Sumerin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanhin tunnettu sivilisaatio Sumer kehittyi Mesopotamiassa asteittain kylien kasvaessa ajan myötä yhä suuremmiksi. Uruk-kaudella vuoden 3900 eaa. jälkeen kehitettiin kuvakirjoitus, rakennettiin suuria kaupunkeja ja temppeleitä. Varhaisdynastisella kaudella 2900 eaa. alkaen kaupunkivaltiot kamppailivat ylivallasta keskenään, mikä pääättyi Akkadin suurvallan perustemiseen. Sen jälkeen maata hävittivät vuoristosta hyökänneet gutilaiset. Sumerin sivistys kukoisti vielä uussumerilaisella ajalla 2150–2000 eaa., minkä jälkeen elamilaiset hyökkäsivät ja amorilaiset valtasivat maan.

Varhaiset maanviljelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerin historia liittyy yleiseen maanviljelyn syntyyn Lähi-idässä. Villejä kasveja kerättiin Lähi-idässä hyvin varhain, jo noin 21000 eaa suurriistan metsästäjien kaudella. Viljely alkoi joskus välillä 11000-9500 eaa. ehkä Levantissa, Kaakkois-Turkissa tai Mesopotamian pohjoispuolisilla kukkuloilla. Tällöin ihmiset asettuivat asumaan paikoilleen. Jeriko oli varhainen linnoitettu viljan viljelyllä tai keräilyllä elänyt kylä. Siellä asui muurin ympäröimänä pyöreäpohjaisissa taloissa noin PPNA-kaudella noin 2000 asukasta. Viljely yleistyi Lähi-idässä voimakkaasti välillä 9500-8000 eaa. Noin 9200-8500 eaa siirryttiin Lähi-idässä kiinteästä kyläasutuksesta kertoviin neliömäisiin, hyvin tehtyihin taloihin. Samoihin aikoihin karjanhoito alkoi. Pian viljelyn jälkeen alettiin Kaakkois-Turkin Cayonussa työstää kuparia, ja muualla valmistaa saviastioita.

Vaikka yleensä on uskottu ensimmäisten kiinteiden kylien liittyneen maanviljelyyn, uudet löydöt puhuvat toista. Varhainen kylälöytö oli todennäköisesti metsästyksellä elänyt Göbekli Tepe Kaakkois-Turkista. Tämän mukaan asutus voi olla kiinteätä, jos metsästämällä saadaan riittävästi ravintoa.

Vuoteen 7000 eaa. mennessä mm. Zagros-vuorten rinteille Kurdistaniin ja Lorestaniin oli syntynyt maanviljelystä ja karjanhoidosta elantonsa saavia kyliä.

Vuohi, lammas ja nauta oli kesytetty, samoin tunnettiin ohra ja vehnä. Vuorten rinteet olivat sateisempia kuin alanko. Keramiikka tuli käyttöön noin 7000 eaa. Varhaisen Mesopotamian kehityksen painopiste näyttää olleen Van- ja Urmiajärven ja Mosulin välisillä vuorenrinteillä. Peltojen keinokastelu lienee otettu käyttöön alueella, jolla vuotuinen sademäärä vaihtelee vuodesta toiseen ja on viljankasvatuksen rajamailla. Kun ilmasto noin 5500 eaa. muuttui sateisemmaksi, väestö saattoi siirtyä jokien varsille. Etelä-Irakin tulvatasangoilla sadeviljely ei ole mahdollista, ainoastaan keinotekoinen kastelu: kaivetaan kanavia, joilla johdetaan vettä jokien penkereille. Toisaalta taas yläjuoksulla keinokastelu on mahdotonta, joet virtaavat jyrkissä kanjoneissa, ollaan sadeviljelyn varassa.

Hassuna, Halaf ja Samarra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hassuna-, Halaf- ja Samarra-kulttuurit

Tällä kaudella linnoitettiin Pohjois-Mesopotamian kyliä, joissa on merkkejä temppeleistä ja kasteluviljeystä. Kehitys kohti sivilisaatiota alkoi. Merkkejä tästä on löydetty ikivanhasta Sawwanin kylästä. Kasteluviljely vaatii suurta työmäärää ja jonkinlaista työnjohtoa. Kauppa laajeni tällä kaudella. Kaupattiin muun muassa lapis lazulia, karneoleita, alabasteria ja obsidiaania. Halaf-kaudella ilmestyi kaksikammioinen savenvalajan uuni.[1]

Ubaid-vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli:Ubaid-vaihe

Ubaid-kaudella asutus levisi noin 5800-5500 eaa. Pohjois-Mesopotamiasta Etelä-Mesopotamian tulvatasangolle, minne syntyi kasvavia kyliä. Kauden loppupuolella Mesopotamian kulttuuri laajeni jokilaakson ulkopuolelle ehkä kaupan, ehkä sotien kautta. Noin 4500 eaa. suuria keskuskyliä, joiden ympärillä pienempien kylien rypäitä, ja temppelit alkoivat kasvaa ja mutkistua. Tämä kielii jonkiliaisen uskonnollisen päällikkyyden synnystä, mahdollisesti keskuksia johti ylipappi tai papisto tuki päällikköä. Lienee ollut verotusta ja työvelvollisuus. Uskonoto lienee vaikuttanut ensimmäisten suurten keksusten syntyyn.

Kehityksen painopiste näyttää pitkään jatkuneen Pohjois-Mesopotamiassa. Ehkä jo noin 4500 eaa. Pohjois-Mesopotamian Khabur-joen varrella Koillis-Syyriassa ollut Tell Brak oli kasvanut kaupungiksi, ja huomattavasti etelän asutuskeskuksia suuremmaksi.[2] Kauden lopulla temppelit sijaitsivat tasanteella, joka ennakoi myöhempää porraspyramidia. Kauppaa käytiin Persianlahdella ja muualla etäämmällä. Eräiden tietojen mukaan seemiläisiä olisi saapunut maahan 4000 eaa.[3]

Kauden alussa oli Urissa suuri tulva kun meren pinta nousi hitaasti ilmaston lämmetessä. Katasrofaalinen äkillinen vedenpaisumus se ei silti ollut. Monet Ubaidin kauden löytöpaikat ovat peittyneet savikerrostuman alle.

Uruk-kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uruk-kausi

Noin 3800 eaa ilmasto kuivui äkkiä mikä luultavasti lisäsi väestön keskittymistä kaupunkeihin[4].

Uruk-kaudella noin 3500–3400 eaa. alettiin merkitä numeroita, ja noin 3200–3100 eaa. Uruk IV -kaudella ilmestyivät ensimmäiset kuvamerkit savi- ja kivitauluihin eaa.[5][6]

Joidenkin mukaan sumerilaiset saapuivat maahan noin 3300 eaa. Kylät kasvoivat kaupungeiksi ja Sumerin kaupunkisivilisaatio syntyi. Rakennettiin suuria temppeleitä, joiden koristelu oli mahtava. Tämä kertoo papiston suuresta mahdista, joka heikkeni myöhemmin Mesopotamiassa. Kauden alussa tai edellisen kauden lopussa 4500–4000 eaa. lienee ollut joitain suuria kaupunkimaisia keskuksia Pohjois-Mesopotamiassa ja Uruk nousi suureksi Etelä-Mesopotamiassa. Tämä synnytti kilpailun pohjoisen ja etelän välille, joka päättyi 3500 Urukin kukistaessa Syyrian suuren keskuksen Tell Hamoukarin.[2]

Džemdet Nasr -kausi 3100–2900 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli:Džemdet Nasr -kausi

Urukin vaikutus laajeni 3100–2900 eaa. kauas. Merikauppa laajeni kauas, kaupunkivaltiot olivat voimakkaita ja kirjoitus yleistyi huomattavasti. Kauden lopussa 2900–2750 eaa. oli ainakin Šuruppakin seuduilla suuri tulva, joka ulottui Kišiin asti. Sekä Eufrat että Tigris tulvivat yli äyräittensä. 3200 eaa. oli alkanut kuiva kausi, Piora-oskillaatio. Syntyi suuri heikkadyyni, joka patosi Karunjoen ja synnytti suuren järven, joka lopulta murtautui ulos.

Sumerin varhaisdynastinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sumerin varhaisdynastinen kausi

Ensimmäiset historialliset Sumerin kuninkaat ilmestyivät varhaisdynastisella kaudella I noin 2900–2700 eaa. Joko edellinen tai varhaisdynastinen kausi 1 päättyi suureen tulvaan.

Varhaisdynastinen kausi II 2700–2600 eaa. oli siirtymäkautta. Pohjoisessa nousi Kišin 1. dynastia, jonka kuningas Etana näyttää vakauttaneen kapinoivia maita. Samaan dynastiaan kuuluva Enmebaragesi valloitti itäisen Elamin, joka sijaitsi nykyisessä Lounais-Iranissa. Ensi kertaa kuninkaan nimi näkyy myös piirtokirjoituksissa, ei vain myöhemmissä kuningasluetteloissa. Kišissä oli runsaasti seemiläisiä. Enmeberagesi ja hänen poikansa Agga lienevät olleen Urukin Gilgamešin aikalaisia noin 2680 eaa. Melko pian Etanan kuoleman jälkeen Urukin valtias Meškiaggašer välillä 2800–2700 eaa. eteni ehkä Zagrosille ja Välimeren rantaan. Meškiaggašerin jälkeen tuli Enmerkar. Kiš nousi taas noin 2560 eaa. suureksi. Urin ensimmäinen dynastia tunnetaan parhaiten Urin kuninkaanhaudoista, joissa kuninkaan palvelusväki uhrattiin kuolemaan kuninkaansa mukaan. Pohjoisen seemiläisiä valtioita olivat muun muassa Ebla ja Mari.

Varhaisdynastisen kauden III alussa maa oli erittäin hajanainen, kun kaupunkivaltiot taistelivat keskenään. Säilyneistä teksteistä tunnetaan muun muassa Lagashin ja Umman keskinäinen taistelu kaupunkien välillä sijaitsevasta peltoalueesta[7].. Kauteen sijoittuu muun muassa Kišin kuningas Mesilim, joka hallitsi koko Sumeria. Adabin Lugalannemundu loi vouden 2500 eaa. tienoilla lyhytikäisen suurvallan, joka ulottui Persianlahdelta Välimerelle.

Varhaisdynastisen III kauden lopulla Lagašin Eannatum valtasi Sumerin ja lisäksi Marin ja Elamin luoden suurvallan. Lagashissa nousi valtaan uudistajana monesti pidetty Urukagina, jonka väitetään pienentäneen rikkaiden ja ylimystön harjoittamaa kansan riistoa[8][9]. Lagaš joutui pian Umman kuninkaan Lugalzaggesin vallan alle. Lugalzaggesi yhdisti koko Sumerin, ja väitti valalanneensa maata Välimerele asti. Suurkuningas siirsi pääkaupunkinsa Urukiin. Noin 20 vuotta hallittuaan Lugalzaggesi kukistui, kun Akkadin Sargon rakensi valloitussodilla imperiuminsa.

Akkadilaiskausi n. 2330–2200 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Akkad

Kišissä nousi valtaan vallankaappauksella sotaisa seemiläinen, akkadilainen kuningas Sargon I, joka valloitti Sumerin ja eteni sotaretkillään Eblaan, Syyriaan ja luultavasti Keski-Turkkiin asti. Sargon perusti oman pääkaupunkinsa tuntemattomaan paikkaan Keski-Mesopotamiassa. Naram-Sin, Sargonin pojanpoika, oli myös merkittävä kuningas, joka oli vaihtoehtoisesti Akkadin valtaaja. Sumer kapinoi monesti Akkadia vastaan. Naram-Sinin seuraajan Šarkališarrin aikana viholliset, muun muassa gutilaiset ahdistivat maata, ja tämän jälkeen maassa oli valtataistelua kuninkuudesta.

Gutilaiskausi n. 2200–2112 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gutilaiset

Gutilaiset olivat raakoja vuoristolaisia, jotka valloittivat Sumerin kymmeniksi vuosiksi. Gutilaisajalta tunnetaan kymmeniä kuninkaita, jotka kukin hallitsivat hyvin lyhyen aikaa. Urukissa ja Lagašissa näyttää olleen gutilaisaikana sumerilaisia kuninkaita. Tänä aikana mm. kirjoitustaidon käyttö tyrehtyi.

Urin kolmas dynastia eli Uus-Sumeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Urin kolmas dynastia

Gutilaisten ote maasta alkoi herpaantua. On merkkejä siitä, että Lagaš olisi saanut ajettua gutilaiset alueeltaan pois ennemmin kuin muut. Luultavasti myöhäiseen gutilaisaikaan osui Lagašin Gudea, joka rakennutti suuren temppelin. Gudea on saattanut hallita osin samaan aikaan kuin Ur-Nammu. Tästä on vain hatarat tiedot.

Urin Utuhegalin (2119–2112? eaa.) ajettua lopullisesti gutilaiset pois, Urin kuningas Ur-Nammu perusti 2112 eaa. Urin kolmannen dynastian, josta tuli alueellinen suurvalta. Lagaš kukistettiin. Samoin itäinen Elam joutui Urin vallan alle ja vielä Assyriakin ajoittain. Syntyi Pax Sumerica (sumerilainen rauha latinaksi). Sen alue käsitti ehkä nykyisen Irakin. Sumerilla oli liittolaisia Iranissa. Uus-Sumerin aikana maa kukoisti varsinkin Šulgin (2095–2045 eaa.) pitkän hallituskauden aikana. Kauppaa käytiin ahkeraan Intian valtamerellä Bahrainin, Omanin ja Intian kanssa.

Noin 2034 eaa. saapui lännestä amorilaisia, jotka kaappasivat vallan monissa kaupungeissa, kuten Lagašissa, joka oli Sumerin vilja-aitta. Urin tuhoon liittyi Isinin hallitsijan Išbi-Erran vehkeilyt, joissa hän kavalsi Ibbi-Siniltä suuren osan nälänhädästä kärsivän Urukin auttamiseksi tarvittavasta omaisuudesta. Sitten elamilaiset n. 2002 eaa. tulivat muka auttamaan Uria, mutta ottivatkin kuninkaan Ibbi-Sinin vangiksi. Sumerilainen maailmanjärjestys oli särkynyt. Eräs syy Sumerin tuhoutumiseen on ollut viljelystä johtuva maan suolaantuminen.

Isin ja Larsa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Isin-Larsa-kausi

2017–1985 eaa. hallitsi Isiniä Išbi-Erra, joka oli ollut mukana kukistamassa Uria. Pian Larsa, jonka kuninkaita on ollut jo noin 2020 eaa., siirtyi johtoasemaan ja alkoi valloittaa Isinin maita. Syntyi myös muita paikallisia valtioita, kuten Babylonia. Rim-Sin loi Etelä-Mesopotamiaan valtakunnan n. 1817–1768 eaa. Itään syntyi Ešnunnan valtio.

Kuitenkaan tällä kaudella yksikään kaupunkivaltio ei kehittynyt suurvallaksi. Sumerin aika oli auttamatta ohitse, hallitsijat olivat seemiläisiä. Vallan painopiste Mesopotamiassa oli siirtymässä pohjoiseen Babyloniaan ja Assyriaan. Silti Sumerin kieli säilyi vielä kauan papiston ja sivistyneistön kielenä, "Lähi-idän latinana".

Sumerin historian jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerin historian ajoitus ja jaottelukin vaihtelee eri lähteissä. Sumerin historia jaetaan seuraaviin jaksoihin:

  • Esikeraaminen neoliittinen 8500–7000 eaa., maanviljelyn synty Iranin vuorilla, Palestiinassa, Itä-Turkissa ja Syyriassa
  • Keraaminen neoliittinen 7000–4000 eaa.
  • Halaf- ja Samarra-kaudet 6300–5500 eaa., pieniä asutuskeskuksia pohjoisessa ja vuorilla, kasteluviljely Samarra-kaudella itäisessä Pohjois-Mesopotamiassa, minne syntynyt linnoittuja kyliä, joissa on temppeli
  • Al-Ubaid/Varhais-Uruk/(Keski-Uruk?) 5000–3500 eaa. Asutus siirtynyt etelään, missä kylät kasvoivat. Temppelit kasvoivat ja lopulta suunniteltuja, monimutkaisia temppeleitä. Samaan aikaan voimakas kylien kasvu ja joidenkin kylien kasvu kaupungeiksi varsinkin pohjoisessa Mesopotamiassa.
  • Uruk-kausi 3500–3100 eaa., kaupungit kasvavat, kirjoitustaito, savenvalajan pyörä, suuria temppeleitä ja kaupunkeja, sumerin sivilisaation synty
    • Myöhäis-Uruk 3300–3100 eaa.
  • Džemdet Nasr -kausi 3100–2900 eaa. Urukin imperiumi, päättyi suureen tulvaan?
  • Varhaisdynastinen I, 2900–2700 eaa. seemiläisten levittäytyminen maahan, Etana kuninkaana n. 2750 eaa.
  • Varhaisdynastinen II, 2700–2600 eaa. alkupuolella Kišin imperiumi, lopussa Gilgamešin perustama Urukin suurvalta kesti 50 vuotta.
  • Varhaisdynastinen III eli VD III, 2600–2350 eaa. Lagašin ja Umman riita, muita vastaavia kiistoja, lopussa Umman Lugalzaggesi yhdisti Sumerin noin 20 vuodeksi. Sargon kukisti Lugalzeggesin.
    • IIIa 2600–2450 eaa.
    • IIIb 2450–2425 eaa. luulöt suurvallan rakentanut Adabin Lugal-Anne-Mundu, valta ulottui Zagrosilta Persialnalhteen ja Välimerelle
  • VD IIIc 2425–2350/2320 eaa. Lagašin dynastia
  • VD IIId 2400–2350 eaa. Urukin dynastia, Lugalzaggesi
  • Akkadin seemiläinen imperiumi n. 2350–2200 eaa., ensimmäinen todellinen imperiumi Sumerissa.
    • Uruk-Agade 2350/2300–2260 eaa.
    • Agade I 2260–2230 eaa.
    • Agade II 2230–2160 eaa.
  • Gutilaisten hyökkäys maahan Zagros-vuorilta noin 2200 eaa. Maa oli barbaarien vallan alla yli 100 vuotta.
  • Isin-Larsa-kausi joskus 2000–1800 eaa., Sumerin alueella seemiläisiä pikkuvaltioita

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.unm.edu/~gbawden/328-econ/328-econ.htm
  2. a b Tieteen kuvalehti, numero 13/2007, sivu 36–.
  3. Sumer. Encyclopaedia of the Orient. Viitattu 28.8.2007. (englanniksi)
  4. Fagan 2008, s 219
  5. http://www.schoyencollection.com/firstalpha.htm#2963
  6. http://cdli.ucla.edu/wiki/index.php/Proto-cuneiform
  7. The Cup Bearer Who Became King
  8. Kansojen historia, 1, osa, Carl Climberg, WSOY 1980, s 360, s 361
  9. Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, Erling Bjöl, Otava 1982, s 176-