Snooker-kausi 2008–2009

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Snookerin ammattilaiskausi 2008–2009 käynnistyi elokuussa 2008 Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Viimeiset puolitoista vuotta hurjassa vireessä ollut hallitseva maailmanmestari Ronnie O'Sullivan voitti aloitusturnauksen, jonka finaalissa vastassa oli kokenut Dave Harold, joka ei ollut saavuttanut finaalipaikkaa 13 vuoteen ammattilaisturnauksessa. O'Sullivan pelasi itsensä finaaliin myös kauden toisessa turnauksessa, mutta nuori läpimurron tehnyt Ricky Walden voitti turnauksen ja esti O'Sullivania saavuttamasta kolmannen peräkkäisen ranking-turnausvoiton. Kauden alun selkein alisuorittaja oli Shaun Murphy, joka edelliskaudella oli ollut kolmessa finaalissa ja kolmessa semifinaalissa, ja joka hävisi kolmessa ensimmäisessä turnauksessa jo ensimmäisen ottelunsa saavuttaen minimaalisen ranking-pistesaldon. Grand Prix -turnauksessa Ryan Day oli koko turnauksen huippuvireessä, mutta finaalissa nousu 7–2 tappioasemasta oli liikaa vaadittu, ja John Higgins voitti ensi kertaa ranking-turnauksen kotimaassaan Skotlannissa. Ammattilaiskiertue kävi tällä kaudella ensimmäistä kertaa Bahrainissa, mutta huippupelaajat Steve Davis, Ronnie O'Sullivan, John Higgins, Mark Selby sekä Ding Junhui vetäytyivät turnauksesta eri syihin vedoten. Tämä antoi mahdollisuuden useammalle karsijalle saavuttaa enemmän ranking-pisteitä. Pitkään parasta kuntoaan hakenut Matthew Stevens pelasi itsensä yli kolmen vuoden tauon jälkeen finaaliin, kuitenkin taas kerran vain hävitäkseen tämän niukasti erin 7–9 Australian Neil Robertsonille, jonka edelliskausi oli niin ikään vaisuhko. Stevens on kahdesti hävinnyt maailmanmestaruusturnauksen finaalissa erin 16–18. Turnauksessa esiintyi pitkästä aikaa mallikkaasti myös seitsenkertainen maailmanmestari Stephen Hendry, jonka Stevens pudotti semifinaalissa erin 6–4. Nuori Judd Trump esiintyi syyskaudella myös edukseen saavuttaen muun muassa semifinaalipaikan London Royal Watches Grand Prix -turnauksessa, ja tämän jälkeen vielä ensimmäisen ammattilaisturnausvoittonsa The Masters Qualifying -turnauksessa. Masters-turnauksen finaalissa kohtasivat Ronnie O´Sullivan ja Mark Selby, joka jatkoi tappiotonta putkeaan tässä turnauksessa tähän otteluun saakka. The Rocket katkaisi tämän putken ja nosti arvostetun pystin jo neljättä kertaa uransa aikana. Tässä turnauksessa O'Sullivan pelasi kepillä, jolla oli harjoitellut vain pari tuntia ennen turnauksen alkua. Welsh Open -turnauksessa molemmat finalistit lähtivät taistelemaan uransa ensimmäisestä ranking-turnausvoitosta, ja edellisen vuoden maailmanmestaruuskisojen finalisti, ja koko kauden vakuuttavasti useassa semifinaalissa esiintynyt, Ali Carter onnistui tässä Joe Swailia vastaan. Pekingissä nähtiin jälleen yllätys, koska turnausvoittajaksi nousi pitkästä aikaa vanha konkari Peter Ebdon, joka kukisti finaalissa Grand Prix -voittaja Higginsin. Higgins saavutti kauden huipennuksessa jo kolmannen maailmanmestaruutensa. Finaalissa Shaun Murphy ei kyennyt vastaamaan Higginsin varmuuteen ja jäi näin vaille toista mestaruuttaan. Maailmanmestaruusturnauksessa nähtiin myös upea 147 pisteen maksimibreikki, jonka suoritti kaikkien aikojen snooker-pelaajaksi kehuttu Stephen Hendry.

Turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Main Tour[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta Turnaus Paikka Voittaja Hävinnyt finalisti Lukemat
24.–31.8. Northern Ireland Trophy Belfast Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Dave Harold 9–3
29.9.–5.10. Roewe Shanghai Masters Shanghai Englannin lippu Ricky Walden Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 10–8
11.–19.10. Royal London Watches Grand Prix Glasgow Skotlannin lippu John Higgins Walesin lippu Ryan Day 9–7
2.–15.11. Bahrain Championship Manama Australian lippu Neil Robertson Walesin lippu Matthew Stevens 9–7
21.–26.11. The Masters Qualifying Sheffield Englannin lippu Judd Trump Englannin lippu Mark Joyce 6–1
13.–21.12. Maplin UK Championship Telford Englannin lippu Shaun Murphy Hongkongin lippu Marco Fu 10–9
11.–18.1. Saga Insurance Masters Lontoo Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Mark Selby 10–8
16.–22.2. Welsh Open Newport Englannin lippu Ali Carter Pohjois-Irlannin lippu Joe Swail 9–5
30.3.–5.4. Bank of Beijing China Open Peking Englannin lippu Peter Ebdon Skotlannin lippu John Higgins 10–8
18.4.–4.5. 888.com World Snooker Championship Sheffield Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Shaun Murphy 18–9

Muita ammattilaisturnauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankohta Turnaus Paikka Voittaja Hävinnyt finalisti Lukemat
4.–8.6. Guolian Securities Jiangsu Classic Nanjing Kiinan lippu Ding Junhui Englannin lippu Mark Selby 6–5
11.9.–7.12. Matchroom Premier League Norfolk Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Mark Selby 7–2
17.–18.10. World Series of Snooker Praha Englannin lippu Jimmy White Skotlannin lippu Graeme Dott 5–3

Seuraavat kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelliset kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranking Top 16[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro. Nimi Maa Pisteet
1 Ronnie O'Sullivan Englannin lippu 51,150
2 Stephen Maguire Skotlannin lippu 45,525
3 Shaun Murphy Englannin lippu 45,050
4 Mark Selby Englannin lippu 38,325
5 John Higgins Skotlannin lippu 37,925
6 Stephen Hendry Skotlannin lippu 34,275
7 Allister Carter Englannin lippu 34,175
8 Ryan Day Walesin lippu 33,875
9 Peter Ebdon Englannin lippu 32,975
10 Neil Robertson Australian lippu 32,950
11 Ding Junhui Kiinan lippu 32,194
12 Joe Perry Englannin lippu 30,425
13 Graeme Dott Skotlannin lippu 27,144
14 Marco Fu Hongkongin lippu 27,000
15 Mark King Englannin lippu 26,000
16 Mark Allen Pohjois-Irlannin lippu 25,725

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]