World Open (snookerturnaus)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Grand Prix (snookerturnaus))
Loikkaa: valikkoon, hakuun

World Open, aikaisemmin myös järjestetty pitkään nimellä Grand Prix, on maailmanmestaruuskisojen ja UK Championship-turnauksen jälkeen kolmanneksi suurin, ja perinteinen, snookerin ranking-turnaus. Se on käyty vuosittain vuodesta 1982 lähtien, jolloin sen nimi oli Professional Players Tournament, eikä sillä ollut sponsoria. Grand Prix-nimitys tuli käyttöön vuonna 1984, jolloin tapahtumaa sponsoroi tupakkamerkki Rothmans. Vuosina 2001-2003 turnaus järjestettiin nimellä LG Cup. Vuosina 2006-2008 alkaen pääsponsorina toimi kellovalmistaja Royal London Watches, ja aikaisemmin sponsoreina ovat toimineet Totesport sekä Škoda 1990-luvulla. Tapahtuma luotiin alun perin, koska ranking-turnausten määrää haluttiin kasvattaa.

Vuosien mittaan turnauksen palkintorahat ovat kasvaneet huimasti, koska ensimmäisessä turnauksessa voittaja sai palkintorahaa £5 000, kun huippuvuosina voittaja sai £82 500. Viimeisin palkintosumma oli £75 000. [1]

Uusi formaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen turnaus koki muutoksia mentäessä kaudelle 2010/2011, sillä ensinnäkin nimeksi muutettiin World Open [2]. Formaatti on muuttunut myös siten, että edellisen kierroksen selvittäneiden pelaajien vastustajat arvotaan sen sijaan, että kaavio muodostuisi ranking-sijoituksen mukaisesti. Turnaus on myös nykyään avoin eli amatööripelaajillakin on mahdollisuus osallistua karsintoihin.[3]

Historiallisia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 turnaus pelattiin ensimmäisen kerran, jolloin nuori Jimmy White eteni finaaliin, jossa pidemmän korren veti kuitenkin 1970-luvun valtias Ray Reardon. Tämä jäi historiaan Dracula Reardonin viimeisenä suurturnausvoittona. Tämän jälkeen pelipöytiä hallitsi Steve Davis.

Vuonna 1986 finaalissa pelasi kaikkien aikojen vanhin finalisti Rex Williams, joka hävisi tämän kuitenkin Jimmy Whitelle.

Vuonna 1999 Ronnie O'Sullivan teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin ensimmäisen kierroksen ottelussaan Graeme Dottia vastaan.

Vuonna 2001 O'Sullivan teki turnauksen historian toisen maksimibreikin toisen kierroksen ottelussaan Drew Henryä vastaan.

Vuonna 2002 Chris Small saavutti ensimmäisen ja ainoan ranking-turnausvoittonsa.

Vuosina 2003 ja 2004 John Higgins teki O'Sullivanin tapaan turnaushistorian kaksi peräkkäistä maksimibreikkiä. Nämä olivat turnauksen historian kolmas ja neljäs lajiaan. Ensimmäinen maksimi tuli finaaliottelussa Mark Williamsia vastaan, ja jälkimmäinen seuraavan vuoden karsintavaiheessa Ricky Waldenia vastaan.

Vuoden 2005 finaalissa John Higgins teki neljään peräkkäiseen erään yli sadan pisteen lyöntisarjan ja teki 494 pistettä siten, että vastustaja O'Sullivan ei saavuttanut pistettäkään. Finaali päättyi murskalukemin 9-2 [4].

Vuonna 2006 nuori Jamie Cope teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin ottelussaan Michael Holtia. Saman turnauksen finaalissa oli vastakkain kaksi ranking-turnauksen finaalin ensikertalaista, joista toinen oli Cope. Voittajaksi selvytyi kuitenkin Ronnie O'Sullivanin matkallaan pudottanut Neil Robertson. Vuosina 2006 ja 2007 turnaus aloitettiin poikkeuksellisesti alkulohkomuotoisena.

Vuonna 2007 Tom Ford teki historian kuudennen maksimibreikin ottelussaan mestari Davisia vastaan [5].

Vuonna 2009 Neil Robertson voitti tämän turnauksen jo toistamiseen urallaan [6].

Vuonna 2010 Ronnie O'Sullivan teki ennätyksellisen 10. maksimibreikin uusitussa World Open-turnauksessa, jonka voittajaksi selviytyi juuri The Rocketin finaalissa kaatanut Neil Robertson, joka osallistui kuudennen kerran ranking-turnauksen finaaliin ja saavutti myös kuudennen voittonsa. Turnausmuoto koki myös uudistuksen nopeampien ja lyhyempien pelien muodossa.

Steve Davis voitti 1980-luvulla turnauksen peräti kolme kertaa, ja oli neljä kertaa finaalissa. Parempaan on yltänyt vain Stephen Hendry, joka voitti ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja tämän jälkeen 1990-luvulla kolmesti, sekä turnauksen historian menestynein pelaaja John Higgins neljällä voitolla ja seitsemällä finaalillaan. Higginsin viimeisin voitto on vuodelta 2008 ja ensimmäinen vuodelta 1994. Myös Mark Williams on menestynyt turnauksessa hyvin, koska hänen saavutuksensa ovat täysin samat kuin Davisin. Higgins ja Williams ovat menestyneet turnauksessa pääasiassa 2000-luvulla. [7]

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Finaalivastustaja Tulos
World Grand Prix
2016 Englannin lippu Shaun Murphy Englannin lippu Stuart Bingham 10-9
World Grand Prix (Ei rankingturnaus)
2015 Englannin lippu Judd Trump Englannin lippu Ronnie O’Sullivan 10-7
Star Xing Pai Haikou World Open
2014 Englannin lippu Shaun Murphy Englannin lippu Mark Selby 10-6
2013 Pohjois-Irlannin lippu Mark Allen Walesin lippu Matthew Stevens 10-4
2012 Pohjois-Irlannin lippu Mark Allen Englannin lippu Stephen Lee 10-1
12bet.com World Open
2010 Australian lippu Neil Robertson Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 5-1
Grand Prix
2009 Australian lippu Neil Robertson Kiinan lippu Ding Junhui 9-4
Royal London Watches Grand Prix
2008 Skotlannin lippu John Higgins Walesin lippu Ryan Day 9-7
2007 Hongkongin lippu Marco Fu Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 9-6
2006 Australian lippu Neil Robertson Englannin lippu Jamie Cope 9-5
Grand Prix
2005 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 9-2
Totesport Grand Prix
2004 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Ian McCulloch 9-5
LG Cup
2003 Walesin lippu Mark Williams Skotlannin lippu John Higgins 9-6
2002 Skotlannin lippu Chris Small Skotlannin lippu Alan McManus 9-5
2001 Englannin lippu Stephen Lee Englannin lippu Peter Ebdon 9-4
Grand Prix
2000 Walesin lippu Mark Williams Englannin lippu Ronnie O'Sullivan 9-5
1999 Skotlannin lippu John Higgins Walesin lippu Mark Williams 9-8
1998 Englannin lippu Stephen Lee Hongkongin lippu Marco Fu 9-2
1997 Walesin lippu Dominic Dale Skotlannin lippu John Higgins 9-5
1996 Walesin lippu Mark Williams Skotlannin lippu Euan Henderson 9-5
Skoda Grand Prix
1995 Skotlannin lippu Stephen Hendry Skotlannin lippu John Higgins 9-5
1994 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Dave Harold 9-6
1993 Englannin lippu Peter Ebdon Irlannin lippu Ken Doherty 9-6
Rothmans Grand Prix
1992 Englannin lippu Jimmy White Irlannin lippu Ken Doherty 10-9
1991 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Steve Davis 10-6
1990 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Nigel Bond 10-5
1989 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Dean Reynolds 10-0
1988 Englannin lippu Steve Davis Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 10-6
1987 Skotlannin lippu Stephen Hendry Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor 10-7
1986 Englannin lippu Jimmy White Englannin lippu Rex Williams 10-6
1985 Englannin lippu Steve Davis Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor 10-9
1984 Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor Kanadan lippu Cliff Thorburn 10-2
Professional Players Tournament
1983 Englannin lippu Tony Knowles Englannin lippu Joe Johnson 9-8
1982 Walesin lippu Ray Reardon Englannin lippu Jimmy White 10-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE: Grand Prix.
  2. World Snooker World Snooker Tour 2010/11
  3. The Glaswegian Stephen Hendry backs new format as snooker's World Open comes to Glasgow , 12. elokuuta 2010
  4. WWW Snooker John Higgins, MBE (Scotland)
  5. BBC Sport Ford’s new designs for the baize, 15. huhtikuuta 2010
  6. Eurosport Robertson downs Ding to win Grand Prix, 11. lokakuuta 2009
  7. Snooker Images Grand Prix Tournament Page