Syyrian kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syyrian kuningaskunta
maalis–heinäkuu 1920
Flag of Kingdom of Syria (1920-03-08 to 1920-07-24).svg Emblem of the Arab Kingdom of Syria (1920).svg
lippu vaakuna

FEisalKingdom.png

kuningas Feisal
Pääkaupunki Damaskos

Syyrian kuningaskunta oli lyhytikäiseksi jäänyt itsenäinen kuningaskunta Lähi-idässä vuonna 1920. Kuningaskunta perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen osmanien ennen sotaa hallitsemille alueille kuningas Feisalin johdolla. Syyria ajautui kuitenkin sotaan Ranskaa vastaan, joka voitettuaan perusti alueelle siirtomaahallinnon.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Syyriaa hallitsi Osmanien valtakunta. Jo osmanien kaudella vaikutti arabinationalistinen liike, mutta varsinaista syyrialais-arabialaista identiteettiä ei vielä ollut. Maailmansodan aikana paikalliset jakautuivat arabinationalisteihin ja osmanien puolella olleisiin paikallisiin.[1]

Maailmansodan aikana vuonna 1916 britit olivat solmineen Ranskan kanssa Sykes–Picot-sopimuksen, joka jakoi Osmanivaltakunnan Ranskan ja brittin etupiireihin. Sopimuksen mukaan nykyisen Syyrian alueen tulisi jäädä Ranskan etupiiriin. Ranskalaiset pelkästivät arabinationalismin mahdollisesti leviävän Lähi-idästä heidän entuudestaan hallitsemille alueille Pohjois-Afrikassa. Alueen jakamisen oli tarkoitus estää tällainen kehitys. Ranskalaiset olivat lisäksi pitäneet itseään historiallisesi Lähi-idän kristittyjen suojelijoina, mutta lisäksi heillä oli huomattavia taloudellisia intressejä Libanonissa.[1]

Maailmansodan aikana Mekan šarif Husseinin poika Feisal johti osmaneja vastaan taistelleita arabijoukkoja näiden edetessä Transjordaniaan, Palestiinaan ja Syyrian Damaskokseen. Britit olivat ristiriitaisesti luvanneet Mekan šarifille tukensa itsenäisen arabivaltion tai valtioiden federaation perustamiselle sodan jälkeen. Osmanien hävittyä sodan Lähi-idän arabialueet olivat teoriassa vielä osa Osmanien valtakuntaa, mutta käytännössä niitä miehittivät brittisotilaat. Brittien tarkoitus etenkin Damaskoksen kukistumisen jälkeen oli ollut pelata ranskalaiset ulos Lähi-idästä aiemmista sopimuksista huolimatta.[2]

Brittien asema sodan jälkeen oli kuitenkin suhteellisen heikko esimerkiksi taloudellisen tilanteen takia. Britit odottivat tukea sodan jälkeisissä neuvotteluissa Yhdysvalloilta. Woodrow Wilson osallistui Lähi-idän uudelleenjärjestelyyn tähdänneisiin neuvotteluihin. Wilson ajoi kansakuntien itsehallinnon periaatetta, jota britti esittivät ranskalaisten tavoitteiden uhkaavan. Wilson ehdotti Lloyd Georgelle ja Georges Clemenceaulle Lähi-itään lähetettävän komission perustamista. Molempien kieltäydyttä perustettiin puhtaasti amerikkalainen King–Cranen tutkimuskomissio. Komissio haastatteli Palestiinan ja Syyrian asukkaita kahden kuukauden ajan kesäkuusta 1919 lähtien. Valtaosa toivoi perustuslaillista kuningaskuntaa Feisalin alaisuudessa. Komissio raportoi tästä elokuussa Pariisin rauhanneuvotteluissa, joihin myös Feisal osallistui. Tulokset jätettiin kuitenkin suurelta osin huomiotta.[2]

Kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feisalin kruunajaiset.
Arabijoukkoja Maysalunin taistelussa.

Syyriassa Feisal aloitti osmanien aikaisen vaalilain mukaiset parlamenttivaalit. Valittu eduskunta julistautui Syyrian kansalliskongressiksi. Se esitti King–Cranen tutkimuskomissiolle itsenäisen Syyrian perustamista. Valtion oli tarkoitus käsittää alue, joka ulottui Taurusvuorilta Siinain niemimaalle saakka. Maaliskuussa 1920 kansalliskongressi kruunasi Feisalin Syyrian kuninkaaksi. Syyriasta tuli ensimmäinen Osmanien valtakunnasta maailmansodan jälkeen itsenäistynyt valtio. Britit olivat kuitenkin jo edellisenä vuonna lopulta hylänneet ajatuksen Syyrian tukemisesta Ranskaa vastaan. Britit ilmoittivat syyskuussa 1919 vetävänsä omat joukkonsa pois Syyriasta. Huhtikuussa 1920 vahvistettiin Ranskan mandaattivalta Syyriassa ja Libanonissa. Mandaattihallinnon edustajaksi valittiin Henri Gouraud. Gouraud vaati Feisalia purkamaan kuningaskunnan, hajottamaan arabiarmeijan ja hyväksymään mandaattihallinnon rauhanomaisesti. Feisal kieltäytyi ranskalaisten uhkavaatimuksesta, ja sen seurauksena puhkesi Ranskan ja Syyrian välille avoin sota.[3]

Syyrian arabiarmeija otti yhteen ranskalaisten joukkojen kanssa, jotka olivat aikaisemmin miehittäneet Beirutin ympäristöä. Heinäkuussa 1920 käytiin 20 kilometriä Damaskoksesta Beirutin suuntaan Maysalunin taistelu, jossa ranskalaiset saivat voiton Feisalin joukoista. Damaskos vallattiin 24. heinäkuuta. Feisalin sallittiin paeta Syyriasta. Ranskalaiset antoivat hänen käyttöönsä junan, johon hän 28. heinäkuuta nousi perheineen. Feisal saapui Irakiin Bagdadiin, jossa britti tekivät hänestä Irakin kuninkaan 1. elokuuta. Ranskalaiset alkoivat voittonsa jälkeen muodostaa alueelle siirtomaavaltiota.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ari Kerkkänen: Syyria : synnystä sisällissotaan. Suomen rauhanpuolustajat, 2017. ISBN 978-952-01-1654-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kerkkänen 2017, s. 27-29
  2. a b Kerkkänen 2017, s. 31-33
  3. a b Kerkkänen 2017, s. 34-36

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]