The Masters

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turnauksen pääpalkinto

The Masters, koko nimeltään Dafabet Masters (sponsorin mukaan), on snookerin arvostetuin kutsuturnaus, joka pelataan kauden kevätpuoliskon aloittavana turnauksena Lontoon Alexandra Palacessa.[1] Ennen vuotta 2012 turnaus pelattiin Wembley Arenalla. Turnausta on pisimpään sponsoroinut savukemerkki Benson & Hedges vuosina 19752003, jolloin turnaus kantoi pitkään nimeä Benson & Hedges Masters. The Masters, tai lyhyemmin Masters, on yksi perinteisimmistä turnauksista ammattilaisten pääkiertueella Main Tourilla. Vaikka turnauksessa ei jaeta ranking-pisteitä, on kyseessä yksi suurimmistä ammattilaisturnauksista. Tästä kertoo myös se, että turnauksen päätyttyä Alexandra Palacessa jaetaan vuosittain suurimpia rahapalkintoja. Ammattilaiskiertueen suurimmat rahapalkinnot jaetaan kauden pääturnauksessa maailmanmestaruusturnauksessa, joka kantaa virallista nimeä Dafabet World Championship.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masters järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, jolloin finaalissa pelasivat John Spencer sekä 1970-luvun haliltsija ja kuusinkertainen maailmanmestari Ray Reardon. Ottelun voitti viimeisessä mahdollisessa erässä lopulta uusintamustan pelissä Spencer erin 9–8, kuitaten £2 000 suuruisen rahapalkinnon. Vuonna 1991 ylitettiin voittajapalkinnossa £100 000 raja, ja vuonna 2008 Mark Selby kuittasi £150 000 voittamalla tämän turnauksen. Suurimmillaan voittajan palkinto on ollut vuonna 2003, jolloin Mark Williams voitti turnauksen.

Vuoteen 2007 asti turnaukseen ottivat osaa 18 pelaajaa, joista 16 olivat ranking-listan 16 parasta pelaajaa. Näiden lisäksi turnaukseen valittiin yksi karsintaturnauksella ja yksi pelaaja, jonka oltiin katsottu esiintyneen edukseen kuluneena vuonna. Poikkeuksellisesti vuonna 2007 turnaukseen otti osaa 19 pelaajaa, joten villin kortin pelaajia oli kahden sijaan kolme kappaletta. Edelleen yksi pääsi turnaukseen karsinnoista, mutta kaksi pelaajaa valittiin turnaukseen ansiodensa vuoksi. Karsinnosita mukaan nousi Stuart Bingham, ja kaksi 16 parhaan ulkopuolelta kutsuttua olivat snooker-veteraani Jimmy White sekä nuori kiinalainen Ding Junhui. Vuoden 2008 turnaukseen kutsuttiin jälleen vain 18 pelaajaa, ja karsinnoista selvisi Barry Hawkins ja kutsutuksi tuli hongkongilainen Marco Fu. [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8]

Maksimibreikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastersissa ensimmäinen maksimibreikki tuli vuonna 1984, jolloin Kirk Stevens suoritti tämän tavoitellun teon. Seuraavan kerran vastaaviin suorituksiin ylsivät vuonna 2007 Ding Junhui ja vuonna 2015 Marco Fu.

Kuuluisia finaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexandra Palacen peliareena

Turnauksessa on nähty uskomattomia finaaleja, joista yksi oli vuoden 1991 Mastersissa, jolloin turnaushistorian ja snookerin historian kaikkien aikojen menestynein pelaaja Stephen Hendry voitti Mike Hallettin erin 9-8, vaikka oli 0-7 tappioasemassa. Hendry oli tuolloin vasta uransa alkupuolella, vaikka hän oli jo edellisenä vuonna voittanut ensimmäisen maailmanmestaruutensa seitsemästä, mikä on lajin ennätys. Masters-voittoja Hendry on saavuttanut kuusi, joista viisi tuli peräkkäisnä vuosina 19891993 ja yksi vuonna 1996. Toinen tunnettu finaalitaistelu käytiin nuoren, nykyään viisinkertaisen maailmanmestarin, Ronnie O'Sullivanin sekä vanhan Steve Davisin välillä. Davis taisteli Hendryn tavoin 4-8 tappioasemasta 10-8 voittoon. Davis hallitsi snookerin ammattilaisturnauksia 1980-luvulla, voittaen mm. kuusi maailmanmestaruutta, ja Hendry 1990-luvulla. O'Sullivan on myös rikkonut useita ennätyksiä 2000-luvulla. Vuonna 1998 finaalissa vastaavasti Mark Williams, nykyään kolminkertainen maailmanmestari, nousi 6-9 tappioasemasta 10-9 voittoon. Finaalissa oli vastassa Stephen Hendry. Ken Dohertyn vuonna 2000 pelaama finaali jäi miehen osalta valitettavasti mieleen siitä, että hän löi viimeisen mustan pallon ohi suorittaessaan maksimibreikkiä finaalissa Matthew Stevensiä vastaan, joka myös voitti turnauksen. Vuonna 2011 tehtiin turnauksen finaalissa historiaa, vaikka ottelu itse päättyi melko selkein lukemin 10-4, kun kaksi aasialaispelaajaa pelasivat finaalissa. He olivat Ding Junhui ja Marco Fu, joista voittajaksi selviytyi Ding. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun turnauksen finaalissa ei esiintynyt lainkaan pelaajaa brittein saarilta [9].

Turnauksen hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla hallinnut Steve Davis on voittanut Mastersin kolmesti. Stephen Hendry voitti turnauksen 1990-luvulla jopa kuusi kertaa. Finaaleissa kaatuivat Hallett, John Parrott sekä Ronnie O'Sullivan. Finaaliotteluissa Hendry on yhteensä esiintynyt jopa yhdeksän kertaa. Paul Hunter on myös yksi turnauksen kovista nimistä, koska hän on voittanut Davisin tapaan kaikki kolme finaaliaan tässä turnauksessa. Ronnie O'Sullivan on tällä vuosikymmenellä ollut Mastersin finaalissa neljänä vuonna peräkkäin vuosina 20042007. Hän voitti näistä kaksi, mutta hänen kannaltaan valitettavaa on, että kaksi finaalia ovat koituneet Wembleyllä hänen tappiokseen. Edesmennyt Paul Hunter voitti vuonna 2004 hänet 7-2 tappioasemasta tehden viiteen erään sadan pisteen ylittävät lyöntisarjat voittaen ottelun erin 9-8. Vuonna 2005 O'Sullivan kukisti helposti John Higginsin erin 10-3, mutta vuonna 2006 finaalissa pelasivat samat herrat vastakkain, ja Higgins otti tällä kertaa voiton erin 10-9. Tätä finaaliottelua pidetään ammattilaisten keskuudessa yhtenä tasokkaimmista finaaliotteluista pelin historiassa. Vuonna 2007 O'Sullivan kaatoi nuoren Dingin helposti erin 10-3, vaikka Ding oli aikaisemmin turnauksessa ollut uskomattomassa vireessä suorittaen myös turnauksen historian toisen maksimibreikin. Muita viime vuosina Masters-turnauksessa vakuuttavasti esiintyneitä ovat John Higgins sekä Mark Williams.

Turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Toinen Tulos Kausi Areena
Benson & Hedges Masters
1975 Englanti John Spencer Wales Ray Reardon 9–8 1974–1975 West Centre Hotel
1976 Wales Ray Reardon Englanti Graham Miles 7–3 1975–1976 New London Theatre
1977 Wales Doug Mountjoy Wales Ray Reardon 7–6 1976–1977
1978 Pohjois-Irlanti Alex Higgins Kanada Cliff Thorburn 7–5 1977–1978
1979 Etelä-Afrikka Perrie Mans Pohjois-Irlanti Alex Higgins 8–4 1978–1979 Wembley Conference Centre
1980 Wales Terry Griffiths Pohjois-Irlanti Alex Higgins 9–5 1979–1980
1981 Pohjois-Irlanti Alex Higgins Wales Terry Griffiths 9–6 1980–1981
1982 Englanti Steve Davis Wales Terry Griffiths 9–5 1981–1982
1983 Kanada Cliff Thorburn Wales Ray Reardon 9–7 1982–1983
1984 Englanti Jimmy White Englanti Terry Griffiths 9–5 1983–1984
1985 Kanada Cliff Thorburn Wales Doug Mountjoy 9–6 1984–1985
1986 Kanada Cliff Thorburn Englanti Jimmy White 9–5 1985–1986
1987 Pohjois-Irlanti Dennis Taylor Pohjois-Irlanti Alex Higgins 9–8 1986–1987
1988 Englanti Steve Davis Englanti Mike Hallett 9–0 1987–1988
1989 Skotlanti Stephen Hendry Englanti John Parrott 9–6 1988–1989
1990 Skotlanti Stephen Hendry Englanti John Parrott 9–4 1989–1990
1991 Skotlanti Stephen Hendry Englanti Mike Hallett 9–8 1990–1991
1992 Skotlanti Stephen Hendry Englanti John Parrott 9–4 1991–1992
1993 Skotlanti Stephen Hendry Thaimaa James Wattana 9–5 1992–1993
1994 Skotlanti Alan McManus Skotlanti Stephen Hendry 9–8 1993–1994
1995 Englanti Ronnie O'Sullivan Skotlanti John Higgins 9–3 1994–1995
1996 Skotlanti Stephen Hendry Englanti Ronnie O'Sullivan 10–5 1995–1996
1997 Englanti Steve Davis Englanti Ronnie O'Sullivan 10–8 1996–1997
1998 Wales Mark Williams Skotlanti Stephen Hendry 10–9 1997–1998
1999 Skotlanti John Higgins Irlanti Ken Doherty 10–8 1997–1998
2000 Wales Matthew Stevens Irlanti Ken Doherty 10–8 1999–2000
2001 Englanti Paul Hunter Irlanti Fergal O'Brien 10–9 2000–2001
2002 Englanti Paul Hunter Wales Mark Williams 10–9 2001–2002
2003 Wales Mark Williams Skotlanti Stephen Hendry 10–4 2002–2003
The Masters
2004 Englanti Paul Hunter Englanti Ronnie O'Sullivan 10–9 2003–2004
Rileys Club Masters
2005 Englanti Ronnie O'Sullivan Skotlanti John Higgins 10–3 2004–2005
Saga Insurance Masters
2006 Skotlanti John Higgins Englanti Ronnie O'Sullivan 10–9 2005–2006
2007 Englanti Ronnie O'Sullivan Kiina Ding Junhui 10–3 2006–2007 Wembley Arena
2008 Englanti Mark Selby Englanti Stephen Lee 10–3 2007-2008
The Masters
2009 Englanti Ronnie O'Sullivan Englanti Mark Selby 10–8 2008-2009
Pokerstars.com Masters
2010 Englanti Mark Selby Englanti Ronnie O'Sullivan 10–9 2009–2010
Ladbrokes Mobile Masters
2011 Kiina Ding Junhui Hongkong Marco Fu 10–4 2010–2011
BGC Masters
2012 Australia Neil Robertson Englanti Shaun Murphy 10–6 2011–2012 Alexandra Palace
Betfair Masters
2013 Englanti Mark Selby Australia Neil Robertson 10–6 2012–2013
Dafabet Masters
2014 Englanti Ronnie O'Sullivan Englanti Mark Selby 10–4 2013–2014
2015 Englanti Shaun Murphy Australia Neil Robertson 10–2 2014–2015
2016 Englanti Ronnie O'Sullivan Englanti Barry Hawkins 10–1 2015–2016
2017 Englanti Ronnie O'Sullivan Englanti Joe Perry 10–7 2016–2017
2018 Pohjois-Irlanti Mark Allen Englanti Kyren Wilson 10–7 2017–2018
2019 Englanti Judd Trump Englanti Ronnie O’Sullivan 10–4 2018–2019
2020 Englanti Stuart Bingham Englanti Ali Carter 10–8 2019–2020

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Alexandra Palace
  2. World Snooker Tournament History
  3. Global Snooker Centre Tournament Histories - The Saga Masters
  4. BBC Sport Masters history
  5. "Snooker finds new Masters sponsor", BBC Sport, 2006-01-13. Luettu 2007-01-14. 
  6. "SAGA INSURANCE SIGN UNTIL 2009", World Snooker, 2006-10-12. Luettu 2007-01-14. 
  7. "New Wembley home for the Masters", BBC Sport, 2006-10-12. Luettu 2007-01-14. 
  8. "Hunter loses battle with cancer", BBC Sport, 2006-10-09. Luettu 2007-01-14. 
  9. BBC Sport Ding Junhui beats Marco Fu 10-4 to win Masters, 16. tammikuuta 2011