Sigrid Schauman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sigrid Maria Schauman
Sigrid Schauman noin vuonna 1900
Sigrid Schauman noin vuonna 1900
Syntynyt 24. joulukuuta 1877
Tšugujev, Venäjä, Ukraina
Kuollut 22. helmikuuta 1979 (101 vuotta)
Helsinki
Ammatti taidemaalari, kriitikko
Puoliso Edvard Reguel Wolff
Vanhemmat Fredrik Waldemar Schauman, Elin Maria Schauman

Sigrid Maria Schauman[1] (24. joulukuuta 1877 Tšugujev, Venäjä22. helmikuuta 1979 Helsinki)[2] oli suomalainen taidemaalari ja taidekriitikko.

Taideopinnot ja taiteilijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schauman vietti lapsuutensa perheensä kanssa Radomissa, Puolassa. Hän muutti Suomeen ja opiskeli Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1899–1901 ja 1904.[1] Hänen opettajiaan olivat muun muassa Carl Jahn, Albert Gebhard ja Helene Schjerfbeck.[3] Vuonna 1901 hän osallistui ensimmäistä kertaa teoksillaan taidenäyttelyyn Ateneumissa.

Päätettyään taideopinnot Suomessa Schauman opiskeli aluksi N.V. Dorphin ateljeessa Kööpenhaminassa (1904-1906). Sen jälkeen hän työskenteli Italiassa (1908-1910), Pariisissa (1910) ja Egyptissä (1910). Ulkomaan kokemuksista tärkeimpiä olivat yhteydet orfismin ja simultanismin edustajiin Sonja ja Robert Delaunayihin, joiden tavan käyttää värejä ja valoa voi jäljittää Schaumanin maalauksissa.[4]

Schauman oli yksi Prisma-ryhmän perustajista vuonna 1956. Näön heikkeneminen vei Schaumanilta kyvyn maalaamiseen 1960-luvun lopulla. Vielä vuotta ennen kuolemaansa Schauman osallistui 100-vuotisjuhlansa kunniaksi järjestetyn retrospektiivisen näyttelyn avajaisiin Amos Andersonin taidemuseossa. Samana vuonna hän sai Ruotsin kuninkaalta Prinssi Eugen -palkinnon taiteellisesta toiminnasta.[5]

Kriitikko, kirjoittaja ja opettaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigrid Schaumanin palattua kotimaahan hän muutti asumaan yhteen liikemies Reguel Wolffin kanssa, ja he saivat tyttären nimeltään Elisabeth. Wolf kuoli pian lapsen syntymisen jälkeen. Yksinhuoltajana Sigrid Schaumanin täytyi yrittää etsiä pysyvämpiä tulolähteitä kuin mitä maalaustaiteen tekeminen tarjosi.[4] Vuonna 1920 hän aloitti kriitikon uran Dagens Press -lehdessä (vuodesta 1922 Svenska Pressen, vuodesta 1945 Nya Pressen) taidearvostelijana avustaen lehteä lähes 30 vuoden ajan. Hän julkaisi lehdessä yhteensä yli 1 500 taidearvostelua, haastattelua ja matkakuvausta.[6] Schauman hallitsi kriitikkokollegansa Signe Tandefeltin kanssa suomenruotsalaista päivälehtikritiikkiä parin vuosikymmenen ajan.

Taidemaalarin tai arvostelijan rooleista Sigrid Schaumanin oli vaikea asettaa etusijalle kumpaakaan.[7] Kriitikon työn takia maalaaminen jäi sivuun joksikin aikaa. Ajanjakso oli myös merkittävä osa Suomen taidekritiikin historiaa. Sigrid Schauman oli kriitikkona erikoinen, suora, ja lahjomaton. Hän ilmaisi mielipiteensä selkeästi. Hän ei ollut pelkästään ruotsinkielisten taiteilijoiden hovikriitikko, vaan kiinnitti huomiota myös suomenkielisiin taiteilijoihin varsinkin uransa alussa. Myöhemmin hän suuntasi enemmän ruotsinkielisten ja pohjoismaisten taiteilijoiden arvosteluun.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen Schauman toimi Vapaan taidekoulun opettajana 1945–1946. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1949, mutta jatkoi maalaamista Helsingin kaupungin apurahan sekä valtion taiteilijaeläkkeen turvin.

Sigrid Schauman julkaisi vuonna 1965 elämäkertakirjan Veljeni Eugen Schauman (Min bror Eugen).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sigrid Schauman taiteilijamatrikkelissa
  2. Schauman, Sigrid Kansallisgalleria. Viitattu 2.3.2016.
  3. Schauman, Sigrid Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 2.3.2016. (ruotsiksi)
  4. a b c Konttinen, Riitta: Schauman, Sigrid Biografiskt lexikon för Finland. 2014. Viitattu 9.3.2016. (ruotsiksi)
  5. Sigrid Schauman - Elämänvaiheet Turun taidemuseo. Viitattu 17.4.2007.
  6. Sigrid Schauman - Elämänvaiheet Turun taidemuseo. Viitattu 18.5.2008.
  7. Ojanperä, Riitta (toim.): Taide, aika, ajatus, s. 186. Suomen Taiteilijaseura, 1989. ISBN 951-95546-6-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]