Tarja Tallqvist
| Tarja Tallqvist | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1944 Joensuu |
| Poliitikko | |
| Puolue | SDP |
| Entiset puolueet | Suomen Kristillisdemokraatit |
| Asema | kansanedustaja 2007-2011, kaupunginvaltuutettu |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri |
| Kotipaikka | Espoo |
Tarja Tallqvist (o.s. Tainio, s. 18. tammikuuta 1944 Joensuu) on suomalainen hoitotyöaktivistina tunnetuksi tullut tv-ohjaaja, toimittaja, dokumentaristi ja poliitikko. Tallqvist on Espoon kaupunginvaltuutettu, ja toimi Suomen Kristillisdemokraattien kansanedustajana vuodesta 2007 vuoteen 2011. Tällöin Tallqvist oli eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja, jäsenenä Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, sekä Ympäristövaliokunnassa. ETYJissä Tallqvist oli varajäsen.
Espoolaisen Tallqvistin tavoite oli kerätä Internetissä syksyyn 2006 mennessä miljoona nimeä vanhusten hoitajien työoloja ja omaishoitajia koskevaan adressiin. Nimiä kertyi lopulta runsaat 405 000, ja vetoomus luovutettiin 29. marraskuuta 2006 valtiovarainministeri Eero Heinäluomalle.
Dokumenttien kysynnän hiivuttua Tallqvist opiskeli lähihoitajaksi ja on työskennellyt muun muassa kodinhoidossa, palvelutalossa sekä dementiakodissa. Kerrottuaan kolumnissaan TEHY:n lehdessä millaista on vanhustenkodinhoidon arki, Helsingin kaupungin virkamiehet ilmoittivat, että Tallqvist ei enää saa tehdä Helsingin kaupungille töitä. Tallqvist oli kertonut, että hoitajalla oli enimmillään 15 minuuttia per kotikäynti.
Tarja Tallqvist oli ensimmäinen uusi kansanedustaja 2007, joka teki lakialoitteen (27. huhtikuuta 2007). Tämä lakialoite oli Laki vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ja laki rikosrekisterilain 6 §:n muuttamisesta (LA 30/2007 vp).
Tallqvist otti Helsingin Sanomien vaalikoneessa sekä perheen sisäiseen että täyteen adoptio-oikeuteen myönteisen kannan ainoana Kristillisdemokraattien kansanedustajana. Helsingin Sanomien vaalikoneessa Tallqvist perusteli myönteistä kantaansa näin: ”Lapsen onnellisuus on se tärkein. Jos hän saa rakkautta kaikki on hyvin.”
Tallqvist äänesti ydinvoimalupien myöntämistä vastaan vuonna 2010.[1]
Toukokuussa 2011 Tallqvist ilmoitti eronneensa Kristillisdemokraattisesta puolueesta ja liittyvänsä SDP:hen.[2]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tallqvist on saanut lukuisia palkintoja dokumenteistaan ja elämäntyöstään:
- Vuoden paras dokumenttisarja: Hopeinen kolmio (MTV3, 1990)
- Vuoden paras dokumenttisarja: Telvis-kunniakirja (1990)
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto: Elämää Suomessa (YLE 1, 1997)
- Syöväntorjuntatyön ansiomitali (1998)
- Suomen Mielenterveysseuran mitali dokumenteista ja tietoiskuista mielenterveystyön hyväksi (1999)
- Vuoden Teko. ET-lehti (2006)
- Vuoden Lyyli. UNIONI, naisasialiitto Suomessa ry (2006)
- Yhteiskunnallinen teko 2006. Helsingin sosialidemokraatit ry.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarjolla toivoa. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 978-951-3-11051-2.
- Simonen, Elina & Tallqvist, Tarja: Kuka vierelles jää. Lähihoitajan raportti. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-20991-1.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Molempia ydinvoimaloita vastustaneet kansanedustajat Helsingin Sanomat. 1.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Homomyönteinen kristillinen savustettiin ulos: ”Rankkaa” Uusisuomi.fi. 23.5.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tarja Tallqvist Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| ||||||
| ||||||
|
