Suomen urheilu 1930
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1930 käsittelee vuoden 1930 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi viisi maaottelua. Joukkue hävisi vieraskentällä Norjalle 6–2, Latvialle 3–0 ja Virolle 4–0 sekä Helsingin pallokentällä Tanskalle 1–6. Syyskuun lopulla Suomi pelasi Helsingissä Ruotsin kanssa tasan 4–4, ja Lauri Lehtinen teki ottelussa kolme maalia eli hattutempun, missä hän onnistui Suomen maajoukkuehistorian toisena pelaajana.[1][2]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Palloseura.[3] Aiempien vuosien cup-kilpailujen jälkeen mestaruudesta pelattiin nyt sarjamuotoisella kilpailulla, ja A-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta, joista neljä oli Helsingistä, kaksi Turusta, yksi Vaasasta ja yksi Viipurista. Mestaruus ratkesi vasta uusintaottelussa, jossa HIFK voitti TPS:n 4–1.[4]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruudesta ei pelattu leudon talven vuoksi.[5]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi helmikuussa Helsingissä Ruotsin kanssa tasapelin 5–5.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Sudet ja hopealle sijoittui helsinkiläinen Kiffen.[7]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Budapestissa, Unkarissa Kaarlo Väkevä saavutti pronssia alle 60-kiloisten sarjassa. Tämä oli Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen nyrkkeilyn arvokisamitali.[8][9]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa Tukholmassa, Ruotsissa suomalaisista kultaa voittivat Kustaa Pihlajamäki alle 61-kiloisten sarjassa, Mikko Nordling alle 72-kiloisissa ja Väinö Kokkinen alle 79-kiloisissa. Hjalmar Nyström saavutti hopeaa yli 87-kiloisten sarjassa ja Edil Rosenqvist pronssia alle 87-kiloisissa.[10][11]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Lahden Mailaveikot ja hopeaa sai Haminan Palloilijat.[12]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Oslossa, Norjassa Tauno Lappalainen saavutti pronssia 18 kilometrin hiihdossa ja Adiel Paananen 50 kilometrin hiihdossa.[13][14]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Berliinissä, Saksassa Marcus Nikkanen saavutti pronssia miesten yksinluistelussa.[15][16]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätykseksi 71,57 m 8.8. Viipurissa, 71,70 m 17.8. Tampereella, 71,88 m 31.8. Vaasassa ja 72,93 m 14.9. Viipurissa. Hän heitti jo 28.7. Tukholmassa tuloksen 72,38 m mutta sitä ei hyväksytty viralliseksi maailmanennätykseksi. Paavo Nurmi juoksi maailmanennätykseksi 9.6. Lontoossa kuudella maililla ajan 29.36,4 ja 3.9. Tukholmassa 20 000 metrillä ajan 1.04.38,4. Martti Marttelin juoksi 14.9. Viipurissa 25 000 metrillä maailmanennätysajan 1.22.28,8. Kymmenottelussa Paavo Yrjölä teki 10.7. Aalborgissa epäviralliset maailmanennätyspisteet 8117,30 ja Akilles Järvinen 20.7. Viipurissa virallisen maailmanennätyksen 8255,475. Viisiottelussa Martti Tolamo teki 17.8. Tampereella epävirallisen maailmanennätyksen 4005,37.[17][18]
- Suomen-mestaruuskilpailut käytiin 16.–17.8. Tampereella. Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä ja Martti Tolamo viisiottelun epävirallista maailmanennätystä.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 73–75. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 368–369. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 56–57. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 467
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 259. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 273. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 164–165
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 150. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 712
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 225. Otava, 1970.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 505–508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 539. , 1987.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 36–37. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.