Solujen erilaistuminen
Solujen erilaistuminen tarkoittaa kantasolun muuttumista eri tyyppiseksi soluksi, joka sopii elimistössä erityisen hyvin tiettyyn elimistön monesta tehtävästä. Esimerkiksi lihassolu ja rasvasolu ovat erilaistuneita soluja, ja ne sopivat elimistössä eri tehtäviin. Ihmisen elimistössä on yli 200 erilaista solua[1]. Kun solu erilaistuu tiettyyn tehtävään, sen kyky toimia muissa tehtävissä heikkenee tai katoaa. Monisoluisten eliöiden solut erilaistuvat koko eliön elämän ajan, joskin eniten erilaistumista tapahtuu eliön alkionkehityksen aikana. Solujen erilaistumisesta on monisoluisille eliöille etua siksi, koska erilaistumisen ansiosta eliö pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan elinympäristöänsä helpommin.[2]
Solun erilaistuminen alkaa, kun kantasolu jakautuu ja elimistö tarvitsee lisää erilaistuneita soluja.[1] Kaikissa erilaistuneissa soluissa on sama geeniperimä. Se vain ilmenee eri tavoin solun tyypistä riippuen siten,[2] että solun erilaistuessa signaalimolekyylit ja reseptoriproteiinit tukahduttavat solun sisällä joidenkin geenien transkriptiota hoitavat tekijät. Toimintaansa solussa jatkavat ne geenit, joista on hyötyä erilaistuneen solun työtehtävässä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Robb, Amanda & Friedl, Elizabeth: The Process of Cell Differentiation study.com. 25.1.2022. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Niemi, Mikko & Virtanen, Ismo & Vuorio, Eero: Solu- ja molekyylibiologia, s. 255 - 256. Porvoo: Weilin+Göös & WSOY, 1995. ISBN 951-35-5685-9.