Stormi
Stormi on kylä[1] ja taajama Sastamalassa. Alun perin se kuului Tyrvääseen, joka liitettiin Vammalan kaupunkiin vuonna 1973. Stormin kylä sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Sastamalan keskustasta Tampereelle johtavan Valtatie 12 varrella. Tampereen keskustaan on matkaa noin 45 kilometriä. Kyläkeskuksen pohjoispuolella valtatie 12:sta erkanee seututie 301 Vesilahteen ja Lempäälään. Kyläseutuun lasketaan kuuluvaksi myös useita muita lähiseudun kyliä ja asukkaita niissä on yhteensä noin 400.lähde? Stormin taajamassa on 220 asukasta (31.12.2016)[2] ja postinumeroalueella 38220 Sastamala on puolestaan 844 asukasta (31.12.2015).[3]
Stormin lävitse kulkeva kylänraitti on tiiviisti rakennettu, sen varrella sijaitsevissa rakennuksissa on toiminut muun muassa osuusmeijeri, pankki ja posti sekä useita kauppoja. Kylän halki virtaavan Ekojoen rannoilla on aikoinaan ollut saha sekä useita myllyjä.[4][5] Stormissa aloitti toimintansa Tyrvään kunnan järjestyksessä toinen kansakoulu vuonna 1892. Koulu muuttui 1970-luvulla peruskoulun ala-asteen kouluksi. Ympäristön pienempien koulujen lakkauttamisen myötä Stormin koulupiiri laajeni myös entisen Karkun kunnan alueelle.[6]
Vuonna 2011 Stormiin valmistui palvelukeskus, jossa sijaitsevat alakoulu, päiväkoti, kirjasto sekä terveydenhoitajan vastaanottotilat. Kylässä on myös vuonna 1909 rakennettu Stromin työväentalo, 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut Lopenkulman Nuorisoseurantalo sekä vuonna 1937 valmistunut rukoushuone. Strormin seutuun kuuluvassa Laukulan kylässä sijaitsee vuonna 2005 rakennettu ortodoksinen Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen kirkko.[4]
Vuonna 1906 perustetun Stormin työväenyhdistyksen, sittemmin Tyrvään sosialidemokraatit ry:n, ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Jussi Merinen, joka oli vuonna 1907 valitun Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan jäsen. Yhdistyksen puheenjohtajista myös Niilo Pajunen toimi sittemmin kansanedustajana. [7]
Suomen sisällissotaan kuuluneen Karkun taistelun aikana huhtikuussa 1918 punakaartilaisten puolustusasemat Rautaveden etelärannalla sijaitsivat linjalla Stormista Kärppälän kautta Pirunvuorelle. Tampereen suunnasta vesistön eteläpuolta kohti Vammalaa suuntautunut kapteeni Karl Lillierin johtama valkoisten hyökkäys eteni Stormiin 18. huhtikuuta, johon se pysähtyi punaisten vastarinnan vuoksi koko päivän ajaksi. Tällä välin punakaartilaiset ryöstivät Vammalan kauppalan ja sytyttivät sen seuraavan yön aikana palamaan. Vammalan palon jälkeen Stormissa olleet punakaartilaiset vetäytyivät Kaltsilan ja Sammaljoen kautta kohti Hämeenlinnaa.[8]
Noin neljän kilometrin päässä Stormin kyläkeskuksesta Rautaveden rannan tuntumassa toimi vuosina 1918–1923 Soukon grafiittikaivos. Soukon grafiittiesiintymän mainitsi jo kirkkoherra Antero Warelius Tyrvään pitäjänkertomuksessaan vuonna 1853. Soukon kaivoksen omisti entisen kansanedustajan Väinö Selanderin johtama Grafit Oy ja kaivoksesta louhittu malmi kuljetettiin proomuilla jalostettavaksi Karkun Palvialaan. Kaivosyhtiö joutui lopettamaan toimintansa grafiitin heikon maailmanmarkkinahinnan vuoksi.[9]
Vuosina 1974–1995 Stormissa toimi Outokummun omistama Stormin kaivos, josta louhittiin nikkeliä ja kuparia. Sen alueella on edelleen rikastamo, jossa nykyään käsitellään Oriveden ja Huittisten kultakaivosten malmia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.7.2013.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Asukasrakenne postinumeroalueittain 2015 Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Sastamalan kylät – Stormi[vanhentunut linkki] Viitattu 10.8.2013.
- ↑ Lopenkulman Nuorisoseuran kotisivut Viitattu 10.8.2013.
- ↑ Stormin seudun kyläsuunnitelma 2003, s. 19–22. Stormin seudun kyläyhdistys ry.
- ↑ Stormin seudun kyläsuunnitelma 2003, s. 13.
- ↑ Juhani Piilonen: Sastamalan historia 3, s. 492–495. Vammala: Sastamalan historiatoimikunta, 1997. ISBN 951-97691-0-2.
- ↑ Juhani Piilonen: Sastamalan historia 3, s. 150. Vammala: Sastamalan historiatoimikunta, 1997. ISBN 951-97691-0-2.