Suomalainen fantasiakirjallisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomalainen fantasiakirjallisuus on ollut osa Suomen kirjallisuutta alusta alkaen. Suomalainen kirjallisuus syntyi 1800-luvulla, joka oli kirjallisuudessa vahvasti realismin aikakautta. Kuitenkin esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1870) sisältää fantasiatarinoita. Kalevalan tarusto on innoittanut useita fantasiakirjailijoita, kuten brittiläistä J. R. R. Tolkienia. Kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia kirjailijoita, joiden tuotannosta merkittävä osa on ollut fantasiaa, ovat muun muassa Tove Jansson, Leena Krohn ja Johanna Sinisalo.[1][2]

Suomalaisia fantasiakirjailijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset kirjailijat ovat hyödyntäneet Kalevalaa harvoin fantasiamaailmojen luonnissa. Eino Leino kirjoitti paljon Kalevalaan pohjautuvia tekstejä kuten Helkavirret.[2]

1900-luvun alkupuolella fantasia kukoisti satukirjallisuudessa. Aili Somersalon vuonna 1919 ilmestynyt Mestaritontun seikkailut valittiin 2000-luvulla suosituimmaksi kotimaiseksi lastenkirjaksi Helsingin Sanomien äänestyksessä. Seikkailusatuja kirjoitti myös Mika Waltari, jonka myöhemmät historialliset romaanit kuten Turms, kuolematon (1955) sisältävät fantastisia aineksia.[2]

Tove Jansson loi 1940-luvulta alkaen Muumi-kirjoissaan omaperäisen fantasiatodellisuuden. Esimerkiksi Juri Nummelin on maininnut Janssonin kirjoissa kiinnostavaksi myös sen, että kirjailija ei luo maailmaa aukottomaksi, vaan antaa sen jäädä ristiriitaiseksi ja epäselväksi. Hahmot myös muuttuvat sarjan edetessä. Vastaavanlaista satua ja fantasiaa kirjoitti myös toinen suomenruotsalainen kirjailija, Irmelin Sandman Lilius.[2]

Fantasiaa ovat käyttäneet teoksissaan muun muassa Satu Waltari, Juhani Peltonen, Jukka Pakkanen, Lumikki Tammi, Maarit Verronen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Helena Waris, Anne Leinonen ja Tiina Raevaara. Lasten- ja nuortenfantasiaa ovat kirjoittaneet muun muassa Aili Somersalo, Simo Puupponen eli Aapeli, Leena Laulajainen, Marja Luukkonen, Anu Holopainen, Sari Peltoniemi, Tomi Kontio, Ilkka Auer, Timo Parvela ja Päivi Honkapää.[3][4]

Suomen Tolkien-seura jakaa vuosittain Kuvastaja-palkintoa parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Ensimmäisenä sen sai Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi vuonna 2001. Palkinto jaetaan syksyisin Helsingin kirjamessujen yhteydessä.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sisättö, Vesa: Tieteis- ja fantasiakirjallisuus Suomessa. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, s. 9–13. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
  2. a b c d Nummelin, Juri: Fantasia suomalaisessa kirjallisuudessa Julkaisemattomia. 29.11.2010. Viitattu 6.12.2011.
  3. Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, 2006.
  4. Soikkeli, Markku: Uusin suomalainen kirjallisuus: Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden murros (PDF) 2012. Tampereen yliopisto. Viitattu 22.12.2012.
  5. Neuvonen, Markus: Kuvastaja-palkinto Johanna Sinisalolle. Legolas, 2001, nro 23 (2/2001), s. 17. Helsinki: Suomen Tolkien-seura ry.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.