Sumerin varhaisdynastinen kausi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urin kuninkaan Meskalamdugin kypärä

Sumerin varhaisdynastinen kausi oli vanhalla ajalla noin 2900–2350 eaa. Silloin Kaksoisvirtainmaassa Etelä-Irakissa sijainnut Sumerin maa oli yleensä jakautuneena moneen kaupunkivaltioon, jotka kamppailivat keskenään ylivallasta alueella. Välillä Sumeri saattoi yhdistyä lyhytikäiseksi suurvallaksi voimakkaan valloittajakuninkaan johdolla.

Kauden alkua edelsi suuri tulva. Tulvan jälkeen nousi pohjoisen Kiš suureksi mahdiksi. Urukin tarunomainen kuningas Gilgameš rakennutti kaupungin valkeat muurit. Urin kuninkaanhaudoista on löydetty kullasta ja lapis-lazulista tehtyjä pienoisveistoksia.

Kauden loppupuolella Lagašin kuningas Eannatum perusti lyhytikäisen suurvallan. Sitä mahtavampi oli Umman Lugalzaggesin imperiumi, joka kukistui Akkadin Sargonin sotaretkiin.

Sumerin varhaisdynastista kautta ei tunneta hyvin, koska säilyneet lähteet ovat niukkoja. Varhaisdynastisella kaudella papiston asema heikkeni, ja palatsin eli kuninkaan valta kasvoi. Temppelin rinnalle suurmaanomistajina nousivat yksityiset maanomistajat ja palatsi.[1] Samalla kuningasluetteloissa nähdään ensimmäistä kertaa seemiläisiä nimiä. Liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa, on vaikea sanoa. Palatsin mahtia on saattanut vahvistaa sankarikuninkaan asema sotapäällikkönä. On kuvaavaa, että vain varhaisina aikoina käytettiin kuninkaasta nimeä en, pappisruhtinas. Nimi en siirtyi myöhemmin ylipapille. Kaupungit kamppailivat toisiaan vastaan. Syntyi lyhytikäisiä, 20–50 vuotta kestäneitä suurvaltoja, joiden kuninkaat esiintyivät Kišin kuninkaina, vaikka olivat toisista kaupungeista. Sodittiin, ryöstettiin, hävitettiin, surmattiin ja orjuutettiin vihollisia. Välillä rakennettiin kanavia ja temppeleitä. Maa oli jakautunut 20–30 kaupunkivaltioon, muun muassa Uruk, Ur, Adab, Kiš ja Akšak (Opis). Uskonnollisena keskuksena oli Enlilin kaupunki Nippur. Monesti joidenkin tiettyjen naapurikaupunkien välillä esiintyi sotia vuosisadasta toiseen. Tähän kauteen liittyy sankareita, kuten Gilgameš.

Sumerilainen nuolenpääkirjoitus syntyi vuosisatojen kuluessa varhaisdynastisella kaudella. Vuodesta 2900 eaa. alkaen asteittain alettiin merkitä äänteitä kuvilla, jotka kadottivat alkuperäisen merkityksensä. Samoihin aikoihin kuvamerkit olivat jo alkaneet yksinkertaistua, ja niitä tehtiin painelemalla saveen. Nuolenpäitä alettiin kirjoittaa noin 2700–2500 eaa. ja tavuja noin 2600 eaa. Näin kuva- ja tavukirjoitus yksinkertaistui ihmispuhetta kuvaavaksi kirjoitukseksi, jolla voitiin esittää ihmisen ajatuksia kirjallisesti.

Kauden alusta alkaen alettiin käyttää toiselta puolelta kuperia niin sanottuja planokonveksitiiliä, joita oli nopea valmistaa.[1] Edellisellä Džemdet Nasr -kaudellahan oli käytetty suuria savikimpaleita, isoja tiiliä ja kapeita liuskatiiliä.

Planokonveksitiiliperinne saattaa olla vanha ja saapunut muualta. Temppelit eivät olleet enää laajoja ja avoimia, vaan pieniä ja suljettuja niin sanottuja tulisijatemppeleitä. [2] Niiden keskiakseli muodosti kulman, sivuhuoneita oli vähän. Toisella pitkällä sivulla oli muurin ympäröimä piha, suorakulmainen kulttihuone, jossa toisella sivulla koroke, monesti komerossa. Kulttihuoneeseen pääsi vain yhdestä ovesta, joka oli mahdollisimman kaukana jumalan kuvasta ja tunnuksesta. Toisen tyyppiset temppelit olivat linnoitusta muistuttavia ja soikean kaksoismuurin ympäröimiä, esimerkiksi Tutubissa Dijalan alueella nykyisessä Khafadžissa.

Varhaisdynastisella ajalla Uruk kasvoi hyvin suureksi, varovaisten arvioiden mukaan 40 000, mutta hyvinkin 50 000–80 000 asukkaan metropoliksi. Kun Urukin lähellä oli 3300–2900 eaa. ollut 130 pienempää keskusta, niiden määrä puolittui 2900 jälkeen 66:een[3].

Kaupunkien ympärille alkoi ilmestyä tällä kaudella muureja. Urukin kaupunginmuuri oli 9 kilometrin pituinen, ja siinä oli 900 puoliympyrän muotoista tornia. Kuninkaan palatsit ilmestyivät Eriduun ja Kišiin melkein samaan aikaan, saman pohjakaavan mukaan tehtynä. Palatseissa oli halleja, saleja ja pihoja, ja ne näyttivät helposti puolustettavilta, kuten Kišin A-palatsi.

Taide muuttui luontoa ja elämää kuvaavasta tyylitellymmäksi, abstraktimmaksi ja jäykemmäksi. Etenkin Dijalan alueen jäykät kuvahahmot viittaavat uuden kansan, luultavimmin seemiläisten leviämiseen alueelle. Kiš oli ajoittain seemiläisten keskus.[4]

Rukoilijapatsaita aseteltiin temppelien seinille. Kuninkaan uusi nimitys lugal otettiin käyttöön Kišissä. Aikaisemmin suurin mahti oli ollut pappisruhtinas.

Enmebaragesi ja Mesilim olivat ensimmäiset savitauluissa mainitut kuninkaat. Maalliset ruhtinaat alkoivat vaatia valtaa pappisruhtinaiden vallan ylitse ja muuttivat asumaan temppelien ulkopuolella sijaitseviin palatseihin. [5].

Sumerin varhaisdynastinen kausi I 2900–2700 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tietojen mukaan jo tällöin rakennettiin Meskalamdugin ja Akalamdugin Urin kuninkaanhaudat. Joko Džemdet Nasr tai tämä dynastia päättyi suureen tulvaan, joka on antanut aihetta vedenpaisumustaruihin. Kahdeksan "taruhallitsijaa" mainittiin Sumerin kuningasluettelossa ennen tulvaa. Hallitsijoille annetaan kuningasluettelossa tuhansien vuosien hallitusaikoja – ajat on ehkä kerrottu kertoimella. Ensimmäiset historialliset kuninkaat tulivat noin 2900–2700.

Sumerin varhaisdynastinen kausi II 2700–2600 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tulvan jälkeinen dynastia oli Kišin 1. dynastia, jonka monet kuninkaat olivat voimakkaita valloittajakuninkaita. Kišin kuninkuudesta tuli myöhemmin imperiumin toinen nimi: jos joku muu kaupunkivaltio pystyi alistamaan Sumerin, hän saattoi julistautua Kišin kuninkaaksi. Nippur taas oli Sumerin uskonnollinen keskus, jota Kišin kuninkaan täytyi hallita. Kišissä oli huomattavasti seemiläisiä, ja Zababa-jumaluus oli luultavasti toinen nimi Ninurta-jumalalle.

Varhaisdynastista kautta I pidetään siirtymäkautena edellisen ja seuraavan kauden välillä. Tähän aikaan liittyvät seuraavat tunnetut kuninkaat: Kišin Etana noin 2800 eaa., joka kuningasluettelon mukaan nousi taivaaseen ja vakautti maat. Etana rakensi luultavasti suuren valtakunnan ja piti maan rauhallisena. Samaan Kišin ensimmäiseen dynastiaan kuului myös Enmebaragesi noin 2700 eaa., joka valloitti Elamin ja teki Nippurista Sumerin uskonnollisen keskuksen.

Tiedot tästä dynastiasta ovat kuitenkin hyvin hatarat. Enmebaragesi on kuningasluettelosta ensimmäinen, joka näkyy myös piirtokirjoituksissa (kuningasluettelon ulkopuolisissa lähteissä). Hän ja hänen poikansa Agga n. 2680 eaa. olivat Urukin Gilgamešin aikalaisia. Myös Aggan nimi löytyy kirjoituksista. Gilgameš valloitti vanhoilla päivillään Nippurin, ja joko hän tai Urnungal valloitti myös Kišin. Lugalkidul n. 2560 eaa. menetti valtikan Kišille. Urukissa (Sumeriksi Eanna, Unug) oli kaksi jumalaa: An, taivaan jumala ja Inanna, rakkauden jumalatar.

Melko pian Etanan hallituskauden jälkeen n. välillä 2800–2700 eaa. hallitsi Urukissa koko Sumeria Meškiaggašer, joka valloitti ehkä Zagrosin ja saapui Välimeren rantaan. Kirjoitusten mukaan hän nousi vuorille ja meren rantaan valloittamaan tai avasi kauppareitit, nousi taivaaseen kuoltuaan ja kutsuttiin "Utun (auringon) pojaksi" (vrt. Egypti). Hänen poikansa olivat Enmerkar ja Lugalbanda.

Urin ensimmäiseen dynastiaan liittyivät Urin kuninkaanhaudat. Kuninkaita olivat Mesannepadda ja Aannepadda. Urissa palvottiin Nanna-Sin-jumalaa, ja hänen puolisoaan Ningalia, "suurta herratarta". Hautausmaalta on löydetty 1800 hautaa, joista 16 suurta.lähde? Niihin haudattiin kuninkaan lisäksi palvelusväkeä, joka joi haudassa myrkkyä joko pakolla tai vapaaehtoisesti, koska uskoi elävänsä kuoleman jälkeen jumalana. Haudat olivat kuilun pohjalla, ja niihin pääsi kaltevaa tietä pitkin. Silti monissa tapauksissa kuningasta itseään ei ole haudasta löydetty, kylläkin hoviväkeä, eräässä tapauksessa 18 henkeä. Kuninkaanhaudoissa oli vainajien mukaan annettuina hautalahjoina kultaisia ja hopeisia esineitä, muun muassa kultainen peruukki, soittimia, kultaisia ja hopeisia pöytäastioita, kulta- ja jalokivikoruja ja pelilautoja.

Eräässä kuolemattomuususkoon liittyvässä kuvassa kaksi vuohipukkia seisoo vasten elämänpuuta, joka on tehty muun muassa lasuurikivestä. Toinen kuva-aihe esittää kahden hirven sarvillaan kannattelemaa leijonakotkaa, Imdugudia. Nämä olivat sumerilaisille tyypillisiä eläinsankareita.[6].

Pohjoisesta Mesopotamiasta ja Syyriasta tunnetaan seemiläisiä kaupunkivaltioita, muun muassa Ebla ja Mari, joista on tehty löytöjä Urin ensimmäisen dynastian ajoilta. Mari rikastui muun muassa kuparilla; kaupunki oli karavaaniteiden varrella.[7]

Sumerin varhaisdynastinen kausi III 2600–2350 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioitu Umman kuninkaan Lugalzaggesin valtakunnan laajuus, oranssinpunaisella.

Varhaisdynastisen kauden loppuvaihe oli hyvin kuohuva. Kaupunkivaltiot elivät rinnakkain ja taistelivat raivokkaasti keskenään ylivallasta Sumerissa. Lagašin ja Umman kaupunkien kiista viljellystä Gu-Edinan maakaistaleesta jatkui[8]. Noin 11 dynastiaa seurasi toinen toistaan nopeassa tahdissa. Tämä aika jaetaan kausiin IIIa ja IIIb. Kausi IIIb liittyi Lagašin ja Umman nousuun.

Tälle kaudelle tyypillinen tapahtumasarja on kuvaus myöhäisen varhaisdynastisen kauden alusta: 2570 eaa. Kišin johtaja oli Urukin vallan alla, kunnes Kišin Mesilim kukisti Urukin. N. 2550 eaa. Mesilimin johtaman Kišin valta ulottui koko Sumerin yli. Pian Urin Mesannepadda (2560–2525 eaa.) kaatoi Kišin ja Urukin. Adabin Lugalanemundu laajensi valtakuntansa lyhyeksi aikaa Persianlahdelta Välimerelle, valtakunnan rajoina Turkin Taurus- ja pohjoisen Zagrosvuoret.

Lagašiin syntyi näihin aikoihin voimakas poliittinen keskus, jota ei mainita Sumerin kuningasluettelossa ehkä poliittisista syistä.[9] Urnašen aikana rakennettiin temppeli ja maassa käytiin vilkasta kauppaa. Lagašissa palvottiin sotaisaa Ningirsu-jumalatarta.

Noin 2425 eaa. Urnanšen pojanpoika Eannatum valloitti koko Sumerin, Urin, Urukin, Akšakin, Kišin kaupungit sekä alisti Sumerin ulkopuolella olevat Marin ja Elaminkin. Eannatumin ajalta on niin sanottu korppikotkien steela, kalkkikivipaasi, jossa näkyy sumerilaisia sotilaita kypärineen, keihäineen ja kilpineen sekä kuningas johtamassa joukkoa taisteluun sotakirveineen. Joukoilla oli myös sotavaunuja, ja teksti kertoo menestyksekkäästä sodasta Ummaa vastaan.

Palatsin virkamiehet, papit ja ylimystö verottivat Lagašissa yhä ankarammin kansaa.

Silloin kansa tai jokin poliittinen ryhmittymä nosti valtaistuimelle Urukaginan eli Uru-Inim-ginan, jonka kerrotaan palauttaneen kansalle sille kuuluvat oikeudet, Urukagina vähensi verotusta ja pienensi byrokratiaa. Historiantutkijat kiistelevät siitä, miten todellisia, syvällisiä ja pitkäkestoisia uudistukset olivat.[10][11].

Joka tapauksessa pian naapurikaupungin Umman hyökkäys kukisti Urukaginan.[12] Umman johdossa oleva Lugalzaggesi valtasi koko Sumerin. Lugalzaggesi väitti valloittaneensa maata Välimerelle asti. Hän siirsi pääkaupunkinsa Urukiin. Kanavia ylläpidettiin tämän jälkeen muualla kuin Lagašissa, joka oli Umman rajanaapuri ja vanha vihollinen. Lugalzaggesin kukisti n. 20 vuoden jälkeen Akkadin Sargon, joka oli kaapannut Kišissä vallan. Sargon pani Lugalzaggesin kahleisiin näytteille pyhän kaupungin Nippurin Enlilin temppelin pääovelle.[13]

Varhaisdynastisen kauden dynastioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerin varhaisdynastisen kauden jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varhaisdynastinen I, 2900–2700 eaa. seemiläisten levittäytyminen maahan, Etana kuninkaana n. 2750 eaa.
  • Varhaisdynastinen II, 2700–2600 eaa. alkupuolella Kišin imperiumi, lopussa Gilgamešin perustama Urukin suurvalta kesti 50 vuotta.

Väestö ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uruk oli yhksi suurimmista varhaisdynastisen ajan kaupunegsia. Sen väkiluku oli huipussaan välillä 50 000 – 80 000.[14] Jos Sumerissa oli paljon maaseudun väestöä, sen väkiluku olisi ollut 800 000 – 500 000. Koko maailmassa oli niihin 27 miljoonaa ihmistä[15]

Varhaisdynastisen kauden kaupunkien väkilukuja Modelskin mukaan.

Table 1: 2800 – 2300 eaa.
kaupunkivaltio 2800 eaa. 2600 eaa. 2500 eaa. 2300 eaa.
Adab 11 000 [16] ? 13 000 [16] 10 000 [16]
Akshak ? ? ? ?
Awan ? ? ? ?
Bad-tibira 16 000 [16] ? ? ?
Eridu ? ? ? ?
Hamazi ? ? ? ?
Kish 40 000 [16] ? 25 000 [16] 10 000 [16]
Larsa ? ? 10 000 [16] ?
Mari ? ? ? ?
Sippar ? ? ? ?
Shuruppak 20 000 [16] ? 17 000 [16] ?
Ur 6 000 [16] ? ? ?
Uruk 80 000 [16] 80 000 [17] 50 000 [16] ?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Development of Southern Mesopotamian Economic Structure University of New Mexico.
  2. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria, ensimmäinen osa, sivu 303, Kirjayhtymä 1971
  3. Otavan suuri maailmanhistoria osa 1, Teos päätoim Erling Bjöl, 1. osan kirjoittajat Rostislav Holthoer, Asko Parpola,Simo Parpola, Keuruu 1982, ISBN 951-1-06987-X 2. osa, sivu 160
  4. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria, ensimmäinen osa, sivu 305, Kirjayhtymä 1971.
  5. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria , ensimmäinen osa, sivu 306, Kirjayhtymä 1971
  6. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria, ensimmäinen osa, sivu 307, Kirjayhtymä 1971.
  7. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria , ensimmäinen osa, sivu 307, Kirjayhtymä 1971
  8. The Cup Bearer Who Became King
  9. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria , ensimmäinen osa, sivu 308, Kirjayhtymä 1971
  10. Kansojen historia, 1, osa, Carl Climberg, WSOY 1980, s. 360, 361
  11. Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, Erling Bjöl, Otava 1982, s. 176-
  12. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria, ensimmäinen osa, sivu 309, Kirjayhtymä 1971.
  13. Ihmisen Tarina, Suuri maailmanhistoria , ensimmäinen osa, sivu 310, Kirjayhtymä 1971
  14. Harmansah, Ömür, The Archaeology of Mesopotamia: Ceremonial centers, urbanization and state formation in Southern Mesopotamia, 2007, p.699
  15. Colin McEvedy and Richard Jones, 1978, Atlas of World Population History, Facts on File, New York,  ISBN 0-7139-1031-3.
  16. a b c d e f g h i j k l m Cities of the ancient world: An inventory (-3500 TO -1200) July 10, 1997. University of Washington. Arkistoitu 19.5.2014.
  17. [1] Malline:Webarchive