Šarif

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Husain ibn Ali (1854–1931), Mekan šarif ja Hijazin kuningas

Šarīf (arab. شريف‎) on islamilainen arvonimi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "ylhäinen" tai "ylhäissyntyinen". Nimitys tarkoittaa, että henkilö on profeetta Muhammedin sukulainen.

Suppeassa merkityksessä ehtona on sukulaisuus profeettaan suoraan alenevassa polvessa Muhammedin tyttären Fatiman kautta, joka oli naimisissa Muhammedin serkun Ali ibn Abi Talibin kanssa. Vielä tarkempana rajauksena etenkin Hijazin alueella voi olla polveutuminen Alin ja Fatiman vanhimmasta pojasta Hasanista. Laajemman tulkinnan mukaan henkilö on šarif jo silloin, jos hän polveutuu Muhammedin klaanista Banu Hashim, jonka kantaisä oli Muhammedin isän isoisä. Banū Hāshim on vuorostaan Quraišin alaheimo.[1]

Islamilaisessa maailmassa kaupunkien johtavat perheet käyttivät arvonimenään nimitystä šarif.[1] Esimerkiksi Mekkaa 1900-luvun alussa hallinnut Husain ibn Ali) oli šarif, ja hänen jälkeläisensä, Jordanian ja Irakin kuninkaat jatkoivat nimen käyttöä.

Arvonimen aitous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisia 600-luvulle ulottuvia sukuselvityksiä voi pitää myös keksittyinä, sillä perimätietoa Muhammedista alettiin kirjata muistiin vasta yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuoleman jälkeen. On myös epätodennäköistä, että valtavalla joukolla muslimeita Persiasta, Turkista, Afrikasta, Pakistanista ja Intiasta olisi Mekan Quraiš -heimoon ulottuvia sukusiteitä. Kyse olikin siitä, että korkeissa valta-asemissa olevat suvut julistautuivat Muhammedin sukulaisiksi lisätäkseen arvovaltaansa. Tällaisia väitteitä oli toisaalta mahdoton todistaa vääriksi. [2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robinson, David: Muslim Societies in African History. Cambridge University Press, 2011 (1. painos 2004). ISBN 978-0-521-53366-9. (englanniksi)
  • sharif Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.4.2022.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b sharif Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.4.2022.
  2. Robinson 2011, s. 49–52