Näiden lisäksi on vielä 13 denaaria toiselta vuodelta ja 46 denaaria viimeiseltä vuodelta, joissa on merkintä ’Jerusalemin vapauden puolesta’. Toinen luolasta löydetty kolikkojoukko on erityisen merkittävä, koska se on ensimmäinen tapaus, jossa Bar Kokhban kolikoita on löydetty yhdessä varhaisempien juutalaisten kolikoiden kanssa, ja jotka ovat peräisin toisen temppelin ajalta. Kokoelmaan kuuluu sekeleitä ensimmäisestä juutalais-roomalaisesta sodasta ja pronssinen prutah-kolikko hasmonealaisen hallitsijan Johannes Hyrkanoksen ajalta. Jälkimmäisen arvoltaan pienemmän kolikon olemassaolo viittaa siihen, että näitä kolikoita ei ehkä säilytetty ensisijaisesti niiden rahallisen arvon vuoksi, vaan niitä vaalittiin pikemminkin kansallismielisen merkityksen symboleina.[2]

Alabasterilouhos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2009 tutkimuksen aikana arkeologit löysivät myös todisteita luolan muinaisesta alabasterilouhoksesta. Louhoksesta kerättiin kalkkikiveä, joita käytettiin ylellisyysastioiden valmistukseen. Uraani- ja toriumajoitusten avulla tutkijat pystyivät jäljittämään louhoksen alkuperän keskiselle pronssikaudelle.[6]

Myöhäisroomalainen kulttipaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2010–2016 tehdyssä tutkimuksessa luolasta löydettiin yli 120 ehjää öljylamppua, jotka ovat pääosin peräisin ajalta 200–400 jKr. Nämä lamput oli tarkoituksellisesti sijoitettu luolan pääkammion seinien kapeisiin rakoihin. Joissakin näistä raoista löytyi öljylamppujen lisäksi aseita, aiemmilta kausilta peräisin olevia keramiikka-astioita ja jopa ihmiskalloja. Tämä viittaa mahdollisuuteen, että näitä esineitä käytettiin nekromantisissa rituaaleissa myöhäisroomalaisella kaudella, mikä mahdollisesti osoittaa luolan toimineen paikallisena oraakkelina.[1]

Tutkijat arvelivat, että Te’omimin luolan ensisijaiset kulttiseremoniat saattoivat liittyä ktoonisiin rituaaleihin. Näitä rituaaleja on voitu suorittaa luolassa yhteydenpitoa varten vainajien kanssa ja tulevaisuuden ennustamiseksi. Alueellinen käytäntö käyttää luolia rituaalisiin tarkoituksiin roomalaisella ja bysanttilaisella kaudella on dokumentoitu useissa lähteissä, kuten Mišnassa ja Jerusalemin Talmudissa, joissa mainitaan Simeon ben Shetachin oikeudenkäynti kuudenkymmenen noidan kanssa Askalonin lähellä sijaitsevassa luolassa, sekä Epifanioksen kirjoituksissa, joissa viitataan noituuteen käytettyihin luoliin. Koska luola sijaitsee alueella, joka menetti juutalaisväestönsä Bar Kokhban kapinan aikana ja josta tuli pääasiassa ei-juutalaisia, on oletettavaa, että luolan rituaaleihin osallistuneet henkilöt olivat pääasiassa alueen ei-juutalaisia asukkaita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Eitan Klein, Boaz Zissu: Oil Lamps, Spearheads and Skulls: Possible Evidence of Necromancy during Late Antiquity in the Te’omim Cave, Judean Hills. Harvard Theological Review, 2023-07, 116. vsk, nro 3, s. 399–421. doi:10.1017/S0017816023000214. ISSN 0017-8160. Artikkelin verkkoversio. en
  2. a b c d e f Zissu, Boaz, ym.: Coins from the Bar Kokhba Revolt, hidden in Mearat Ha-Teomim (Mughâret Umm et Tûeimîn), Western Jerusalem Hills. Israel Numismatic Journal, 2010, nro 17, s. 113–147. Old City Press. ISSN 1565-4079. Artikkelin verkkoversio.
  3. נחל מערה: מסלול המשפחות שמציע פריחה, מערה ומגלשה - וואלה! תיירות וואלה!. 28.4.2023. Viitattu 27.9.2023. (hepreaksi)
  4. חוקרים: מערת התאומים שליד בית שמש שימשה אתר קדום להעלאת מתים באוב הארץ. Viitattu 27.9.2023. (hepreaksi)
  5. Shkolnik, Yaakov ja Lerner, Yael: [https://www.parks.org.il/trip/nahal-meara/ נחל מערה ומערת התאומים - המלצה למסלול טיול בשמורת טבע נחל דולב (Cave Stream and Twin Cave - Recommendation for a Hiking Route in the Dolev Stream Nature Reserve)] 10.12.2019. parks.org.il. Viitattu 27.9.2023.
  6. a b Amos Frumkin, Miryam Bar-Matthews, Uri Davidovich, Boaz Langford, Ro'i Porat, Micka Ullman, Boaz Zissu: In-situ dating of ancient quarries and the source of flowstone (‘calcite-alabaster’) artifacts in the southern Levant. Journal of Archaeological Science, 1.1.2014, 41. vsk, s. 749–758. doi:10.1016/j.jas.2013.09.025. ISSN 0305-4403. Artikkelin verkkoversio.
  7. (Operation Bat in the Twins Cave) 6.1.2019. parks.org.il. Viitattu 27.9.2023.
  8. a b Robarts - University of Toronto: The survey of western Palestine : memoirs of the topography, orography, hydrography, and archaeology. London : Committee of the Palestine exploration fund, 1881-1883. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.9.2023).
  9. Eitan Klein, Boaz Zissu: Oil Lamps, Spearheads and Skulls: Possible Evidence of Necromancy during Late Antiquity in the Te’omim Cave, Judean Hills. Harvard Theological Review, 2023-07, 116. vsk, nro 3, s. 399–421. doi:10.1017/S0017816023000214. ISSN 0017-8160. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]