Susanna Tapani
| Susanna Tapani | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1993 |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Suski |
| Pelipaikka | hyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 177 cm |
| Paino | 65 kg |
| Seura | |
| Seura | Minnesota |
| Sarja | PWHL |
| Pelinumero | 77 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2011– |
| Aik. seurat |
HPK (NSML) Blues (NSML) Lukko (NSML) Linköping HC (SDHL) Turun Palloseura KRS Vanke Rays |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Sveitsi 2011 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Ruotsi 2015 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2017 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Kanada 2021 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Yhdysvallat 2024 | jääkiekko | |
| Naisten ringette | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tampere 2010 | ringette | |
| Kultaa |
Helsinki 2016 | ringette | |
| Kultaa |
Mississauga 2017 | ringette | |
| Kultaa |
Burnaby 2019 | ringette | |
Susanna Tapani (s. 2. maaliskuuta 1993 Laitila)[1] on suomalainen jääkiekkoilija, jalkapalloilija, salibandyn pelaaja ja ringettepelaaja.[2][1] Hän on pituudeltaan 176 cm.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ringetteura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapani kuului ringeten maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen joukkueeseen Tampereella 2010[2], Helsingissä 2016,[4] Mississaugassa 2017[5][6] ja Burnanyssa 2019.[7] Vuonna 2016 hän sai maajoukkueen kapteenina toimimisen myötä kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle.[1] Hän voitti ringeten Suomen-mestaruuden Raision Nuorisokiekon joukkueessa kausilla 2010–2011[2] ja 2016–2017[8]. Ringeten SM-sarjan kaikkien aikojen pistetilastossa Tapani on kauden 2021–2022 jälkeen seitsemäntenä[9]. Hän on pelannut SM-sarjassa 268 ottelua ja tehnyt yhteensä 1 617 tehopistettä (981 maalia ja 636 maalisyöttöä)[9].
Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapani pelasi jääkiekon alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009, 2010 ja 2011.[3] Vuoden 2011 kisoissa hän oli Suomen pronssijoukkueen paras maalintekijä. Hän sai pronssia ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan, Sveitsin MM-kilpailuissa 2011. Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen MM-kilpailuissa 2012 ja 2013 sekä viidenneksi sijoittuneeseen Suomen olympiajoukkueeseen Sotšissa 2014.[2] MM-kilpailuissa Ruotsissa 2015 ja Yhdysvalloissa 2017 hän sai pronssia,[3][10] kuten myös Pyeongchangin olympialaisissa 2018.[11] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[12][13] Hän kuului Suomen pronssijoukkueisiin MM-kilpailuissa 2021 ja olympialaisissa 2022.[10] Hän on pelannut 21. helmikuuta 2022 mennessä 199 naisten jääkiekkomaaottelua ja kerännyt niissä tehopisteet 85+75=160. MM-kilpailuissa hän on tehnyt 44 ottelussa 13 maalia ja antanut 14 maalisyöttöä. Olympialaisissa hän on pelannut 19 ottelua, joissa hän on tehnyt yhdeksän ja syöttänyt niin ikään yhdeksän maalia.[10][14] Tapani kävi kesken vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuiden ystävänsä häissä. Päällekkäiselle menolle oli joukkueenjohdon etukäteislupa.[15] Tapahtuma herätti keskustelua.[16]
Tapani pelasi jääkiekkoa Laitilan Jyskeen C-poikien joukkueessa, kunnes siirtyi naisten SM-sarjassa pelaavaan Hämeenlinnan Pallokerhoon vuodenvaihteessa 2010–2011[2] (toisen lähteen mukaan 2011−2012[10]). Kaudeksi 2012–2013 hän siirtyi mestaruuden voittaneeseen Espoo Bluesiin[3] ja pelasi myös Kiekko-67:n juniorijoukkueessa[10]. Syksyllä 2013 hän alkoi opiskella liiketaloutta Pohjois-Dakotan yliopistossa ja pelata yliopiston joukkueessa.[2] Kausilla 2014–2016 hän pelasi Hämeenlinnan Pallokerhossa ja 2016–2018 Rauman Lukossa. Kaudella 2018−2019 hän pelasi runkosarjan Turun Palloseurassa ja pudotuspelit Ruotsin SDHL:n Linköpings HC:ssä, jossa saavutti hopeaa. Kausilla 2019–2021 hän pelasi Turun Palloseuran alle 18-vuotiaiden poikajoukkueessa. Keväällä 2021 hän pelasi kolme pudotuspeliottelua Venäjän naisten sarjassa pelaavassa kiinalaisessa KRS Vanke Rays -joukkueessa. Kaudella 2021–2022 Tapani pelasi Vanke Raysissä 12 runkosarja- ja 8 pudotuspeliottelua. [3][10] Hän liittyi joukkueen kokoonpanoon neljän muun suomalaisen tavoin vasta olympiatauon jälkeen.[17] Kauden päätteeksi joukkue voitti mestaruuden.[18]
Pidettyään seuraavan kauden taukoa jääkiekosta hän siirtyi PWHL:ssä pelaavaan Minnesotaan kaudeksi 2024.[10]
Tapani on pelannut jääkiekon SM-sarjassa/liigassa 53 runkosarjaottelua, joissa hän on tehnyt 46 maalia ja antanut 27 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän on tehnyt 28 ottelussa 25 maalia ja antanut 25 maalisyöttöä. USA:n yliopistosarjassa hän teki 24 ottelussa kahdeksan maalia ja antoi 12 maalisyöttöä. Ruotsin pudotuspeleissä hän on tehnyt kymmenessä ottelussa neljä maalia ja syöttänyt kolme.[10]
Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapanin mukaan hän pyrkii pelaamaan sekä ringetessä että jääkiekossa samalla tavalla. Hän kuitenkin kertoo olevansa vahvimmillaan luistelussa.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Ammatti on yhä hakusessa – liiketaloutta tai enemmän urheiluun liittyvää. Opintoja on tarkoitus jatkaa pari vuotta ja saada maisterinpaperit." —Tapani kuvaili tulevaisuuttaan ja opiskelutilannettaan Helsingin Sanomille maaliskuussa 2017.[1]
|
Tapani on opiskellut liiketaloutta Yhdysvalloissa. Joulukuussa 2016 hän valmistui Suomessa tradenomiksi pääaineinaan urheilumarkkinointi ja -johtaminen.[1] Vielä neljä kuukautta myöhemmin hän opiskeli liiketaloutta avoimessa yliopistossa.[1]
Susanna Tapanin äiti pelasi ringetteä maalivahtina ja kuului maajoukkuerinkiin. Susannan setä Mika Tapani valittiin Mr. Finlandiksi vuonna 1997.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkaudella 2016 Tapani oli mukana nostamassa Raision Futista jalkapallon III-divisioonaan. Tämän jälkeen hän pelasi pääsarjatasolla ringetteä Raision Nuorisokiekossa, jääkiekkoa Rauman Lukossa ja salibandyä Turun Palloseurassa. Ringettekaudella hän teki 19 runkosarjaottelussaan tehopisteet 94+55.[1]
Susanna Tapanista on tehty vuonna 2020 dokumenttielokuva Jäänsärkijä.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Lahti, Markku: Ärsyttävän hyvä ja taitava Susanna Tapani Helsingin Sanomat. 31.3.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.4.2017.
- ↑ a b c d e f Susanna Tapani (arkistoitu linkki) Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 23.1.2014. Viitattu 24.1.2014.
- ↑ a b c d e Susanna Tapani Eurohockey.com. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Suomi juhlii MM-kultaa – Kanada kaatui hurjin murskalukemin! yle.fi. Yleisradio Oy. Viitattu 20.1.2016.
- ↑ Maailmanmestarit saapuvat itsenäisyyspäivän aattona Suomeen skrl.fi. 4.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Suomi on jälleen maailmanmestari ringetessä – Pohjolan kikkamaali murskavoiton helmenä yle.fi. 3.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Hyyppä, Emma: Suomi on ringeten maailmanmestari seitsemättä kertaa peräkkäin! Joukkueen konkari Anne Pohjola teki finaalissa kypärätempun: "Ei tähän todellakaan totu" 1.12.2019. Yle. Viitattu 1.12.2019.
- ↑ RNK vei ringeten Suomen mestaruuden turunseutusanomat.fi. 23.3.2017. Viitattu 3.5.2017.
- ↑ a b Kaikkien aikojen tilasto (pdf) 11.5.2022. Suomen Ringetteliitto. Arkistoitu 12.10.2022. Viitattu 12.10.2022.
- ↑ a b c d e f g h Susanna Tapani Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 351. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Aki-Petteri Pulkkinen: Naisleijonien GM paljastaa – näin kohupäätös MM-tähden poissaolosta tehtiin Ilta-Sanomat. 28.8.2022. Viitattu 30.8.2022.
- ↑ Heikkilä, Tuomas: Viekö Susanna Tapanin hääreissu tukieurot Naisleijonilta? Näin vastaa rahakirstun päällä istuva virkamies Ilta-Sanomat. 29.8.2022. Viitattu 30.8.2022.
- ↑ «Ванке Рэйз» подписали 14 игроков из Канады, Финляндии, Швеции, США и России mhl.khl.ru. Viitattu 30.8.2022. (venäjäksi)
- ↑ Potts, Andy: IIHF - Vanke Rays win Russian title IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Jäänsärkijä | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 30.8.2022.
|
