Tuumorinekroositekijä alfa
Tuumorinekroositekijä alfa[1] (TNF-alfa) on tulehdusreaktion syntyyn vaikuttava välittäjäaine eli sytokiini.[2] TNF-alfa on pääasiassa makrofagien erittämä proteiini, joka osallistuu tulehdusreaktion lisäksi monenlaisiin biologisiin prosesseihin, kuten solunjakautumiseen, solujen erilaistumiseen, apoptoosiin, rasva-aineiden metaboliaan ja verihyytymän muodostukseen. Sillä on havaittu olevan osuutta mm. autoimmuunisairauksissa, insuliiniresistenssissa ja syövässä.[3] TNF-alfan vasta-aine on infliksimabi[4]. Tuumorinekroositekijä alfan vanha nimitys on kakektiini[1].
Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TNF-alfa sekä sen solukalvon läpäisevä TNF-alfareseptori ovat kolmesta osasta kohdistuvia eli trimeerisiä proteiineja. TNF-alfan sitoutuminen solukalvon pinnalla olevaan TNF-alfareseptoriin johtaa reseptorin soluliman puoleisten osien asennon muuttumiseen. Tällöin soluliman puoleiset osat voivat aktivoida erilaisia viestimekanismeja, jotka johtavat edelleen seriini/treoniinikinaasien aktivoitumiseen. Aktivoituneet seriini/treosiinikinaasit fosforyloivat IκB-kinaasin (IKK), jolloin se aktivoituu. Fosforyloitu IκB-kinaasi liittää IκB-proteiinin kahteen seriinitähteeseen fosfaattia. Tämä fosforylaatio johtaa ubikitiinin liittämiseen IκB-proteiiniin. Proteasomit tunnistavat ubikitinoidun IκB:n ja hajottavat sen. Tällöin IκB:n solulimaan sitoma NFκB-proteiini vapautuu sen otteesta ja kulkeutuu tumaan. Tumassa NFκB yhdessä muiden proteiinien kanssa lisää kohdegeeniensä luentaa eli transkriptiota.[5]
Käyttö diagnostiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksia tutkimalla voidaan arvioida, onko potilaalla koko elimistön laajuinen eli systeeminen tulehdus (engl. "systemic inflammatory response syndrome", SIRS) ja kuinka voimakas tulehdus on. SIRS:n voi aiheuttaa verenmyrkytys, laaja-alainen fyysinen trauma tai palovamma, autoimmuunitauti tai sydämen iskemia- reperfuusiotapahtuma, jossa verenkierto palaa hapenpuutteesta kärsineeseen kudokseen. Tulehdusvälittäjäainemäärityksiä voidaan käyttää apuna myös epäiltäessä kryptogeenisen eli tuntemattoman syyn aiheuttaman infektion[6] laukaisemaa SIRS:iä.[2]
Hyvin korkeita TNF-alfa-pitoisuuksia on todettu esim. meningokokki-bakteerien aiheuttamassa verenmyrkytyksessä. Veren TNF-alfa-taso kuitenkin vaihtelee nopeasti johtuen TNF-alfa:n lyhyestä puoliintumisajasta plasmassa (alle 5 min). Tämän vuoksi varmempi määritys saadaan selvittämällä pitoisuus useamman kerran.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Yrjö Konttinen, Heikki Valleala, Visa Honkanen, Jyrki Törnwall, Eve-Kai Tensing, Timo Sorsa ja Dan Nordström: Tuumorinekroositekijämodulaattorit nivelreuman hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1999, 115. vsk, nro 18, s. 1969–1976. duo91011 (99181969). Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2012. lähde tarkemmin?
- ↑ a b c Tuumorinekroositekijä, alfa, seerumista. Huslab-liikelaitos, 2013. Viitattu 24.12.2013
- ↑ TNF tumor necrosis factor. National Centre for Biotechnology Information, 2013. Viitattu 24.12.2013 (englanniksi)
- ↑ Infliksimabi, seerumista (Arkistoitu – Internet Archive). HUSLAB-liikelaitos, 2012. Viitattu 24.12.2013
- ↑ Alberts, Bruce et al. Molecular Biology of the Cell. (5. painos) Garland Science, 2008, s. 953-954. ISBN 978-0-8153-4105-5 (englanniksi)
- ↑ Kryptogeeninen :: Terveyskirjasto (Arkistoitu – Internet Archive). Kustannus Oy Duodecim, 2013. Viitattu 24.12.2013